45-vuotiaat parisuhteessa olijat: onko teillä mielestäsi aktiivinen seksielämä?

Hyvin samanlainen tilanne meillä kuin aloittajalla. Harmittaa, kun itse haluaisin enemmän.  

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Olen mies 48 v, ja seurustelua nykyisen naisen kanssa 3 vuotta. Seksiä on käytännössä aina kun tavataan, eli ehkä kahtena kolmena päivänä viikossa. Joskus viikonloppuisin useamman kerran päivässä. Taukoja seksiin tulee vain silloin kun emme pääse tapaamaan. (Asumme eri osoitteissa)

Seksi on hyvää, ehkä parempaa kuin kenenkään kanssa aiemmin.

47v pariskunta, asutaan eri osoitteissa. Seksiä ehkä 4-5 kertaa viikossa ja kuten yllä, sanoisin että parempaa kuin koskaan ennen. Suhdetta takana nyt noin 4.5 vuotta. Alussa tahti oli tiheämpi. Mielestäni ollaan oikein mukavasti aktiivisia.

48v mies. 25v parisuhteessa. Kvartaaliseksiä eli 4 krt/v vaimon kanssa. Käyn maksullisissa säännöllisesti kerran kuussa, luvalla.

Haluaisin vaimoani enemmän, mutta häntä ( 45v ) ei enää kiinnosta, ei minun, itsensä eikä kenenkään kanssa. En kuitenkaan pakota, eikä hän koe velvollisuutta.

Liian vähän. Sopiva olisi 2-3 krt/kk. Kenen tahansa naisen kanssa, joka minua viehättää ja joka minusta viehättyy (rahalla tai ilman)

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Vierailija kirjoitti:

48v mies. 25v parisuhteessa. Kvartaaliseksiä eli 4 krt/v vaimon kanssa. Käyn maksullisissa säännöllisesti kerran kuussa, luvalla.

Haluaisin vaimoani enemmän, mutta häntä ( 45v ) ei enää kiinnosta, ei minun, itsensä eikä kenenkään kanssa. En kuitenkaan pakota, eikä hän koe velvollisuutta.

Liian vähän. Sopiva olisi 2-3 krt/kk. Kenen tahansa naisen kanssa, joka minua viehättää ja joka minusta viehättyy (rahalla tai ilman)

Aika masentavalta kuulostaa. 

Onko vaimollasi vaihdevuodet, vai onko parisuhteestanne kipinä sammunut? Onko teillä ollut pitkään aktiivinen seksielämä, ennen kuin se kuoli?

Vaikea vastata. 

Taukoja on, aika useinkin, 2 viikkoa saattaa olla tyypillinen, välillä 3 viikkoa.

Mutta sitten on jokaista pidempää taukoa kohtaan ainakin yksi viikko, jolloin on seksiä 2 kertaa tai jopa 3 kertaa.

Oli kyllä vielä silloin mutta viiskymppisinä harventui, viisvitosena hiipui.

Varmasti on aktiivinen. Joka päivä. Yhdessä yli 20v. Ja nyt alapeukkua kiitos..

On. Ja tiedän, että se nyt joitakin täällä harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

50+ pariskunta, puolet elämästä oltu yhdessä ja ollaan molemmat toisillemme käytännössä se ensimmäinen ja ainoa kumppani. Seksiä on ollut aina säännöllisesti (poislukien kolme odotusaikaa) ja vaikka tahti on vuosien varrella hiljentynyt useasta kerrasta viikossa noin yhteen kertaan, niin säännöllistä se edelleen on, ja molempien halusta aivan tasapuolisesti. Mitään erityisen hurjaa tai kinkyä seksiä meillä ei ole, aika lailla tavallista perusseksiä jossa ennemminkin pitäydytään hyväksi havaittuun kuin kokeillaan kaikenlaista. Molemmat pidämme seksiä erittäin tärkeänä suhteen voimavarana.

