Näin miehen kirjahyllyn ekaa kertaa... jäiks!
Olen nyt siis tapaillut yhtä miestä ja eilen kävin ensimmäistä kertaa hänen luonaan. Kiinnitin huomioni hänen melko isoon kirjahyllyyn ja ajattelin toki heti positiivisesti, että kiva jos mies lukee! Mutta lähemmällä tarkastelulla mielipiteeni muuttui... hyllyssä oli paljon esim. sotakirjallisuutta, Hitlerin Taisteluni, Nabokovin Lolita ja tämä nyt paljon otsikoissa ollut Saatanalliset säkeet (joka ilmeisesti on jonkinlaista vihakirjallisuutta?). Olenko ihan outo kun itselle tuli vähän "red flag" fiilis tuosta kirjahyllyn sisällöstä?
Kommentit (49)
Auts
Oman lapsen kummilla on kirjahylly täynnä fantasiaa, romaaneja, elämänkertoja, sota- ja muuta historiallista kirjaa. Eikä pelkästään suomeksi. Pitäskö olla huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
Auts
Oman lapsen kummilla on kirjahylly täynnä fantasiaa, romaaneja, elämänkertoja, sota- ja muuta historiallista kirjaa. Eikä pelkästään suomeksi. Pitäskö olla huolissaan?
Onneksi ei sentään scifiä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kirjahyllystäni löytyy myös todella paljon sota kirjallisuutta ja varsinkin toisesta maailmansodasta.
Ei se minusta silti sotahullua tee.
Mitä kirjoja odotit löytäväsi? Tai olisit halunnut löytyvän?
sotakin kirjallisuutta
sotakirjallisuuttakin
Luulisi että noin paljon lukeva osaa kielioppia...
Mitähän mieltä deitti olis mun kirjahyllyn sisällöstä? Löytyy Rushdieta, Kama Sutra, uskonnollisia teoksia ja yksi kokonainen lastenkirjasarja...
Kyllä tuosta punainen lippu nousee.ja keltainen varoitus kortti.
Itselle joskus nuorempana oli totaalinen turn off, kun tapailemani miehen kirjahyllyssä oli Laura Palmerin päiväkirja.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän mieltä deitti olis mun kirjahyllyn sisällöstä? Löytyy Rushdieta, Kama Sutra, uskonnollisia teoksia ja yksi kokonainen lastenkirjasarja...
Lapsena mun kaverin vanhemmat piilottelivat Kama Sutraa makuuhuoneensa kaapissa ja tietysti me käytiin se sieltä ottamassa ja hihiteltiin kuville. Niillä oli joku toinenkin piirretty seksiopas, joku Rakastele hellästi tms. Tämä oli joskus 70-luvulla, viattomuuden aikakaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts
Oman lapsen kummilla on kirjahylly täynnä fantasiaa, romaaneja, elämänkertoja, sota- ja muuta historiallista kirjaa. Eikä pelkästään suomeksi. Pitäskö olla huolissaan?Onneksi ei sentään scifiä.
Isaac Asimov ja Stanislaw Lem katsotaan olevan hovikelpoista "älyllistä ja sivistynyttä" sci-fi kirjallisuutta.
Erä neito laittoi minut esileikkinä lukemaan Tabermannin tuhmempia runoja. Koppasi opuksen kirjahyllystään ja samalla kun luin ääneen, vähensi vaatteitaan.
(Kaikkeen sitä alistuukin pinppiä saadakseen...)
Mun mies 66 v. lukee vain Kalle Päätaloa ja Mauri Sariolaa, sillä hänen veljensä on vuonna 1972 sanonut, että ne on hyviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kirjahyllystäni löytyy myös todella paljon sota kirjallisuutta ja varsinkin toisesta maailmansodasta.
Ei se minusta silti sotahullua tee.
Mitä kirjoja odotit löytäväsi? Tai olisit halunnut löytyvän?
sotakin kirjallisuutta
sotakirjallisuuttakin
Luulisi että noin paljon lukeva osaa kielioppia...
Keskustelu palstat hieman väärä paikka päteä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta noissa ei ole mitään arveluttavaa, eikä niiden pitäisi olla automaattisesti red flag. Mietin juuri tällä viikolla, että pitäisi lukea tuo Taisteluni, ja todellakaan en kannata natsismia. Jos pidät huonona merkkinä tuota ja Saatanallisia säkeitä, niin aika yksioikoisesti ajattelet.
