Kaduttaa että otettiin koira

Vierailija kirjoitti:

En ota riesaksi enää,matkustetaan paljon aina sai hoitopaikkaa miettiä, muutenkin vaivatonta kun ei ole pakko sännätä lenkille ennen ja jälkeen töiden.

Sehän nyt on itsestään selvää, että ilman koiraa on vaivattomampaa kuin koiran kanssa. Siitä on työtä, vaivaa ja huolta. Ei kenenkään sellaisen ihmisen kannata ottaa koiraa, joka ei tosissaan sellaista halua. Koiran tuottama ilo on sitä vaivaa suurempi vain jos sitä koiraa todella haluaa. Ei se mikään lelu tai koriste ole. 

On kyllä hankalaa, kun mun oma koira ei motivoidu. Vahvat vietit ja vaistot menee heittämällä herkkujen ja lelujen ohi. Ei meinaa kärsivällisyys riittää, kun kouluttaminen tuntuu menevän kuuroille korville. Mutta kun katson taaksepäin tätä kohta kahta vuotta, huomaan mitä kaikkea se on kuitenkin jo omaksunut. Se helpottaa jaksamaan. Lenkkeily on jo pääsääntöisesti kivaa. Pentuaika oli helvettiä täälläkin.

Osaatko sä kouluttaa sitä, ettei se rähise?

Kaksi kertaa ollut koira meidän perheessä ja en suosittele kenellekään enää koiraa.

Vaikka koirista oli iloa, oli myös huolta ja vastuuta.

Monikaan ei tule ajatelleeksi pitkällä tähtäimellä mitä koiran ottaminen perheeseen tai yksin itselleen vaatii.

Ensin perusjutut. Tarvikkeet ( n 500 e vähintään), koiran hankkimishinta, joka lienee nykyään 1000 eurosta ylöspäin. Meidänkin viimeisin rotukoira oli tonnin vaikka siitä on jo aikaa paljon.

Lääkärikuluihin on varauduttava myös. Rokotukset ohjelman mukaan ja meilläkin tuli kaksi kertaa kirurginen operaatio. Jos koira tarvitsee trimmauksen, ne on hoidettava ajallaan joko itse tai sitten maksettava ammattilaiselle. Koira kärsii, jos ei trimmata kun turkki on kasvanut liikaa( kuin lampaalla).

Heti alkuun on mietittävä ja suunniteltava miten koiran hoito, kun ollaan matkoilla, eikä koiraa voi ottaa mukaan. Se tuli selväksi meillekin, että helpompi on tarjota lasta tutulle tai sukulaiselle kaitsettavaksi kuin koiraa. Eli koira viedään koira hoitolaan ja se maksaa satasia.

Usein lapset lupaavat huolehtia koiran ulkoilutuksesta, mutta yleensä sekin lipsahtaa aikuisille ajan kanssa. Eli sitoutuminen koiran hoitoon ja huoltoon tulee olla aikuisilla.

Koira tarvitsee oikeanlaisen ravinnon, josta pitää saada kaikki tärkeät ravinteet. Jos niin ei käy, näkyy terveydessä, hampaissa jne. Erityinen koiran ravitsemus maksaa, kun ostaa ravinteet erityisliikkeistä. Kuivamuonaa saa halvalla ns tavan kaupoista, mutta ne eivät täytä kaikkia vaatimuksia, sanovat asiantuntijat.

Koiran terveydestä pitää huolehtia aivan kuin lapsen. Hammaspesut, hammaskiven poisto eläinlääkärillä, kynsienleikkuut säännöllisesti, tassujen huolto( rasvaus) puhtaus eli pesut ja harjaukset. Kesäisin ehdoton punkkitarkastus jokaisen ulkolenkin jälkeen.