Muutamia syitä voin ehkä yrittää arvailla, että miksi meillä on mennyt näin. Ensinnäkin, yksinkertaisesti olemme molemmat seksuaalisia ihmisiä ja tunnustamme sen niin itsellemme kuin toisillemme. Tiedossa siis on, että molemmat haluamme seksiä, joten sitä ei tarvitse arpoa eikä arvailla. Päivittäinen läheisyys pusuineen ja silityksineen on myös säilynyt.

Toiseksi, on löytynyt sellaiset tavat harrastaa seksiä, jotka toimivat molemmille ja tuovat tyydytystä. Se on ollut melkoisen helppoa, koska vaimon orgasmi on herkässä, ja erityisesti yhdynnässä. Minulle kelpaisi monipuolisemmin muukin kuin yhdyntäseksi, mutta koska vaimolla ei sellaisiin niin ole haluja, niin olen katsonut paremmaksi toteuttaa monipuolisuutta sitten itsetyydytyksellä ja fantasioiden voimin. Ja olen myös itsetyydytykseen sillä tavalla panostanut, että se ei ole mitään paineidenpurkurunkkua, vaan oikeasti hyvän tekemistä itselle ja täysimittaisen nautinnon hakemista.

Kolmanneksi avoimuus, ja tämä on minusta tärkein tekijä siihen, että joskus 40+ seksielämä ei alkanut hiipua nopeammin kuin olisi halunnut. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että seksimme oli aika lailla urautunutta, sitä harrastettiin, siitä sai orgasmeja ja tyydytystä, mutta siitä ei juurikaan puhuttu. Tyydytin itseäni silloinkin edellä mainitusta syystä, mutta vaimo ei siitä tiennyt, eikä varsinkaan tiennyt miksi sitä tein. Ehken niin itsekään ollut ajatellut.

Jonain päivänä sitten vain pakotin itseni puhumaan seksistä hänen kanssaan, vaikka se vaikeaa olikin kun melkein 20 vuotta se oli ollut pelkkää kehonkieltä. Kerroin itsestäni, itsetyydytyksestäni, orgasmeistani, nautinnostani, ja kuuntelin sen mitä hän halusi kertoa. Olen edelleenkin se aktiivisempi ja rohkeampi osapuoli tässä, nykyisin myös kerron tai näytän hänelle kun tyydytän itseni, kuvailen tarkkaan mikä minulle tekee hyvää, lähettelen rohkeita viestiejä ja kuvia, kun haluan ilmaista omaa seksivirettäni hänelle. Hän ottaa nämä asiat vastaan kuten minäkin otan ja hyväksyn hänen kertomansa siitä, millä tavalla hänen tapansa nauttia on erilaista kuin minun. Kun olemme molemmat kartalla toistemme ajatuksista ja tuntemuksista, niin on myös lupa olla oma itsensä myös seksuaalisesti, eikä tarvitse hillota omia halujaan hiljaa mielessään.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

50+ pariskunta, puolet elämästä oltu yhdessä ja ollaan molemmat toisillemme käytännössä se ensimmäinen ja ainoa kumppani. Seksiä on ollut aina säännöllisesti (poislukien kolme odotusaikaa) ja vaikka tahti on vuosien varrella hiljentynyt useasta kerrasta viikossa noin yhteen kertaan, niin säännöllistä se edelleen on, ja molempien halusta aivan tasapuolisesti. Mitään erityisen hurjaa tai kinkyä seksiä meillä ei ole, aika lailla tavallista perusseksiä jossa ennemminkin pitäydytään hyväksi havaittuun kuin kokeillaan kaikenlaista. Molemmat pidämme seksiä erittäin tärkeänä suhteen voimavarana.

Muutamia syitä voin ehkä yrittää arvailla, että miksi meillä on mennyt näin. Ensinnäkin, yksinkertaisesti olemme molemmat seksuaalisia ihmisiä ja tunnustamme sen niin itsellemme kuin toisillemme. Tiedossa siis on, että molemmat haluamme seksiä, joten sitä ei tarvitse arpoa eikä arvailla. Päivittäinen läheisyys pusuineen ja silityksineen on myös säilynyt.

