Lue keskustelun säännöt.
Karmeat vanhemmat ja yhteydenpito aikuisena
18.08.2022 |
Isäni on ollut koko lapsuuteni väkivaltainen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siis ihan kaikilla. Äitini taas on katsonut kaikkea väkivaltaa läpi sormien ja myöhemmin väittänyt, ettei mitään väkivaltaa ole edes tapahtunut.
Nyt kun olen jo muuttanut kotoa, äitini pyytää jatkuvasti käymään. Hän jäi äskettäin eläkkeelle ja yrittää soitella iltaisin, ilmeisesti yksinäisyyttään. Puheluissa hän kuitenkin lähinnä ilkeilee minulle ja nälvii painoani, työpaikkaani, puolisoani ja oikeastaan koko elämääni. Lapsuudenkotiin liittyy jo muutenkin niin kipeitä muistoja, että on vaikea yrittää näytellä normaalia ja olla yhteydessä.
En enää jaksa enkä halua olla hänen kanssaan yhteydessä mutta samaan aikaan minua kalvaa karmea syyllisyys. En voi lakata pohtimasta, että hän on varmaan yksinäinen tai surullinen. Tai, että hän saattaa kuolla ja asiat jäävät selvittämättä.
Onko muilla vaikeita perhesuhteita? Miten olette päässeet eteenpäin ?
Kommentit (4)
Mulla on just samanlainen tausta. Kaikenlaista väkivaltaa, isä riehui ja kaikki pelkäsi isää. Äiti salaili ja piti kulissit. Molemmat toki kiistävät ja kieltävät tapahtuneen.
Ikävä kyllä heidän häiriintynyt käytös ei jäänyt lapsuuteen. Aikuisiällä väkivalta muutti muotoaan mutta jatkui, ja pari kertaa oli fyysistä väkivaltaa myös. Kaikki tämä ajan kanssa johti siihen että 45v iässä viimein sain tarpeekseni - reppu oli jo täynnä vanhaa pazkaa ja uutta tungettiin sinne koko ajan - ja viimein tuli sietokyky vastaan. Tuli megariita jossa vanhemmat uhkaili mua aivan järkyttävillä teoilla. Koin oikeasti olevani hengenvaarassa.
Tässä rytäkässä välit meni poikki.
Tuosta on jokunen vuosi ja en todellakaan aio korjata välejä. Se sama sonta sieltä alkaisi taas sataa niskaan. Ja vasta nyt erossa heistä tajuan mitrn sairas tuo kuvio onkaan. Sitä ei näe samalla lailla kun on väleissä.
Ei tämä kivaa ole tämä välirikko mutta ei ole se väleissä oleminenkaan. Sairaiden vanhempien kanssa on vaan huonoja vaihtoehtoja. Eli valitset joko huonon tai vielä huonomman vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutelkaapa kahdestaan kasvotusten. Puhelimessa ihminen on joskus erilainen.
Maailman typerin ja naiivein neuvo.
Tuollaisessa kodissa kasvaneella on takana vuosikymmenten kaltoinkohtelu ja laiminlyönti vanhempien taholta. Tällaiset ei kuule ihan hoidi millään puhumalla. Ne vanhemmat ei yleensä ole normaaleita.
Mahd vähän kontaktia.
Eivät koskaan muutu.
Hanki oma perhe ja iloitse jokaisesta hetkestä.
Jutelkaapa kahdestaan kasvotusten. Puhelimessa ihminen on joskus erilainen.