Asteikolla 1-10, kuinka paljon pelkäät lihomista?
Tajusin nyt yhtäkkiä 42-vuotiaana että olen oikeastaan pilannut elämäni pelkäämällä lihomista, jota olen pitänyt lähestulkoon pahimpana asiana mitä voisi tapahtua. Itsetunto on perustunut lähes täysin siihen että painan korkeintaan tietyn verran tai vyötärö on tietyn paksuinen tai että mahdun tiettyyn vaatekokoon. Lähdin alkukesästä somesta ja ainakin osaksi vähitellen siksi tajusin että nyt saa rittää, hoikkuus ja sen jatkuva vahtaaminen ei ole sittenkään ole tuonut onnea vaan ennemminkin pilannut kaiken koska ollut pakkomielle jota ihan koko ajan olen ajatellut kaiken edellytyksenä ja perustana.
Tästä valaistumisesta on vasta noin viikko ja heti on paino alkanut nousta, mistä olen vain tyytyväinen nyt ja käynnissä on vaatevaraston päivittäminen kokoa tai kahta suurempaan. Huomaan silti että identiteetin muutos pois hoikkien joukosta on todella iso asia jossa on paljon työstettävää.
Kiinnostaisi kuulla onko muilla vastaavia valaistumisia ja miten muutos on onnistunut henkisellä tasolla, onko ihmisten suhtautuminen muuttunut koon muuttumisen myötä jne. ?
Kommentit (23)
6
Pelkään, että vanhuksena en saa enää syödä mitään, koska kulutus on niin pientä. Jo nyt 46-vuotiaana ei saisi syödä juurikaan, ellei suostu olemaan normaalipainon ylärajan tuntumassa ja sen yli. Mistä sitten iloa elämään?
En pelkää ja mulle on yks hailee lihonko vai en eikä muiden mielipiteillä ole muhun mitään vaikutusta.
Up