Yleensä kaikki koirat tarvitsevat liikuntaa useita tunteja päivässä ( minimi 1- 2 tuntia) Ei riitä, että käytetään pikaisesti pissalla ja muilla tarpeilla. Mitä suurempi koira, sitä enemmän tarvitsevat luontaista liikuntaa, myös vapaata juoksemista paikassa, jossa sitä voi harrastaa niin, ettei tule häiriötä kenellekään.

Eli työsarkaa riittää sillä koira on samanlainen perheenjäsen kuin lapsi. Pitäisi olla.

Mulla on ollut aikuisiällä yksi koira (nyt jo edesmennyt) ja kyllä sen kanssa oli tosi raskasta se pentuaika. Sillä oli myös rotunsa puolesta tosi vahva paimennusvietti ja semmoinen vaivaton lenkkeily alkoi vasta kun se oli n. 2-3v. Vaivaa ja huolta joo, mutta niin paljon myös iloa ja rakkautta. Kaiholla muistelen. Olin huippukunnossa kun koiran kanssa tuli viiletettyä tuntitolkulla metsissä. Yksin ei tule lähdettyä. Koiran kyllä hankin taas heti kun aika on sopiva. Lähes mikä tahansa lemmikki on poikasena haastavampi.

Meillä on parta-agama ja kyllä siinäkin alussa mietti, että kannattiko, kun sirkat hyppeli ja karkaili alkuun ja piti syöttää niin usein ja kakkaa tuli enempi. Nyt tuo aikuinen lisko vetelee vaan talviunia ja oikein odottaa koska se herää.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa ollut koira meidän perheessä ja en suosittele kenellekään enää koiraa.

Vaikka koirista oli iloa, oli myös huolta ja vastuuta.

Monikaan ei tule ajatelleeksi pitkällä tähtäimellä mitä koiran ottaminen perheeseen tai yksin itselleen vaatii.

Ensin perusjutut. Tarvikkeet ( n 500 e vähintään), koiran hankkimishinta, joka lienee nykyään 1000 eurosta ylöspäin. Meidänkin viimeisin rotukoira oli tonnin vaikka siitä on jo aikaa paljon.

Lääkärikuluihin on varauduttava myös. Rokotukset ohjelman mukaan ja meilläkin tuli kaksi kertaa kirurginen operaatio. Jos koira tarvitsee trimmauksen, ne on hoidettava ajallaan joko itse tai sitten maksettava ammattilaiselle. Koira kärsii, jos ei trimmata kun turkki on kasvanut liikaa( kuin lampaalla).

Heti alkuun on mietittävä ja suunniteltava miten koiran hoito, kun ollaan matkoilla, eikä koiraa voi ottaa mukaan. Se tuli selväksi meillekin, että helpompi on tarjota lasta tutulle tai sukulaiselle kaitsettavaksi kuin koiraa. Eli koira viedään koira hoitolaan ja se maksaa satasia.

Usein lapset lupaavat huolehtia koiran ulkoilutuksesta, mutta yleensä sekin lipsahtaa aikuisille ajan kanssa. Eli sitoutuminen koiran hoitoon ja huoltoon tulee olla aikuisilla.

Koira tarvitsee oikeanlaisen ravinnon, josta pitää saada kaikki tärkeät ravinteet. Jos niin ei käy, näkyy terveydessä, hampaissa jne. Erityinen koiran ravitsemus maksaa, kun ostaa ravinteet erityisliikkeistä. Kuivamuonaa saa halvalla ns tavan kaupoista, mutta ne eivät täytä kaikkia vaatimuksia, sanovat asiantuntijat.

Koiran terveydestä pitää huolehtia aivan kuin lapsen. Hammaspesut, hammaskiven poisto eläinlääkärillä, kynsienleikkuut säännöllisesti, tassujen huolto( rasvaus) puhtaus eli pesut ja harjaukset. Kesäisin ehdoton punkkitarkastus jokaisen ulkolenkin jälkeen.

