Haluaisin lainata kirjaston kirjoja mutta ällöttää kun sivuilla on epämääräisiä tahroja, ovat kiinni toisissaan ym.
Tekee mieli polttaa koko kirja ja uida desinfointiaineessa.
Kommentit (20)
Moni syö lukiessaan. Ok jos oma kirja, iso noup jos lainattu.
Tai niin kuin yhden kirjaston kirjan kanssa, jota luki sängyssä selällään, miten kirjan seuraavalla sivulla oli kasa tummia karvoja ja ne lensivät naamalle. Ihan karseaa
En ole minäkään törmännyt tuollaiseen ongelmaan. Yleensä ihmiset käsittelee kirjaston kirjoja siististi.
Paras löytö kirjastokirjan välistä lienee meetvurstisiivu...
Tämän vuoksi en lainaa kirjaston kirjoja.
Nihkeitä ovat juu, jaiks. Mutta pieni pyyhkäisy savetilla kotiin tullessa ja kirja on kansista ainakin fresh. Ostan mieluiten kirjat omakseni. En ole löytänyt muuta kuin leivänmuruja toistaiseksi, tuo meetwursti oli paha. Oisin saanut trauman =/
Siksi luenkin vain kirjaston eKirjoja. Ennen kuin siirryin eKirjoihin, seurasin uutuuksien listaa ja varasin kaikki kiinnostavat. Ainakin ennen varsinkin delkkarit tapasivat haista tupakalta.
Itsekkin olen lopettanut jo aikoja sitten kirjaston kirjojen lukemisen muuten kuin netin kautta. Ajatellakin, mitä kaikkea basilleja ja likaa lainaston kirjojen sivuilla onkaan kuin myös päätäin munia sekä kihomatojen munia; jotkut kirjaston kirjoja lukevat nimittäin sängyssä. Kaikillahan ei ole puhtaat vuodevaatteet sängyissään. Toiset eivät pese käsiään ryhtyessään kirjaja lukemaan, niin milloin on mitäkin ruokatuhrua sivuilla. Osa porukasta pyyhkii räkänsä nenästä sivujen kulmiin, etenkin nenänkaivajat pöpöjään liimaavat kirjojen lehtien kulmiin. Nenäliina näet on joillekin tuikituntematon.
Tupakan inhottava savu on myös joissakin esim. musiikin nuottikirjoissa kirjoihin pinttynyt.
Sitten sun pitää varmaan ostaa kirjat kaupasta uusina.
Ikäviä kokemuksia varmasti. Jos tuollainen nide sattuu kohdalle, niin palauttaisitko kirjaston aspaan. Henkilöstön poissaollessa jätä aspan tiskille. Liattu kirja menee useimmiten poistoon. Joskus näistä tulee myös korvausmaksu edelliselle lainaajalle, jos hyllytettäessä on kirjan kunto tarkastettu.
Olin kirjastoapulainen ja hiljaisempina aikoina tarkastin kaikki palautetut aineistot ennen hyllytystä. Aika vähän näitä sotkettuja löytyi lainausmääriin nähden. Pahimmat olivat keittokirjat, ja yllättäen sotaromaanit. Lasten aineistoissa DVD:erissä pikkunäppien tuhrujäljet ja kuvakirjoissa revityt sivut. Vahinkojahan lasten kanssa sattuu, joten meidän kirjastossa suhtauduttiin tosi ymmärtäväisesti, jos vanhempi palautti vaurioituneen aineiston reilusti tiskille. Saatiinpahan ehkä korjattua ja ainakin pois kierrosta pahoittamasta seuraavan pienen lainaajan mieltä.
Uutuuskirjoissa, joihin oli pitkät varauslistat, ei juuri ollut palautettavissa mitään sotkua. Ilmeisesti kirjallisuuden suurkuluttajat ovat siivoa väkeä. Muovituksesta luopumisen takia vain kansipaperit ovat harmillisen nopeasti risana.
Olen ollut aktiivinen kirjaston käyttäjä niin monella paikkakunnalla, että en edes muista. Minulla on ollut kirjoja lainassa aina siitä alkaen, kun opin lukemaan, eli yli 50 vuotta.
En muista, että olisin kertaakaan törmännyt ap:n kuvaamaan ongelmaan. Joskus on ollut jotain tahroja, mutta yhteenliimaantuneita sivuja tuskin koskaan. En rohkene väittää, että ei koskaan olisi ollut, jos ne harvat kerran ovat unohtuneet.
Nykyään parfyyminlöyhkä on tavallisempi kuin tupakanhaju.
Välillä runkkailen lukiessa ja sinnehän ne mällit meenee kirjan väliin aika usein.
Sain satiaisia kun lainasin kirjastosta kirjoja!
Vierailija kirjoitti:
Välillä runkkailen lukiessa ja sinnehän ne mällit meenee kirjan väliin aika usein.
Kiitos päivän parhaista nauruista
En ole ikinä aikuisena törmännyt tuollaiseen. Jos tuollaista tulee vastaan, niin valittakaa ihmeessä. Eihän kirjastossa tiedetä tuosta ongelmasta ellei siitä valiteta.
Lapsena 90-luvulla tuli joskus röhnöisiä kirjoja vastaan, silloinkin tosi harvoin. Aikuisena en tosiaan äkkiseltään muista yhtään, joka ei olisi ollut tosi siisti. Ja lainaan satoja kirjoja vuodessa (paljon fiktiota, mutta paljon myös kirjoja tutkimusta varten, jne).
Mulla kerran ollut osa kirjan sivuista tahmaisia, kuin liimautuneet yhteen :D En uskaltanut lähteä repimään ja inhotti, kun en tiennyt mitä se niiden sivujen välissä oleva mössö oli. Sen jälkeen joka kerta plärännyt sivut läpi ennen kuin mitään lainaan, vaikka olisi varattu.
Usein räkää, kun tulee kaiveltua nenää lukiessa. Se on kyllä lähes erikeepperin tasoista!
ai, ai, itse en ole kyllä monestikaan moisiin ongelmiin törmännyt. Aika vähän tahrittuja kirjoja sattunut kirjastosta luettavaksi. Ei voi epäillä sun kohdalla, että pornokirjallisuutta... kun ei yleisissä kirjastoissa moista taida olla....