Historiafriikkinä olen lukenut myös jonkin verran sotakirjallisuutta, ja muistan että parikymppisenä silloinen poikaystävä sitä ihmetteli. En ole myöskään sotahullu.
En tiedä millaista kirjallisuutta pidät hyvänä merkkinä, avaatko vähän? Tuosta Taisteluni-kirjasta on muuten helppo ottaa asia puheeksi nappaamalla kirja hyllystä ja kysymällä, että millainen se on, ja mitä hän siitä ajattelee. Voithan sanoa vaikka, että olet itsekin ajatellut lukea sen. Sillä tavalla saat selville mitä mies ajattelee.
Lukea eli sivistää itseään on eri asia kuin pitää kirja hyllyssä ja lukea aihetta säännöllisesti fanittaen aihetta. Kuinka monelta fanaattiselta ateistilta löytyy raamattu hyllystä?
Nykyään jo pelkästään se, että joku lukee kirjoja, on erittäin poikkeuksellista valtavirrasta. Sillä, mitä hän lukee, ei ole mitään merkitystä. Pinnallinen henkinen sensuuri jotain kirjailijaa kohtaan, ei saisi estää hänen kirjansa lukemista vain siksi, että hän ei ollut kovin pidetty henkilö silloin joskus. Maailma on täynnä loistavaa kirjallisuutta ja tärkeintä olisi lukea sitä. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa, jota ilman ihmisen ajattelu on rajoittunutta ja sen ominaisuuden hiipuminen näkyy kasvavana ilmiönä.
Ap leuhkii sivistymättömyydellään!
jos kaveri on tosiaan lukenut sen Rushdien tiiliskiven, laskisen hänet sivistyneeksi
Aika noloo olla joku kirjahylly ja fyysisiä kirjoja mulla ainakin Amazonin Kindle jolla luen vaan e-kirjoja. Tulkaas jo nykyaikaan te muutkin.
Taisteluni on helvetillisen puuduttava kirja eikä juuri oivalluksia herätä normaali-ihmisessä ja on vähän outo valinta kirjahyllyyn, mutta mikäpä siinä. Varmista nyt kuitenkin ettei kaveri ota niitä juttuja tosissaan.
Nabokovin Lolita on kai aikanaan laskettu merkkiteokseksi sekin vaikka nykyään tuntuu aika oudolta,
Saatanalliset säkeet ei suinkaan ole vihakirja vaikka äärimuslimit, lähinnä ajatollah Khomeini otti sen raskaasti koska kuvaus rikkoi jotain Islamin sääntöä. On jopa aika hyvä kirja. Jos Rushdieen haluaa tutustua niin aloittaisin kirjalla "Keskiyön lapset". Maaginen kirja. "Häpeä" oli myös hyvä. Rushdie on ihan hyvä kirjailija vaikka joutuikin tämän kohun keskelle joka sitten määritteli hänet niin että AP:kin ajattelee hänet "vihakirjailijaksi". En usko että kirjan oli tarkoitus herättää mitään syvempää vihaa, Rushdie on kuitenkin elänyt elämänsä Englannissa, Oxfordin käynyt mies vaikka kirjoittaa esi-isiensä maailmasta. Niin tehdessään tuli loukanneeksi näitä kuumakalleja.
Minusta noissa ei ole mitään arveluttavaa, eikä niiden pitäisi olla automaattisesti red flag. Mietin juuri tällä viikolla, että pitäisi lukea tuo Taisteluni, ja todellakaan en kannata natsismia. Jos pidät huonona merkkinä tuota ja Saatanallisia säkeitä, niin aika yksioikoisesti ajattelet.
Historiafriikkinä olen lukenut myös jonkin verran sotakirjallisuutta, ja muistan että parikymppisenä silloinen poikaystävä sitä ihmetteli. En ole myöskään sotahullu.
En tiedä millaista kirjallisuutta pidät hyvänä merkkinä, avaatko vähän? Tuosta Taisteluni-kirjasta on muuten helppo ottaa asia puheeksi nappaamalla kirja hyllystä ja kysymällä, että millainen se on, ja mitä hän siitä ajattelee. Voithan sanoa vaikka, että olet itsekin ajatellut lukea sen. Sillä tavalla saat selville mitä mies ajattelee.