Läsnäolon vaikeus.
Olen hoitaja vanhuspuolella. En osaa olla " läsnä". Esim. jos autan vanhusta, niin mieleni koko ajan miettii seuraavaa tehtävää työtä. En osaa pysähtyä kyseisen ihmisen asioihin. Päässä pyörii koko ajan loppumaton työlista. Hermostun hitaisiin vanhuksiin, kun ajattelen, että siinä seistessä, möllöttäessä vieressä, voisi tehdä monta muutakin asiaa. En vain osaa olla, minun täytyy kokoajan touhuta jotain. Stressaannun, kun asukas on hidas ja loppumaton työmäärä odottaa. Enkä jaksa kuunnella heidän hitaita höpötyksiään. Saa kivittää.
Kommentit (3)
Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta opettele hengittämään. Kaikessa rauhassa sisään, lasket vaikka kolmen sydämen lyönnin ajan. Sitten pidätät, sama kolmeen, ja ulos, kolmeen ja lopuksi vielä kolmeen ennenkuin vedät taas henkeä.
Siihen hengitykseen kun opit keskittymään, turhat asiat hahtuvat ajatuksista.
Entäpä jos luotat siihen, että automaatio menee päälle ja muistat seuraavan työtehtäväsi kun lähdet vanhuksen luota. Voit siis huoleti olla läsnä. Se helpottaa myös omaa stressiäsi.
Ei kivitetä, jos tulee alapeukkua niin älä välitä. Et ole ainoa. Jos saat työn hoidettua niin ei sitä tarvitse olla "läsnä" niin pahalta kuin kuulostaakaan. Voisit myös yrittää pois vanhuspuolelta, ei siellä työ paremmaksi ainakaan tule muuttumaan.