Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias tyttö on kuin hirviö
22.08.2022 |
Ihan söötti ja kiva tyttö mutta jos suuttuu niin menee täysin överiksi, uhkailee, lyö, karjuu kurkkusuorana, on täynnä vihaa. Huutaa niinkuin joku olis suunnilleen murhaamassa sitä. Paiskoo ovia ja täsin raivohullu. Sitten rauhoittuu ja on taas ihan kiva. Mutta pitäskö mennä jonnekin psykologille?
Kommentit (81)
Psyykkisesti sairas.
Tarvitsee psykiatrin apua ja vahvaa lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse samanlaine. Kyllä nyt jo rauhoittunut :D (30v). Murrosikä on paha!
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan suutu turhasta. Mietihän näitä tilanteita. Älä kiusaa.
minä ainakin sain murrosiässä raivokohtauksia turhista. Nykyään vaan naurattaa noi. Esim suutuin jos asiat ei mennyt oman mielen mukaan. Kerran äitini sanoi että pitää soittaa poliisit kun huusin niin kovaa. Kaduttaa ja nolottaa noi jutut, mutta kai se kuuului murrosikään.
Tarvitset nuoren papin ja vanhan papin.
Lääkityksellä korjaantuu. Myös parta alkaa vihdoin kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nuoren papin ja vanhan papin.
Lisäksi muumio ja zombi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niin ihania.
Sama mutta ilman sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini- ikä alkaa nykyään aikaisemmin kuin omassa nuoruudessani. Vanhempien kannattaa rauhoittua ja yrittää keskustella RAUHALLISESTI nuoren kanssa jolla rajua oireilua teininä. Raivoaminen ja syyllistäminen vaan pahentavat tilannetta.
Mahdotonta sanoa mistä kyse kun ei kasvuoloista mitään tiedä. Itsellä puhkesi tuossa iässä PCOS hormonitoiminnan käynnistyttyä, aiheutti aivan mielettömiä raivokohtauksia. Ennen kuin sain vaivaan e-pillerit olin 15-vuotiaaksi mennessä ehtinyt saada parikin mt-diagnoosia (masennusta, ahdistusta, paniikkikohtauksia, PCOS on periaatteessa vähän sama asia kuin terveen ihmisen laittaisi steroideille eli liikaa testosteronia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullutkaan tuollaisesta PCOS: sta. Auttoiko mikään?
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siellä murkku. Juhlavuodet kestivät meillä 4 vuotta.
Eikä ole !
Korkeintaan Esi-teini.
Eikä normaaliin murrosikäänkään kuulu missään vaiheessa "Tiikerin raivo".
Jos tuollaisia lähes silmittömiä raivokohtauksia tulee, se EI ole normaalia.
Mieti suhdettasi tyttöön.
Siis ihan pitemmällä aikavälillä.
Onko joskus ollut perheen isoja muutoksia /mullistuksia ? Koulun tai kaveripiirin vaihtumisia ?
Miten olet suhtautunut esimerkiksi kun hän sai 5 vuotiaana itkupotku-raivarit ?
Miten toimit silloin ?
Puhuitko tytön kanssa ja rankaisitko raivoamisesta jotenkin ? Esim. omassa huoneessa "kotiarestissa", lempi leluilla leikkimis kielto hetkeksi, tai karkkikielto tai joku vastaavanlainen rangaistus ?
Jos annoit vaan "olla" , ilman rangaistusta tai asiasta puhumista, ja kieltoja, niin varmasti tytön iän karttuessa hänen raivoamalla tahtonsa läpi vaatimuksensa kasvavat TUPLATEN moninkertaisesti.
Raivokohtauksen jälkeen, nyt käsittelette tytön kanssa perinpohjaisesti käytöstavat.
Ja jokin kielto tai rangaistus huonosta käytöksestä.
Sinä määräät, lapset tottelevat.
