Muita pitkästä parisuhteesta eroa tekeviä? Vertaistukea

Vierailija kirjoitti:

Vinkki älä eroa jos et ole aivan varma ettei mikään pelasta teidän suhdetta.

Joskus on vaan parasta erota eikä tarvitse edes miettiä suhteen pelastamista. 

Onko vastuu puolison hyvinvoinnista ihan vieras ajatus näille vuosia (ehkä salaa) eroa tekeville? Yhdessä on naimisiin menty, mutta erotaan ikään kuin toisella ei olisi mitään merkitystä. En tarkoita väkivaltaisesta pettäjästä eroamista, vaan tavallisen turvallisesta ja tyytyväisestä parisuhteesta lähtemistä ilman yhteistä pohdintaa ja valmistelua.

Kun itse olin avioliitossani epätoivon partaalla ja sanoitin vaimolleni sitä, että voiko tästä enää tulla mitään. Silloin puolisoni oli se vahvempi osapuoli, joka loi uskoa, että kyllä voi. Hän oli oikeassa. En jäänyt kiinni niihin epätoivoisiin ajatuksiini ja ne ajatukset ovat taakse jäänyttä elämää. En voisi kuvitellakaan, että yksin (mahdollisesti oman elämänkriisin) seurauksena hautoisin eroa ja pudottaisin sen ikään kuin pommina ja ilmoitusasiana puolisolle.

M40+

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu puolison hyvinvoinnista ihan vieras ajatus näille vuosia (ehkä salaa) eroa tekeville? Yhdessä on naimisiin menty, mutta erotaan ikään kuin toisella ei olisi mitään merkitystä. En tarkoita väkivaltaisesta pettäjästä eroamista, vaan tavallisen turvallisesta ja tyytyväisestä parisuhteesta lähtemistä ilman yhteistä pohdintaa ja valmistelua.

Kun itse olin avioliitossani epätoivon partaalla ja sanoitin vaimolleni sitä, että voiko tästä enää tulla mitään. Silloin puolisoni oli se vahvempi osapuoli, joka loi uskoa, että kyllä voi. Hän oli oikeassa. En jäänyt kiinni niihin epätoivoisiin ajatuksiini ja ne ajatukset ovat taakse jäänyttä elämää. En voisi kuvitellakaan, että yksin (mahdollisesti oman elämänkriisin) seurauksena hautoisin eroa ja pudottaisin sen ikään kuin pommina ja ilmoitusasiana puolisolle.

M40+

Niin, te keskustelitte asiasta yhdessä halusitte jatkaa.

Omalla kohdalla ex kohteli niin kylmästi ettei voi käsittää. Torjui fyysisesti, halusi nukkua sohvalla, ei puhunut, ei vastannut kysymyksiin. Viimeinen kysymykseni oli, että rakastatko. Ei voinut vastata. Homma oli selvä. Sitten kuitenkin, kun ilmoitin erosta niin asia oli ihme järkytys. Mikä pelle!

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko soittaa johonkin kriisipuhelimeen, et saan puhua jonkun ammattilaisen kanssa. Oon niin rikki etten tiedä mitä tulee tapahtumaan. Mua harmittaa myös se et elintasoni tulee rankasti romahtamaan. Mies on hyväpalkkaisessa työssä ja mä oon vaan lusmuillu kotona ja siipeilly. Joudun kai lähtemään tyhjentämään ja pesemään bajamajoja.

Ketjun ap

Tämäkään viesti ei ole ketjun oikealta Apltä eli minulta.

Mikä ihmisiä vaivaa??

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu puolison hyvinvoinnista ihan vieras ajatus näille vuosia (ehkä salaa) eroa tekeville? Yhdessä on naimisiin menty, mutta erotaan ikään kuin toisella ei olisi mitään merkitystä. En tarkoita väkivaltaisesta pettäjästä eroamista, vaan tavallisen turvallisesta ja tyytyväisestä parisuhteesta lähtemistä ilman yhteistä pohdintaa ja valmistelua.