Toiseksi, on löytynyt sellaiset tavat harrastaa seksiä, jotka toimivat molemmille ja tuovat tyydytystä. Se on ollut melkoisen helppoa, koska vaimon orgasmi on herkässä, ja erityisesti yhdynnässä. Minulle kelpaisi monipuolisemmin muukin kuin yhdyntäseksi, mutta koska vaimolla ei sellaisiin niin ole haluja, niin olen katsonut paremmaksi toteuttaa monipuolisuutta sitten itsetyydytyksellä ja fantasioiden voimin. Ja olen myös itsetyydytykseen sillä tavalla panostanut, että se ei ole mitään paineidenpurkurunkkua, vaan oikeasti hyvän tekemistä itselle ja täysimittaisen nautinnon hakemista.

Kolmanneksi avoimuus, ja tämä on minusta tärkein tekijä siihen, että joskus 40+ seksielämä ei alkanut hiipua nopeammin kuin olisi halunnut. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että seksimme oli aika lailla urautunutta, sitä harrastettiin, siitä sai orgasmeja ja tyydytystä, mutta siitä ei juurikaan puhuttu. Tyydytin itseäni silloinkin edellä mainitusta syystä, mutta vaimo ei siitä tiennyt, eikä varsinkaan tiennyt miksi sitä tein. Ehken niin itsekään ollut ajatellut.

Jonain päivänä sitten vain pakotin itseni puhumaan seksistä hänen kanssaan, vaikka se vaikeaa olikin kun melkein 20 vuotta se oli ollut pelkkää kehonkieltä. Kerroin itsestäni, itsetyydytyksestäni, orgasmeistani, nautinnostani, ja kuuntelin sen mitä hän halusi kertoa. Olen edelleenkin se aktiivisempi ja rohkeampi osapuoli tässä, nykyisin myös kerron tai näytän hänelle kun tyydytän itseni, kuvailen tarkkaan mikä minulle tekee hyvää, lähettelen rohkeita viestiejä ja kuvia, kun haluan ilmaista omaa seksivirettäni hänelle. Hän ottaa nämä asiat vastaan kuten minäkin otan ja hyväksyn hänen kertomansa siitä, millä tavalla hänen tapansa nauttia on erilaista kuin minun. Kun olemme molemmat kartalla toistemme ajatuksista ja tuntemuksista, niin on myös lupa olla oma itsensä myös seksuaalisesti, eikä tarvitse hillota omia halujaan hiljaa mielessään.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Hienoa, erityisesti nostan hattua rohkeudesta keskustella ja olla avoin etenkin itsetyydytyksen osalta. Moni mies ja nainen tekee sitä salaa, vaikka rohkenisin väittää, että se jos mikä pitää yllä seksuaalista virettä ja helpottaa näkemään vielä vuosienkin jälkeen toisen seksuaalisessa mielessä.

Meillä on toiminut hyvin myös fantasioiden (myös niiden henkilökohtaisimpien) jakaminen toiselle. Parisuhteen toinen osapuoli saattaa yllättää ja syttyä niistä itsekin tai ainakin haluta sieltä komponentteja yhteisiin hetkiin. Mutta tässä ei kannata edetä liian nopeasti vaan hiljaa hyvä tulee.

Avoimuus ja keskustelu toimii. Olen nainen.

..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Ollaan yli 40v ja vaimon kanssa yli 20 vuotta yhdessä ja seksiä noin 2-3 kertaa viikossa. Satunnaisesti saattaa olla olla 1-2 viikon taukoja jos ollaan kiireisiä vuorotöissä.

Meillä ollut kyllä minun puolelta enemmän aloitteita (mies) ja aiheuttanut välillä keskusteluja koska haluja olisi enemmänkin. Joskus taas mennyt toisinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa eikä ole mielestäni normaalia. Säälittävää, mutta joutuu muuten sitten tyydytyksen hankkimaan.

