Kaiken valtaava ahdistus

Tilanne on se, että elämäntilanne muuttui uudeksi kaikilta osin kertaheitolla. Muutokset on positiivisia, mutta kuitenkin sellaisia, jotka koen vievän ihan väärään suuntaan siitä tietystä ajatuksesta, millaisena näkisin ihanne-elämän. Ahdistaa niin ettei mitään järkeä. Pariin viikkoon en ole pystynyt nukkumaan kuin 3-5h yössä, leposyke on koko ajan korkea, itkettää ja on epätoivoinen olo. Kittaan kahvia väsymykseen ja pelottaa että teen kiihdyksissäni vääriä arkielämän päätöksiä. Suurin haave tällä hetkellä olisi karata johonkin elämään erakkoelämää. Mutta on perhe, joten en voi.

Onko normaalia ahdistua näin paljon, että pui ja analysoi jokaista pientä yksityiskohtaa? Jotenkin yrittää koko ajan ihan liikaa ja menee sitten ihan metsään sen vuoksi. Historiaa ahdistuneisuushäiriöstä on, mutta se oli monta vuotta kurissa kun ei ollut tietynlaisia velvollisuuksia ja paineita, jotka kohdistuu itseen. Tuntuu ettei elämässä pääse ikinä eteenpäin, sillä ahdistus ja yliajattelu ottaa vallan ihan kaikesta ja haluan vaan kaivautua piiloon.