Lue keskustelun säännöt.
Minä haluaisin menestyä, taitoja löytyy ja resurssit myös, mutta minulla on yksi valtava ongelma
18.08.2022 |
En pääse eroon siitä ajatuksesta, että itsensä korostaminen, hyväksynnän haku ja paremmuuden tavoittelu on kiusallista ja naurettavaa. Jo pelkästään menestyksen ja suosion toivominen on mielestäni lapsellista.
En pysty jatkamaan pidemmälle koska en voi antaa lupaa itselleni olla (mielestäni) kiusallinen ja naurettava. Mutta kukaan ei menesty vahingossa, sitä on tavoiteltava ja itsensä on osattava myydä. Ihan joka ikinen alansa tunnettu osaaja joutuu miettimään tätä jollain tapaa.
Kommentit (28)
Jos on tukea niin ei tarvi pelätä epäonnistumista se kai siinä erona köyhällä ja valmiiksi rikkaalla.
Rikasta vaan sanotaan rohkeaksi yrittäjäksi vaikka kosahtaiski joskus.
Köyhää luuseriksi ja loppuikä ulosotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
No mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan? Täytyykö olla joku miljardööri tai julkkis? Ne on kovin harvinaisia yleensäkin. Mutta harvan meistä tavoitteetkaan on sellaisia. Esim. itse koen menestyneeni hyvin, kun nyt 47-vuotiaana olen jo alle kolmekymppisenä parin kaverin kanssa perustamani it-konsulttiyrityksen osakas ja perustajajäsen, ja työntekijämäärämme on kasvanut alun meistä kolmesta 80:een. Ja meillä on nykyään isojakin asiakkaita, myös valtion virastoja ja suuryrityksiä.
Ei ollut kotoa mitään rahaa ja suhteita takana. Ihan vaan me kolme opiskelututtua alettiin myydä omaa työtämme, alkuun webbisivuprojekteja ja sen sellaista yksinkertaisempaa, myöhemmin vaativampaakin alan työtä. On kasvettu sen mukaan mitä on tuotettu ja mitä on tilauksia, ei polttaen joidenkin muiden rahaa. Asiakkaita ei olla saatu suhteilla, vaan ihan on hinnalla ja laadulla kilpailtu. Nykyään toki meillä on hyviä referenssejäkin entisistä projekteista, ehkä niitä voi sitten suhteiksi sanoa, mutta ne on työllä ansaittuja suhteita ei mitään kaveruus- saati sukulaisuusjuttuja.
Ah teillä on jostain syystä ollut tsemppi ja itsetunto kohdallaan. Suurin lahja mitä voi kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta saada. Toisille on teroitettu jo taaperosta asti, että kaikki mitä tekevät on väärin eikä olla mitenkään ohjattu tekemään oikein. Moitteet jäävät kaikumaan lapsen päähän ja niistä kasvaa aikuisena sisäinen kriitikko. Tässä juurisyy köyhyyden ja matalan koulutuksen periytymiseen; kannustuksen ja esimerkin puute. Onneksi joissain suvuissa saadaan kierteet katki kun yksilöt heräävät toimimaan vastoin kohtaloaan.
Eli huono menestys on taas jonkun muun syytä kuin henkilön itsensä. Kannattaa ottaa se pää pois prseestä ja ottaa oma elämä omiin käsiinsä eikä syyttää kaikesta muita, esim. vanhempia huonosta lapsuudesta. Henkilö itse on päättänyt jäädä niihin lapsuuden mielenmaisemiin eikä uskalla ottaa askelia kohti parempaa. Se ero on sinulla ja menestyjillä: he uskaltavat tulla pois mukavuusalueeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
No mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan? Täytyykö olla joku miljardööri tai julkkis? Ne on kovin harvinaisia yleensäkin. Mutta harvan meistä tavoitteetkaan on sellaisia. Esim. itse koen menestyneeni hyvin, kun nyt 47-vuotiaana olen jo alle kolmekymppisenä parin kaverin kanssa perustamani it-konsulttiyrityksen osakas ja perustajajäsen, ja työntekijämäärämme on kasvanut alun meistä kolmesta 80:een. Ja meillä on nykyään isojakin asiakkaita, myös valtion virastoja ja suuryrityksiä.
Ei ollut kotoa mitään rahaa ja suhteita takana. Ihan vaan me kolme opiskelututtua alettiin myydä omaa työtämme, alkuun webbisivuprojekteja ja sen sellaista yksinkertaisempaa, myöhemmin vaativampaakin alan työtä. On kasvettu sen mukaan mitä on tuotettu ja mitä on tilauksia, ei polttaen joidenkin muiden rahaa. Asiakkaita ei olla saatu suhteilla, vaan ihan on hinnalla ja laadulla kilpailtu. Nykyään toki meillä on hyviä referenssejäkin entisistä projekteista, ehkä niitä voi sitten suhteiksi sanoa, mutta ne on työllä ansaittuja suhteita ei mitään kaveruus- saati sukulaisuusjuttuja.
Ah teillä on jostain syystä ollut tsemppi ja itsetunto kohdallaan. Suurin lahja mitä voi kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta saada. Toisille on teroitettu jo taaperosta asti, että kaikki mitä tekevät on väärin eikä olla mitenkään ohjattu tekemään oikein. Moitteet jäävät kaikumaan lapsen päähän ja niistä kasvaa aikuisena sisäinen kriitikko. Tässä juurisyy köyhyyden ja matalan koulutuksen periytymiseen; kannustuksen ja esimerkin puute. Onneksi joissain suvuissa saadaan kierteet katki kun yksilöt heräävät toimimaan vastoin kohtaloaan.
