Elämä on latteaa ja tasapaksua. Nothing happens.
Töitä, ruoanlaittoa, telkun töllötystä, iltakävelyllä tai lenkillä käyntiä ja sama rumba uudelleen. Ikää 45 eikä tämä alkava syksy anna minkäänlaista energistä, uuden aloittamisen innostusta. Enemmänkin tää on niin nähty-tunteen.
Mikä avuksi? Muutto? Ero? Terapia? Muu, mikä?
Kommentit (13)
Jos elämä tuntuu lattealta ja tasapaksulta sinulla menee hyvin. Itseltäni katkesi jalka, sitten molemmat kädet ja tuli vielä korona. Silloin kaipasin ihan normaalia tylsää elämää valtavasti. Kaikki on suhteellista.
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää.
Sama. Pitäiskö lakata kynnet vai olemasta?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitäiskö lakata kynnet vai olemasta?
en vu tiiä!
Älä töllötä telkkua ja jokeile vaikka kehittää itseäs jotenkin
Vierailija kirjoitti:
Älä töllötä telkkua ja jokeile vaikka kehittää itseäs jotenkin
Niin konkreettisia ehdotuksia kehiin! Miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä töllötä telkkua ja jokeile vaikka kehittää itseäs jotenkin
Niin konkreettisia ehdotuksia kehiin! Miten?
Ne ehdottaa harrastusta, vaikka maalaus tai neulominen. Tai sitten jotain vapaaehtoistyötä. Voin kertoa ei auta, toki se vapaaehtoistyö auttaa niitä muita, mutta eipä minulle erityisempää merkityksellisyyttä tuonut. Menen takaisin neulomaan. Ei kukaan tarttis rumia sukkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä töllötä telkkua ja jokeile vaikka kehittää itseäs jotenkin
Niin konkreettisia ehdotuksia kehiin! Miten?
No alkaa vaikka observoimaan itseään, omaa käytöstään ja ajattelumallejaan. Kattoo oikeesti miten toimii ja ajattelee, ja jos huomaa sellaisia hyvinvointia tukemattomia ajatusrakenteita, niin niitä voi lähteä muuttamaan. Neuroplastisuus on aivan tutustumisenarvoinen asia, jos kaipaa oikeasti muutosta.
Olemisen sietämättömyyteen on keinot, päihteet.
No tee jotain muuta kuin nuo mainitsemas.