Mitä tehdä, kun 2v5kk itkeskelee edelleen öisin?
Neljä tyttöä nukkuvat täysiä öitä, 10 kk kaksosetkin 12-13h pääsääntöisesti ilman ainoatakaan herätystä. Mutta poika 2v5kk itkeskelee alkuyöstä 1-4 kertaa, yleensä puoleen yöhön mennessä. Miksi ihmeessä ja mikä neuvoksi? Kyllä me vanhemmat häntä jaksetaan käydä lohduttelemassa, mutta poikaa käy sääliksi.
Hän nukkuu omassa huoneessaan (5kk lähtien kun koko yön ähisi, puhisi, paukutteli yms niin paljon että sai muuttaa omaan huoneeseen), suuressa pinnasängyssä (kun ei TAATUSTI pysyisi edes laidallisessa lastensängyssä edes nukkuessaan). Käytettiin lääkärilläkin ja neuvoi koittamaan maidotonta ruokavaliota, kun hänellä (siis pojalla, ei lääkärillä) on aina ollut löysä vatsa. Koitettiin ja todettiin että olisi laktoosi-intoleranssi ja käyttää nyt HYLA-tuotteita ja ne tuntuvat sopivan. Mutta eipä tunnu vaikuttavan yöuniin vaikka kakka-asiat onkin kunnossa. Täällä kun noita vanhempiakin lapsia on, niin pistin kieltoon vähänkään pelottavat videot/lastenohjelmat sillon kun poikakin katsoo ja tällä tarkoitan videoista Kaunotar ja Hirviötä ja yhtä Nalle Puh kummitusvideota. Ei kait vaikutusta. 1-4 kertaa herätty silti.
Pitääkö vaan odottaa, vai vieläkö jotain voisi tehdä? Harkinnassa on ollut, että poika muuttaisi sänkyineen isompien tyttöjen huoneeseen nukkumaan (5 ja 7v) josko olisi turvallisempi olo. Mutta, mutta, jos ei auttaisi niin sillonhan tytötkin heräisivät velipojan itkuun. Ja jos ei tosiaankaan toimisi, niin pitäisi muuttaa takaisin omaan huoneeseen ja sehän loisi taas turvattomuutta.
Yks vaihtoehto olisi että kaksoset menisivät pojan huoneeseen ja poika meidän huoneeseen, mutta se ei kyllä käy. Mun mielestä tuon ikäisen lapsen ei todellakaan sattuneista syistä kuulu nukkua vanhempiensa makuuhuoneessa (jos siis toinenkin vaihtoehto on). Varsinkaan kun tuo lapsi ei edes nuku :o)
Muuten poika on ihan aurinkoinen, jutteleekin jo niitä näitä. Melkoinen uhmakausi kyllä menossa taas, mutten ole huomannut että päivän kiukuttelut vaikuttaisi öihin. Vaikka kuinka olisi ollut " ei-en-mää itte-jne" -päivä niin yö voi silti mennä hyvin. Tai sitten ei mene.
Tiedä näitä... Olisikos jollain jotain ehdottaa? Tai kerro miten teillä vastaavasta selvitty?
Kommentit (8)
ainoa, joka nukkuu yksin omassa huoneessa. Kyllä hän jo sellaisen ymmärtää. Jos siirtäisit isompien siskojen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, en usko että tytöt heräävät itkuun. Tai ainakin tottuisivat siihen kyllä pian. Joku muu ikä sitten on helpompi taas omaan huoneeseen siirtymistä ajatellen. Itse olen isosta perheestä, ja pienenä turvallisuutta loi juuri huoneen jakaminen siskon kanssa.
juuri äsken laitoin samasta aiheesta kyselyn.....ennen kun katsoin mitä m uut on kirjottaneet.....meillä neiti 2v. nukku jo kuukauden verran omassa huoneessa kokonaisia öitä, mut nyt taas n. 6 krt heräilly....
...mutta kysynpä kuitenkin että onko teillä tuossa huoneessa aivan pimeää?
Meillä kaksivuotias todella hyvin yönsä nukkunut ryhtyi yhtäkkiä yöllä myös itkeskelemään ja huutelemaan äitiä. Meni useampi yö ennen kuin hoksasimme kokeilla huoneessa yövaloa. Täällä kaupunki säästää nyt niin että katuvalot sammutetaan klo 23.00-5.30 väliseksi ajaksi. Tyttö ilmeisesti heräsi pilkkopimeässä ja itki siksi. Yöt rauhoittuvat heti kun yövalon ostimme.
mtaivas: iso kiitos sinulle, että avasit silmämme huomaamaan tuon huoneenjakamisen turvallisuuden! Ollaanhan me jo pitkään mietitty ja tiedetty että poika menee isompien tyttöjen huoneeseen nukkumaan, mutta ollaan lykätty muuttoa sillä perusteella että valvottais sitten siskojakin. Tänään pistettiin tuulemaan sadepäivän ratoksi ja siirrettiin pojan sänky tyttöjen huoneeseen ja kaikki kolme olivat aidosti innoissaan. Isot siskot kun ovat jo kinunneet pikkuveikkaa asumaan heidän kanssaan :o) Nähtäväksi jää, miten homma toimii. Valo on sammutettu huoneesta puoli tuntia sitten ja on ollut ihan hiljaista.
