Täysi tabu? En tunne suurta kiintymystä koiraan
Tämä on tilanne. Minulla on ollut enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan koiria, ja olen rakastanut niitä kuin perheenjäseniä. Koirien kuolema on aiheuttanut todella suurta surua, ja vieläkin kohoaa silmiin kyyneleet edellisiä koiria ajatellessa.
Mutta sitten on tämä nykyinen koira. Koira tuli meille edellisen omistaja pitovaikeuksien vuoksi, enkä ole vuosien saatossa saanut muodostettua siihen samanlaista tunnesidettä kuin edellisiin koiriin. Koiralla on kaikenlaista isompaa ja pienempää ongelmaa, ja vaikka niitä on saatu jonkun verran koulutettua pois, koira on edelleen todella hankala tapaus. Se ei osaa kävellä hihnassa kunnolla, remmirähisee, hajottaa yksinollessaan paikkoja... mutta isoin asia on se, että siltä puuttuu se jokin, jonka takia koiraan yleensä muodostuu vahva tunneside. Koira on jo iäkäs, enkä ole enää antamassa sitä eteenpäin, mutta näinkin voi tosiaan käydä.
Jos olen täysin rehellinen, pelottaa hankkia tulevaisuudessa uutta koiraa. En vaan jaksa sitä kaikkea koiraan liittyvää vaivaa, jos eteen sattuu vielä uudestaan tämmöinen viileitä tunteita aiheuttava koira.
Kommentit (3)
Olet vain kasvanut aikuiseksi etkä enää inhimillistä lemmikkejä. Onneksi olkoon.
Koirat on yksilöitä ja on ihan luonnollista että toisiin kiintyy enemmän kuin toisiin. Eräällä tutullani on aina ollut koiria, mutta vasta tämä viimeisin oli sellainen jonka kanssa muodostui vahva yhteys ja tuntui heti omalta. Itselläni tämä tapahtui jo ensimmäisen koirani kohdalla ja on tosi vaikea kuvitella että koskaan voisin ketään rakastaa samalla tavalla. Yhdellä kaverillani taas oli kaksi koiraa joista toisen kanssa oli todella läheinen ja toista lähinnä vaan sieti ja lopulta etsi tälle uuden kodin.
Ilmeisesti olen kokemukseni kanssa yksin? Ap