Aina se ihmetyttää, miksi joissakin parisuhteissa tilanne on tällainen? Seksiä on harvoin, ja toinen osapuoli kärsii.

Onko vaimo aina ollut seksistä kiinnostumaton, vai onko hänellä ongelmia?

Hormonaalisia vaivoja, terveysongelmia, kipuja, väsymystä, alkon käyttöä, kuormittavaa stressiä, vaihdevuodet pahimmillaan, masennus, lääkitys?

Vai onko parisuhteessa muuten ongelmia, riitoja, kohtaamattomuutta?

Tai vaimon mielestä huonoa seksiä? Vaimon estoisuutta uskonnollisista tai muista syistä?

Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska itse olen lähes samaa ikäluokkaa (5 vuotta nuorempi) ja kiinnostaa saada tietää, millaiseksi muiden pitkässä parisuhteessa olevien seksielämä on vuosien saatossa mennyt - ja jos osaisin, voisin vaikuttaa omaani.

Eli yhteenvetona, meillä on ollut suurta onnea siinä, että olemme seksuaalisesti näinkin yhteensopivia, ja määrätietoista työtä siinä, että seksi ei hiipuisi puhumattomaksi ja näkymättömäksi asiaksi suhteessamme, vaan pysyisi yhtä tärkeänä kuin aina, ihan riippumatta seksikertojen määrästä.

Tuohan se on se avainasia, seksuaalinen yhteensopivuus, tai samanparisuus, millä sanoilla sen sitten haluaakin ilmaista. Niin ikään puhuminen ja halu ylläpitää seksiä suhteessa on tärkeää.

Asiasta tekee vaikean se, että kenelläkään ihmisellä ei ole merkkiä otsassa tai muussa näkyvässä paikassa, joka paljastaisi hänen todellisen seksuaalisen aktiviteettinsa tai halukkuutensa. Seurustelun alkuaikojen huumassa oleva seksi ja sen määrä eivät todellakaan kerro totuutta siitä kuinka paljon seksiä, ja millaista, suhteessa myöhemmin on. Seksin määrä tulee vähenemään, mutta kuinka paljon, se asia selviää vasta eletyn elämän myötä.

 Jos tuore seurustelupari sekstaa liki joka päivä, niin on mahdollista että kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin (jos vielä ovat yhdessä) on seksiä useita kertoja kuukaudessa. Jos tuore pari sekstaa kerran viikossa, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua max. kerran vuodessa.

En oikein tiedä onko tuollaisista peukalosäännöistä kauheasti hyötyä, vaikka oman empiirisen kokemuksesi perusteella saattaisikin vaikuttaa siltä että siinä olisi jotain perää. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, ja meillä oli alkuun seksiä muutamia kertoja viikossa, ei mitenkään liki joka päivä. Nyt 26 vuoden jälkeen on sen kerran viikossa, ennen kaikkea sen vuoksi että vaimo nauttii siitä yhdestä kerrasta niin paljon että jälkihehkua riittää koko viikoksi. Asumme myös osin eri paikkakunnilla, jos olisimme koko ajan yhdessä niin pitkän ajan keskiarvo olisi varmaan vähän enemmänkin kuin se yksi kerta.

Mutta, ja se oli koko mun pitkän kirjoituksen tärkein pointti, kyllä se seksielämä olisi hiipunut enemmän, ellen minä olisi jossain kohtaa, noin neljävitosena, tarttunut härkää sarvista ja alkanut aktiivisesti hoitaa sitä seksielämää. Ei meillä mitään ongelmia silloin ollut ja omien yksityisten ajatusten avaaminen toiselle ei tuntunut helpolta. Sanat meinasivat alkuun juuttua kurkkuun tai niitä ei löytynyt, mutta se kannatti. Sen ansioista tuli selväksi että millä tavalla olemme myös eriparisia - hän siis saa kerralla irti koko viikon nautinnot, mutta minäkin tarvitsen useamman orgasmin, jotka on ajoitettava tasaisemmin kuin yhteen sessioon. Olen myös oppinut itsestäni ja omista tuntemuksistani ja nautinnostani paljon, kun olen alkanut suhtautua itsetyydytykseen eri tavalla kuin salaa tehtävänä paineiden purkamiseksi.