Lähtökohtaisesti noin sen pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua kirjoitti:
Teini- ikä alkaa nykyään aikaisemmin kuin omassa nuoruudessani. Vanhempien kannattaa rauhoittua ja yrittää keskustella RAUHALLISESTI nuoren kanssa jolla rajua oireilua teininä. Raivoaminen ja syyllistäminen vaan pahentavat tilannetta.
Siis EI TODELLAKAAN noin.
Mitä Uusavuttomia vanhempia.
Jos 12 vuotias vetää silmittömät kilarit , siitä pitää tilanteen rauhoituttua tehdä loppu.
Säännöt / rangaistukset käyttöön.
Kun tyttö on joskus 15 v, hän saa silmittömät raivarit, jos "ei saa sitä , tätä, tuota tai hän lähtee veks himasta "...
Raivarit kaavalla ei pitkälle pötkitä.
Tyttö on vielä pentu.
Tehkää ny säännöt ennenkuin saatte vaan kattoo hänen pomottamistaan alistettuina ja "hävinneinä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siellä murkku. Juhlavuodet kestivät meillä 4 vuotta.
Eikä ole !
Korkeintaan Esi-teini.
Eikä normaaliin murrosikäänkään kuulu missään vaiheessa "Tiikerin raivo".
Jos tuollaisia lähes silmittömiä raivokohtauksia tulee, se EI ole normaalia.Mieti suhdettasi tyttöön.
Siis ihan pitemmällä aikavälillä.
Onko joskus ollut perheen isoja muutoksia /mullistuksia ? Koulun tai kaveripiirin vaihtumisia ?
Miten olet suhtautunut esimerkiksi kun hän sai 5 vuotiaana itkupotku-raivarit ?
Miten toimit silloin ?
Puhuitko tytön kanssa ja rankaisitko raivoamisesta jotenkin ? Esim. omassa huoneessa "kotiarestissa", lempi leluilla leikkimis kielto hetkeksi, tai karkkikielto tai joku vastaavanlainen rangaistus ?Jos annoit vaan "olla" , ilman rangaistusta tai asiasta puhumista, ja kieltoja, niin varmasti tytön iän karttuessa hänen raivoamalla tahtonsa läpi vaatimuksensa kasvavat TUPLATEN moninkertaisesti.
Raivokohtauksen jälkeen, nyt käsittelette tytön kanssa perinpohjaisesti käytöstavat.
Ja jokin kielto tai rangaistus huonosta käytöksestä.
Sinä määräät, lapset tottelevat.
Lähtökohtaisesti noin sen pitää mennä.
Aika määräilevä ote sulla.
Olen 3 murkkua "kasvattanut" ja voin sanoa että 11-12- vuotiaana alkoi kahdella esimurrosikä joka oli todella raju. Ja kesti muutaman vuoden kunnes tuli tasaantuminen.
Kyllähän murrosikä on lapsilL/nuorilla aikaistunut ihan asiantuntijoidenkin mukaan, syitä lienee monia. Kaverin tyttärellä kuukautiset alkoivat jo 9- vuotiaana.
Vanhempien kannattaa tukea ja rohkaista edelleen nuoria kuohuntavaiheessa, eiköhän jokainen äiti ja isä parhaansa tee oman jälkikasvunsa kohdalla. Ja tarvittaessa kannattaa pyytää apua jos omat keinot loppuvat. On monenlaisia tukitoimia nuorille jotka kukin omalla tavallaan irrottautuvat vanhemmistaan. Vanhemmatkin saattavat tarvita tukea kun on vaikea tilanne päällä ja hermo meinaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille enemmän syytä huutaa niin ei tartte sitten ainakaan tyhjän takia raivota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siellä murkku. Juhlavuodet kestivät meillä 4 vuotta.
Eikä ole !
Korkeintaan Esi-teini.
Eikä normaaliin murrosikäänkään kuulu missään vaiheessa "Tiikerin raivo".