Kun itse olin avioliitossani epätoivon partaalla ja sanoitin vaimolleni sitä, että voiko tästä enää tulla mitään. Silloin puolisoni oli se vahvempi osapuoli, joka loi uskoa, että kyllä voi. Hän oli oikeassa. En jäänyt kiinni niihin epätoivoisiin ajatuksiini ja ne ajatukset ovat taakse jäänyttä elämää. En voisi kuvitellakaan, että yksin (mahdollisesti oman elämänkriisin) seurauksena hautoisin eroa ja pudottaisin sen ikään kuin pommina ja ilmoitusasiana puolisolle.

M40+

Fiksu ja hyvä mies! Arvostan👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu puolison hyvinvoinnista ihan vieras ajatus näille vuosia (ehkä salaa) eroa tekeville? Yhdessä on naimisiin menty, mutta erotaan ikään kuin toisella ei olisi mitään merkitystä. En tarkoita väkivaltaisesta pettäjästä eroamista, vaan tavallisen turvallisesta ja tyytyväisestä parisuhteesta lähtemistä ilman yhteistä pohdintaa ja valmistelua.

Kun itse olin avioliitossani epätoivon partaalla ja sanoitin vaimolleni sitä, että voiko tästä enää tulla mitään. Silloin puolisoni oli se vahvempi osapuoli, joka loi uskoa, että kyllä voi. Hän oli oikeassa. En jäänyt kiinni niihin epätoivoisiin ajatuksiini ja ne ajatukset ovat taakse jäänyttä elämää. En voisi kuvitellakaan, että yksin (mahdollisesti oman elämänkriisin) seurauksena hautoisin eroa ja pudottaisin sen ikään kuin pommina ja ilmoitusasiana puolisolle.

M40+

Niin, te keskustelitte asiasta yhdessä halusitte jatkaa.

Omalla kohdalla ex kohteli niin kylmästi ettei voi käsittää. Torjui fyysisesti, halusi nukkua sohvalla, ei puhunut, ei vastannut kysymyksiin. Viimeinen kysymykseni oli, että rakastatko. Ei voinut vastata. Homma oli selvä. Sitten kuitenkin, kun ilmoitin erosta niin asia oli ihme järkytys. Mikä pelle!

Juu, joskus on toivoa ja mahdollisuuksia ja se vaatii sekä avointa molemminpuolista keskustelua että myös molemminpuolista halua jatkaa ja vielä kaupan päälle uusia kompromisseja ja sitoutumista. Jos jokin näistä puuttuu, homma on toivotonta ja ero on ratkaisu. 

Mulla oli suunnilleen sama lähtökohta kuin tuolla M40+:lla. Vuosien ajan yritin saada puolisoa kuulemaan. Joka kerta syntyi vain kauhea huutoriitariehuminen. Sellaisesta ei saanut puhuakaan, että voitaisiin erota tai että olisi jotain korjattavaa. Koska hän ei kyennyt parisuhteemme ongelmia millään asiallisella tasolla käsittelemään, käsittelin ne sitten yksin. Vuosien ajan tuskaa potien. Lopulta kerroin kuin viimeisenä tarjouksena, minkä asioiden on muututtava rajusti tai ero on vääjäämätön. Ylläri pylläri, siinä vaiheessa puoliso olikin sitten kovin kevyesti eroamassa 20-v liitosta. 

Ero tuli enkä päivääkään ole katunut. Kauheasti surua, pettymystä ja murhetta koin vielä jälkeenpäinkin, mutta en katumusta. Joskus pitää vaan tehdä vaikeita ja raskaita asioita päästäkseen eteenpäin kohti onnea. Hankalia asioita ei voi aina vaan lykätä ja vältellä vaan ne on kohdattava. On myönnettävä menneet virheet tai muuttuneet tilanteet ja päästettävä irti. Kivuliasta mutta tarpeellista.

