Millaista lukio oli sinun aikanasi?
Kommentit (30)
Ei ollut oppimispäiväkirjoista kuultukaan. Ryhmätöitä taisi olla yksi äidinkielen esitelmä (liikuntatuntien pallopelejä ei varmaan lasketa). Olin lukiossa vuosina 1979 - 1982.
1979-1982 Pohjois-Suomessa.
Ei ollut ryhmätöitä juurikaan. Tämä oli kokeilulukio, jossa kokeiltiin jaksoja. Ne jaksot, joihin oli tungettu kaikki neljä vierasta kieltä, olivat älyttömän raskaita. Ei ollut kielistudioita vaan opella oli avokelanauhuri kuten oli myös peruskoulussa. Yo-kuunteluluiden aikaan koko rakennus suljettiin muilta, ettei 1. ja 2.luokkalaiset päässeet möykkäämään käytävään ja häiritsemään kuunteluita.
Ryhmätöitä oli paljonkin, oppimispäiväkirjoja ei vielä 90-luvun alkupuolella. En edes muista meillä olleen koeviikkoja, ainakaan sillä nimellä.
Projektoritöitä kuitenkin tehtiin. Se tarkoitti yleensä n. parinkymmenen sivun tekstiä kuvineen ja lähdeviitteineen. Tämä tapahtui siis aikana, jolloin tietokoneita ei ollut. Useimmat kirjoittivat ja piirsivät käsin. Joillakin harvoilla oli kirjoituskone käytössä. Meilläkin olisi ollut, mutta käsin oli nopeampaa ja helpompaa. Esim. kuviksen projektiin käytiin kirjastosta etsimässä kuvat maalauksista, joista kerrottiin ja kopiointiin omaan laskuun kopiokoneella kuvat. Maantiedossa vain itse piirrettiin liput ja kartat.
Vihasin ryhmä- sekä paritöitä. Eri asia jos ryhmät olisi arvotty, mutta porukat olivat jo yläasteella tuttuja ja ryhmäytyivät kerta toisensa jälkeen samoihin ryhmiin/pareihin. Niillä opettaja sai vain kerta toisen tuntemaan itseni paikkaan täysin kuulumattomaksi mitä tosin olinkin. Kuin ainoa hetero jossain DTM klubilla....
Lukiossa 1998-2001. Ei ollut mitään ryhmätöitä, muistan, että oli yksi pareittain tehty esitelmä. Ei ollut oppimispäiväkirjoja. Kirjat oli kalliita siihenkin aikaan, välillä vaihdettiin kavereiden kanssa kurssikirjoja eri jaksoille tai lainattiin kirjastosta, mikäli oli onnekas. Netti oli vielä suht uusi juttu ja ATK:sta sain yhden kurssimerkinnän vain nettiä selaamalla. Omaa konetta minulla ei ollut ja näpyttelin joitain tutkielmia koulun ATK-luokassa. Silloinkin puhuttiin paljon yo-kirjoituksista, vaikka pääsykokeilla oli ratkaisevampi osa yliopistoihin pyrittäessä. Mistään Wilmoista ei puhettakaan, mutta jo silloin haaveiltiin oppimateriaaleista netissä, vaikka semmoinen tuntui siihen aikaan ihan utopistiselta.
Nykyään onkin jo huomattavasti isommat vaatimukset tietotekniselle osaamiselle ja muutenkin nykylukio tuntuu digitaalsuuteen painottuneena aika rasittavalta ulkopuolelta katsottaessa.
Vierailija kirjoitti:
Kurssimuotoinen, mutta ei luokaton. Valmus lukujärjestys tuli lukiosta valmiina. Opettajat pysyivät samoina. Ryhmätöitä oli jonkin verran, mutta ei oppimispäiväkirjoja.
Meille ei sanottu heti ensimmäisenä päivänä, että pitää tietää minne hakee opiskelemaan lukion jälkeen ja valitsee sitten vain niitä aineita, jotka valintaan sopivat. Itse tiesin vasta 3. vuoden kirjoituskeväänä mihin haen.
Nykylukio vaikuttaa työläältä ja stressaavalta.
Suunniteltu akateemisten perheiden kasvateille. Lääkäriperheistä lääkäreitä ja juristiperheistä juristeja. Ura on selvillä ja jos ei ole, vanhemmat tekevät sen selväksi. Näin ollen mitäpä sitä turhaan valinnaisuutta ylläpitämään.
Kävin lukion 90 -luvun ensimmäsinä vuosina.