Samoilla lämpimillä siirrettiin sitten kaksosetkin pojan entiseen huoneeseen ja saavat hekin sitten nukkua rauhassa ilman oven kolinoita ja miehen herätyskelloa.
katariin@: hyvä huomio tuo yövalokin. Se meillä kyllä on ollut aina käytössä molemmissa lastenhuoneissa + käytävällä.
Rauhallista yötä toivoen Episaletti kera viisikon :o)
mutta sellainen tuli vaan mieleen, kun meilläkin on laktoosi-ongelmainen lapsi ja samanlaiset yöheräämiset oli ongelmana.
Siis onko tuosta ruokavaliomuutoksesta kauan? Jos homma on suht tuore, niin kysehän (noitten heräämisten suhteen) vois olla opitusta tavasta. Eli jos lapsella on aina ollu vatsavaivoja, jotka on valvottanu, niin voi mennä tosi kauan, ennen kuin lapsi ymmärtää ettei tarvitsekaan herätä...
Meillä kävi niin, että oikealla ruokavaliolla yöt muuttui samantien helpommiksi (enää n. 5 herätystä/yö). Sitten paljon myöhemmin lapsi sairastui pahaan yskään ja sai sellaista " tainnuttavaa" yskänlääkettä reilun viikon verran. Sinä aikana nukkui tosiaan yöt ilman herätyksiä ja tämän jälkeen heräämiset on ollu todella satunnaisia...
Meillä siis ainakin nuo heräämiset oli opittu tapa. En mä nyt tietenkään mitään " lääkevieroitusta" suosittele, mutta jos jotain ideaa sais, miten opitusta tavasta vois päästä eroon...
Olipa kiva lukea vastauksia, koska sain niístä uusia näkökulmia omiin ongelmiimme!
Meillä samanlaista itkuja jatkunut nyt jo 3-v täyttäneellä tytöllä ja nyt alkaa helpottamaan...mutta meillä ne alkoi jo 1v 8kk iässä...
Kaikenlaista on kokeiltu, eri keinoin ja pidemmmän aikaa.
Tulin vain lopulta siihen tulokseen, että tytymme on hyvin tunteellinen ja käy ilmeisimmin yöllä läpi asioita, joita EI HUUDA päivällä.Yksi syy huutoihin on mustasukkaisuus muista lapsista ja hyvin eri tavalla kulkenut päivän ohjelma, mahdollisesti väliin jääneet päiväunet tai muuten ympärillä vallinnut hälinä tai jokin arkipäivästä poikkeva!
Muuten tytömme on hyvin tyytyväinen!Jos hän on huutanut päivällä useaan otteeseen pettymyksistään tai jostain mistä lapset yleensä saattavat huutaa, niin yöt ovat paljon rauhallisempia...välillä olen miettinyt, onko tytöllämme jokin huutokiintiö!!!Koska tämä päivällä huutaminen on niin verrannollinen yöllähuutoihin!Mutta näin tämä vain on..joskus on vaan siitä persoonasta ja ihmisen sisäisestäkin maailmasta kyse, ei vain käytännön ratkaisuista!
Nimimerkillä: kaksi muutakin lasta jotka nukkuvat kuin tukit!
Viime yö oli pojan suhteen rauhallinen: vain yksi pikku itku joka meni ohi kun oikaisin vähän peittoa ja kerroin että muistatkos että nukut nyt siskojen kanssa, ei ole mitään hätää.
Muuten oli ihan tarpeeksi herätyksiä yms. Nuorimmainen itkeskeli kolme kertaa, kerran kävin. Kissa halusi sisälle (ja ulos, mutta sillon oli mieskin hereillä) 5-vuotias näki pahaa unta, juuri nukahdettuani sähkötaulu/sähköt rapsahteli päälle/pois, heräsin siihen ja 5-vuotias myös. Seuraus oli että otin tytön kainaloon ja sit ei enää nukuttukaan.
Kaiken kaikkiaan levoton yö, mutta pojan suhteen olen toiveikas. Tuota opittua tapaa muuten ollaan mekin pohdittu. Aika näyttää miten tää homma lähtee toimimaan.
Tuli mieleeni joitakin asioita vielä mitkä pitää kertoa:
-poika on ollut aina kotihoidossa
-ilta-ja nukkumaanmenorutiinit toistuvat AINA samanlaisina: klo 18 jälkeen, viimeistään 19 suihkuun tai kylpyyn, yöpuku päälle, iltapala, kahdeksan jälkeen (viimeistään 20.30) iltapisu + vaippa, hampaitten pesu ja maate. Nukahtaa yleensä vaivattomasti itsekseen, joskus haluaa vielä pussata lisää tai pyytää peittelemään.
Kellonajatkin AINA nämä, ehkä 1 kerta sadasta nämä toimet tehdään myöhemmin jostain syystä.
-oli vauvana KOVA huutamaan, ei kylläkään koliikkia tms. vaan ns. vaativa vauva mun mielestäni
-meillä halataan ja pussataan paljon :o)
-päivät kuluvat normaaleissa arkitouhuissa, ulkoillaan päivittäin, lapset leikkii paljon, yhdessä tehdään asioita (poika on esim. innostunut perunoita pesemään), isä osallistuu lasten/kodinhoitoon siinä missä minäkin (touhuaa lasten kanssa enemmänkin kuin minä, vaikka töissä käykin)
Muuta en nyt tähän hätään keksi.
Kommentteja? Mielipiteitä? Neuvoja? Ehdotuksia? Kysymyksiä?