Sivusta eri M40+

Ehkä mä tästä erosta toivun ajan kanssa. Tuntuu vaan et elämä on tällä hetkellä yhtä tuskaa ja paskaa. Kaikki näyttää mustalta. Voisitteko rakkaat kanssaihmiset laittaa mulle vielä lyhyitä tsemppiviestejä. Ois edes hetken hyvä tunne siitä et joku välittää edes jollain tasolla.

Ap

TSEMPPIÄ AP👍 vaikka tää kuulostaa kliseeltä, niin muista että aika parantaa haavat

Jaksuhali ap👍

Löydät Onnen ja Rakkauden aikanaan vielä. Pidä huolta itsestäsi, hemmottele ja tapaa ystäviä ja läheisiä.

Kyllä sinä selviät!  Olet nyt aallonpohjassa, mutta et sinä sinne jää loppuelämäksi. Hyvä, että olet hakemassa keskusteluapua, tee se. Nyt jos koskaan tarvitset apua ja tukea. 

Tunnut järkevältä ihmiseltä. Anna tunteitten tulla (niinkuin teetkin), mutta tiedosta että ne muuttuu ajan myötä. Älä ole niin kauhean ankara itsellesi, kaikki tekevät virheitä ja joku tarkoitus niilläkin on. Ei miehesikään ole täydellinen. Enkä usko, että avioliiton hajoaminen on yksin sinun syytäsi.

Yritä keskittyä myös siihen hyvään, mitä sinulla on, ainakin lapset.  Voit edelleen antaa lapsille sen tärkeimmän rakkautta ja aikaa, se ei ole rahasta kiinni, niin kuin ei ole sinunkaan onni.

Voimia tähän elämäsi kriisiin!

Hei! Tulet kyllä selviämään, vaikka nyt tuntuukin todella pahalta. Et ole yksin! Aika parantaa. Valoa elämääsi!

Tsemppiä ap:lle. Itsekin tässä yritän edelleen toipua erosta vaikka itse lähdinkin. Se tunne että on todella yksin asioiden kanssa on itsellä edelleenkin musertava. Joskus on hyviä päiviä ja kausia kunnes taas se kumppanin puute, jonka kanssa jakoi asiat tulee enemmän eteen.

Päivä kerrallaan ja etsi itsellesi asioita jotka saa hyvälle mielelle.

Eli meillä ongelmana jo useamman vuoden ajan se, että minä haluaisin seksiä mutta mies ei. Milloin syynä pimeä vuodenaika, milloin masentaa, nyt kesällä oli kuulemma liian kuuma jos joskus harvoin minun aloitteestani päädymme harrastamaan seksiä, hänellä ei joko seiso kunnolla tai sitten hän ei saa orgasmia. Eli joo, aika selväksi on käynyt ettei hän halua minua.

Olen normaalipainoinen, tavallinen nainen, kolmen lapsen äiti ja tissitkään ei enää priimaa. En siis mikään pornoleffojen seksipommi mutten sysirumakaan. Mies on vakuutellut että hänellä ei vain ole seksihaluja ja olen ymmärtänyt sen.. löysin hänen tavaroistaan fleshlightin (minkä olemassa olosta en tiennyt) ja nyt on aika paska fiilis. Olen niin epäkiihottava että hän mieluummin käyttää seksileluja ja runkkaa kuin on minun kanssani edes kerran vuodessa. Jäisittekö tällaiseen suhteeseen? Tuntuu että minä kelpaan kyllä kaikkeen muuhun: ruuanlaittoon ja elämän rahoittamiseen (hän ei käy töissä tällä hetkellä), mutta mikä parisuhde tällainen enää on? Meillä on kuitenkin kolme pientä lasta että en haluaisi etenkään heidän takiaan erota, mutta tuntuu tosi pahalta ja hyväksikäytetyltä

Kiitos kaikille tsempistä. Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa käänny paremmaksi. Päivä kerrallaan.

Ap