Jos tuollaisia lähes silmittömiä raivokohtauksia tulee, se EI ole normaalia.Mieti suhdettasi tyttöön.
Siis ihan pitemmällä aikavälillä.
Onko joskus ollut perheen isoja muutoksia /mullistuksia ? Koulun tai kaveripiirin vaihtumisia ?
Miten olet suhtautunut esimerkiksi kun hän sai 5 vuotiaana itkupotku-raivarit ?
Miten toimit silloin ?
Puhuitko tytön kanssa ja rankaisitko raivoamisesta jotenkin ? Esim. omassa huoneessa "kotiarestissa", lempi leluilla leikkimis kielto hetkeksi, tai karkkikielto tai joku vastaavanlainen rangaistus ?Jos annoit vaan "olla" , ilman rangaistusta tai asiasta puhumista, ja kieltoja, niin varmasti tytön iän karttuessa hänen raivoamalla tahtonsa läpi vaatimuksensa kasvavat TUPLATEN moninkertaisesti.
Raivokohtauksen jälkeen, nyt käsittelette tytön kanssa perinpohjaisesti käytöstavat.
Ja jokin kielto tai rangaistus huonosta käytöksestä.
Sinä määräät, lapset tottelevat.
Lähtökohtaisesti noin sen pitää mennä.
Vierestä kommentoija olen, itselläni on 5 v. Lapsi ja en ikimaailmassa rankaisisi lastani tunteiden tuntemisesta, vaan lähinnä siitä jos esim. Rikkoo jotakin.
Lapsi harvoin saa mitään raivokohtauksia, mutta jos saa, niihin on aina joku syy. Yleensä se, että lapsi kokee epäoikeudenmukaisuutta. Asiat on tähän mennessä saatu selvitettyä. On pyydetty anteeksi puolin toisin, on saatu itkeä ja näyttää tunteita.
Raivo on aika hallitsematon tunne ja erittäin kivulias kenelle tahansa. Sellainen ihminen, Lapsi tai aikuinen, tarvitsee tukea ja kuulluksi tulemista.
Kukaan loukatuksi tullut ei halua kuulla että "älä nyt tuollaisesta loukkaannu" vaan hän tarvitsee ison halin ja luvan olla surullinen tai mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitä koskaan kuritettu vai onko aina päästetty kuin koira veräjästä jos on käyttäytynyt huonosti?
Kurilla saa aikaan vain uhmakkaan nuoren. Tietyt rajat, kannustus, kehu. Rangaistukset, joista täälläkin monet vanhemmat kirjoittavat, ovat usein kohtuuttomia, järjettömiä ja kiusaamista.
Ap voi miettiä noita tilanteita, joissa nuori raivoaa. Anna tilaa ja rauhaa. Älä provosoi. Vanhemmat jostain syystä haluavat sanoa sen viimeisen sanan.
Mikä on se ero kurin ja tiettyjen rajojen kanssa?
Mitä ovat tietyt rajat ja se uhkaus ja sanktio että jos niissä ei pysy niin sitten käy x?
Jos 8-12v kiroilee, haistattelee ja puhuu nälvimällä ja
ivaillen, vastatessaan vaikka vanhemmalle johonkin asiaan, kuten kotiintuloaikaan tms. Niin mikä siinä tilanteessa on teidän mielestä riittävä raja hyväksyä tai antaa sanktio tuollaisesta käytöksestä ettei se ole kurittamista, josta seuraa vain uhmakas alakoululainen?
Annatteko te ihan rauhassa lapsenne haistatella ja puhua teille miten haluaa? Mitä sanotte sille?
Tunnen tapauksen.Mene heti hakemaan apua.ADHD
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tapauksen.Mene heti hakemaan apua.ADHD
Ei oireile yhtäkkiä, vaan näkyy jo pienenä.
Nyrkkiä vaan sisään niin jo oppii käyttäytymään.