Erittäin miellyttävä ajanjakso elämääni. Minun kuplaani ainakin kiinnosti enemmän erilaiset ihmissuhteet, päihteet, viikonlopun suunnitelmat jne.
Toki olimme innostuneita kirjallisuudesta, teatterista, musiikista ja pop -kulttuurista.
Minua henk. koht. ala - asteen jälkeen seuraavan kerran kiinnosti pääsykokeet ja Yo: ssa vasta innostui opiskelusta.
Eräästäkin lukukaudesta meni puoli vuotta niin, että poltimme Pertti Paasiota joka aamun ensimmäisellä välitunnilla- olimme Pepeissä loppu päivän.
Emme välittäneet arvosanoista, me olimme älykkäitä ja hyviä koulussa. Lisäksi puolet ajasta ainakin minä olin lisäksi kahvilassa juttelemassa ja polttamassa tupakkaa. Väärensin poissaolot.
Tiesimme, että pääsemme jatko - opiskelemaan, tai duuniin, joten koulumenestyksellä ei ollut mitäään väliä.
Erästä ystävääni psykattiin kotoa lukemaan kirjoituksiin - hän teki sen. Me muut hengailtiin musiikki/ teatteripiireissä - luettiin pääsykokeisiin, paitsi me miehet, joille tulee välivuosi lain mukaan.
Keskinkertaisia arvosanoja tietysti tuli kaikille tällä panostuksella, mutta kaikki pääsimme opiskelemaan myöhemmin mihin halusimme - tai duuniin. Sekin on ookoo.
Mt - tilastoja katsoessaan toivoisi, että jotain vanhastakin voisi ottaa opiksi. En nyt tarkoita päihteidenkäyttöä, tai tätä meidän pelleilyä, vaan jotain rentoutta takaisin siihen hommaan.
Oli minullakin pitkä matikka - mutta se oli helppoa, kuin myös äidinkieli.
Toivoisin enemmän hengailua, omannäköistä opiskelua etc.
Tottakai minunkin olisi pitänyt osittain elää silloin 15 - 19 vuodet eritavalla. En kyllä kadehdi nykymenoa.
Muistelen melko varmasti, että yhdellä kurssilla oli oppimispäiväkirja. Sellaisia työläitä ryhmätöitä oli vähän, lähinnä fysiikan ja kemian harjoitustöitä tehtiin pareittain. Olisiko varsinaisia vapaa-ajantyöskentelyä edellyttäviä ryhmätöitä yhteensä ollut tyyliin 3-5 koko lukion aikana. Valtaosin erilaiset esitelmät ja tutkielmat olivat onneksi yksilötöitä. Lukiomme oli maalaislukio ja opiskelijat asuivat hajallaan kilsojen säteellä, esim. yhdestä ympäristön maalaiskunnasta lukiota kävi vuosikurssillamme vain yksi poika ja yksi tyttö, jotka eivät olleet keskenään kavereita, joten opettajat varmaan ymmärsivät, että autottomien nuorten olisi saattanut olla kohtuu vaikeaa sopia, missä ja milloin ryhmätöitä vapaa-ajalla tehdään. Silloin kyllä elettiin jo niukasti nettiaikaa, esim. mese oli olemassa, mutta opettajat tuskin osasivat ajatella, että ryhmätöiden tekeminen ei vaatisi fyysisesti samassa tilassa olemista.
Lukio 92-95. Kielissä parikeskusteluita ja avokeloja, yo kuuntelut valtavassa auditoriossa jossa joka kohdasta ei kuullut niin hyvin. Reaaliaineissa muutamia ryhmätöitä. Mitään ei tehty tietokoneilla. Kalvolta kopioitiin vihkoon kaiket tunnit. Äidinkielen yo kirjoitettiin paperille ensin lyijykynällä, sitten uudestaan kuulakärkikynällä. Piirtävät laskimet tekivät tuloaan, mutta yo-kokeissa niitä ei saanut vielä käyttää (saako nykyään?). Meilläkin kurssit muttei vielä luokatonta. Itse opiskelin useamman tunnin illassa, oli täydet kurssit joka jaksossa, joten helpolla ei päässyt. Liikunnassa piti yhä käydä yhteissuihkussa kuten yläasteellakin, sitä vahdittiin. Liikuntaa oli myös hajautetusti ympäri vuoden.
Istumista päivästä toiseen. Luokkamuotoinen. Ei ole jäänyt mieleen kuin että jotenkin tylsää ja pitkäveteistä oli. Opettajat ok.