Eli huono menestys on taas jonkun muun syytä kuin henkilön itsensä. Kannattaa ottaa se pää pois prseestä ja ottaa oma elämä omiin käsiinsä eikä syyttää kaikesta muita, esim. vanhempia huonosta lapsuudesta. Henkilö itse on päättänyt jäädä niihin lapsuuden mielenmaisemiin eikä uskalla ottaa askelia kohti parempaa. Se ero on sinulla ja menestyjillä: he uskaltavat tulla pois mukavuusalueeltaan.
Helppo se on hyväosaisen ajatella tuollalailla, muttakun huono-osaisella ei ole mitään malliakaan tuollaisesta ajattelutavasta tai ihan perustavaa laatua olevasta elämänasenteesta, ei sitä noin vain muuteta kuin jotain numeroa asetusvalikossa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
No mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan? Täytyykö olla joku miljardööri tai julkkis? Ne on kovin harvinaisia yleensäkin. Mutta harvan meistä tavoitteetkaan on sellaisia. Esim. itse koen menestyneeni hyvin, kun nyt 47-vuotiaana olen jo alle kolmekymppisenä parin kaverin kanssa perustamani it-konsulttiyrityksen osakas ja perustajajäsen, ja työntekijämäärämme on kasvanut alun meistä kolmesta 80:een. Ja meillä on nykyään isojakin asiakkaita, myös valtion virastoja ja suuryrityksiä.
Ei ollut kotoa mitään rahaa ja suhteita takana. Ihan vaan me kolme opiskelututtua alettiin myydä omaa työtämme, alkuun webbisivuprojekteja ja sen sellaista yksinkertaisempaa, myöhemmin vaativampaakin alan työtä. On kasvettu sen mukaan mitä on tuotettu ja mitä on tilauksia, ei polttaen joidenkin muiden rahaa. Asiakkaita ei olla saatu suhteilla, vaan ihan on hinnalla ja laadulla kilpailtu. Nykyään toki meillä on hyviä referenssejäkin entisistä projekteista, ehkä niitä voi sitten suhteiksi sanoa, mutta ne on työllä ansaittuja suhteita ei mitään kaveruus- saati sukulaisuusjuttuja.
Ah teillä on jostain syystä ollut tsemppi ja itsetunto kohdallaan. Suurin lahja mitä voi kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta saada. Toisille on teroitettu jo taaperosta asti, että kaikki mitä tekevät on väärin eikä olla mitenkään ohjattu tekemään oikein. Moitteet jäävät kaikumaan lapsen päähän ja niistä kasvaa aikuisena sisäinen kriitikko. Tässä juurisyy köyhyyden ja matalan koulutuksen periytymiseen; kannustuksen ja esimerkin puute. Onneksi joissain suvuissa saadaan kierteet katki kun yksilöt heräävät toimimaan vastoin kohtaloaan.
Eli huono menestys on taas jonkun muun syytä kuin henkilön itsensä. Kannattaa ottaa se pää pois prseestä ja ottaa oma elämä omiin käsiinsä eikä syyttää kaikesta muita, esim. vanhempia huonosta lapsuudesta. Henkilö itse on päättänyt jäädä niihin lapsuuden mielenmaisemiin eikä uskalla ottaa askelia kohti parempaa. Se ero on sinulla ja menestyjillä: he uskaltavat tulla pois mukavuusalueeltaan.
No nyt on rikottu väärinymmärryksen suomenmestaruus!
Kannattaa ottaa se pää pois prseestä ja ymmärtää ettei yksi ihminen, edes sinä, tiedä tai ymmärrä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tukea niin ei tarvi pelätä epäonnistumista se kai siinä erona köyhällä ja valmiiksi rikkaalla.
Rikasta vaan sanotaan rohkeaksi yrittäjäksi vaikka kosahtaiski joskus.
Köyhää luuseriksi ja loppuikä ulosotossa.
Tätä ei moni ymmärrä. Köyhä ottaa paljon isomman riskin ja usein muutenkin heikommilla eväillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tukea niin ei tarvi pelätä epäonnistumista se kai siinä erona köyhällä ja valmiiksi rikkaalla.
Rikasta vaan sanotaan rohkeaksi yrittäjäksi vaikka kosahtaiski joskus.
Köyhää luuseriksi ja loppuikä ulosotossa.
Tätä ei moni ymmärrä. Köyhä ottaa paljon isomman riskin ja usein muutenkin heikommilla eväillä.
Ei ole tosiaan montaa kertaa resursseja epäonnistua kun kaikki vähäisetkin resurssit on kuluneet loppuun. Sitten ei ole kerrassaan mitään jäljellä, ja ei ole muuta mahdollisuutta kuin passivoitua.
Ah teillä on jostain syystä ollut tsemppi ja itsetunto kohdallaan. Suurin lahja mitä voi kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta saada. Toisille on teroitettu jo taaperosta asti, että kaikki mitä tekevät on väärin eikä olla mitenkään ohjattu tekemään oikein. Moitteet jäävät kaikumaan lapsen päähän ja niistä kasvaa aikuisena sisäinen kriitikko. Tässä juurisyy köyhyyden ja matalan koulutuksen periytymiseen; kannustuksen ja esimerkin puute. Onneksi joissain suvuissa saadaan kierteet katki kun yksilöt heräävät toimimaan vastoin kohtaloaan.