On vähän turhan helppo ratkaisu lukea teelehdistä että kun nyt on seksiä x kertaa viikossa, niin kohtalo määrää, että 20 vuoden päästä sitä on y kertaa vuodessa. Seksielämää täytyy vaalia ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei se mikään tähtiin kirjoitettu tarina ole yhdenkään parin kohdalla.

Niin ja jatkan vielä: huomaatko itse norsun kokoista ristiriitaa tekstissäsi? Ensin sanot, että seurustelun alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin laadusta ja määrästä myöhemmin suhteessa. Ja saman tien kerrot melkeinpä matemaattisen funktion, jolla voi ennustaa seksin määrän 20 vuotta suhteen tulevaisuuteen...

Kun kirjoitin että alkuaikojen huuma ei kerro totuutta seksin määrästä ja laadusta tulevaisuudessa, tarkoitin sitä että moni luulee että sama ilotulitus kuin suhteen alussa tulee säilymään hamaan maailman tappiin. Not gonna happen. Seksin määrä tulee vähenemään, se on 99,8% varma fakta. Onko kukaan koskaan kuullut tilanteesta jossa suhteen alussa seksiä on kerran viikossa, mutta kun viisi vuotta on kulunut ja eletään jo pikkulapsiarkea ja ruuhkavuosia, niin seksin määrä olisi tasaisessa nousussa ja sekstataankin jo kolmesti viikossa...? Eihän niin oikeasti tapahdu. Seksin määrä muuttuu, mutta muutos on yksisuuntainen, se tulee vähenemään. Kysymys on siitä kuinka nopea, ja kuinka suuri se väheneminen on.

Siihen perustan teesini siitä, että suhteen alkuajan seksin määrästä pystyy ennustamaan mikä tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos ei lusikat ole jo sitä ennen menneet jakoon.

Jos alussa seksiä on neljä-viisi kertaa viikossa, se ennustelee sitä että kumpikin nauttii ja haluaa seksiä, heidän halunsa asian suhteen ovat suunnilleen samat. Ruuhkavuodet vaativat veronsa ja ikääkin tulee, mutta seksiä edelleen kuitenkin se kerran viikossa, eli 3-4 kertaa kuukaudessa. Seksin määrä vähenee, mutta seksiä kuitenkin on sen verran että osalla nuoremmista pareista ei ole suhteen alussakaan.

Jos suhteen alussa seksiä on se kerran viikossa, niin saman kaavan mukaan kymmenen vuoden päästä sitä on kerran kuussa, ja joskus harvemminkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä seksiä kerran-pari vuodessa tai ei enää sitäkään. Tällöin joko mies tai nainen on selvästi vähempihaluisempi, ja kuten tiedetään niin vähemmän haluava sanelee seksin määrän. Toisin sanoen pari on seksuaalisesti selvästi eriparinen.Toki voi olla niinkin että kumpikin haluaa suunnilleen yhtä vähän, jolloin parisuhde on vähäseksinen mutta osapuolet ovat silti seksiin (tai sen puuttumattomuuteen) ihan tyytyväisiä.

Tuo mitä sanoit puhumisesta, pitää varmasti paikkansa. Kovin harva, itse mukaan luettuna, siihen kuitenkaan suhteessaan pystyy.

Ehkä, mutta sinulta jää huomaamatta yksi oleellinen asia. Suhteen alussa moni harrastaa paljon seksiä miellyttääkseen toista. Näillä pareilla seksielämä vähenee huomattavasti enemmän kuin niillä jotka haluavat yksinkertaisesti harrastaa ja nauttia siitä seksistä. Kokeilunhalu on yksi joka ennustaa seksielämän säilymistä.