Yleensä kaikki koirat tarvitsevat liikuntaa useita tunteja päivässä ( minimi 1- 2 tuntia) Ei riitä, että käytetään pikaisesti pissalla ja muilla tarpeilla. Mitä suurempi koira, sitä enemmän tarvitsevat luontaista liikuntaa, myös vapaata juoksemista paikassa, jossa sitä voi harrastaa niin, ettei tule häiriötä kenellekään.

Eli työsarkaa riittää sillä koira on samanlainen perheenjäsen kuin lapsi. Pitäisi olla.

Tuosta aika perusteellisesta kokemuksesta jäi pois koiran koulutus. Koulutus niin, että koira käyttäytyy kaikissa tilanteissa oikein ja toivotusti. Pentukurssit ym käyttöön. Ja lopulta, kun nähdään, että koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista, tullut sairaus/sairauksia, joita ei voi hoitaa tai nähdään ettei ole vastetta niille, arvokas ja kivuton loppu. Eläinlääkärin toimesta.

kuulostaa meidän shibalta :D kohta 8v jo jaksettu. Ei se enään toista samanlaista jaksa 90% ajasta ihan kussipää

Tsemppiä ap. Jos tosiaan koiran kanssa elo on noin raskasta ja vaikeaa olisiko parempi etsiä koiralle uusi koti?

Ihmettelen tässä ketjussa kun ihmiset kokevat ulkoilun koiran kanssa raskaana ja matkailu, baari sekä oluet maittaisivat paremmin. Silloin ei koira sovi tälläiselle ihmiselle eli oikein olette päättäneet, ei koiraa semmoiseen.

Myönnän että aina ulkoilu ei innostaisi, mutta kun pääsee koiran kanssa ulos mieli useimmin muuttuu ja saan energiaa jatkaa arkea.

Nämä kesänkelit ovat tuskaa. Yölläkin pahimmillaan 23 astetta. Eli energisen paksuturkkisen koiran ulkoiluista on karsittava. Odotan innolla kelien viilenemistä ja kunnon lenkkikelejä ja sitä että koirakin pääsee tapaamaan kavereita ja leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa meidän shibalta :D kohta 8v jo jaksettu. Ei se enään toista samanlaista jaksa 90% ajasta ihan kussipää

Shibahan on luontaisesti todella vaativa rotu. Yksi vaativimmista, tosin yksilöllisiä eroja on aina. Shiba on kovakalloinen, itsetietoinen, älykäs, itseriittoinen, eikä se halua miellyttää ketään. Koulutuksen pitää olla tiukkaa, ei mitään mitä "helpommille" roduille riittää. Silti, Shiba yrittää aina keksiä keinot päästä säännöistä ja ohjeista ohi.

Muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa.

Ulkoilu energisen, mutta paksuturkkisen koiran kanssa on kieltämättä haastavaa, jos sattuu kohdille oikein kuuma kesä. Illalla voi lenkille lähteä vasta 22-23 aikoihin ja aamulla pitäisi samaten jaksaa se kunnon lenkki jo kukonlaulun aikaan. Päiväaikaan voi vaan pikaisesti pyörähtää ulkosalla kuumuuden takia. Itselläni on mennyt lukuisina hellekesinä unirytmi täysin pilalle tuon ulkoilurajoitteen takia.

Isompi, paksuturkkinen koira myös toimii melkoisena lämmönlähteenä sisätiloissa kesäaikaan, joten kotona on pakko olla jonkinlainen ilmastointilaite, muuten eläminen käy kaikille sietämättömäksi. Toki niin se kävisi monille ilman koiraakin lämpimässä asunnossa.

Nuorena voi vielä jaksaa sekä istua illanvietoissa, että lenkittää koiransa kunnolla, mutta kun ikää alkaa tulla, on tehtävä valinta, molempiin ei millään riitä voimavarat. Pääsääntöisesti koira onkin suht absolutistin ja aktiivisen ulkoilmaihmisen valinta muutamia harvoja rotupoikkeuksia lukuunottamatta. Ulkoilusta pitää nauttia ympäri vuoden, kaikilla keleillä. Bonuksena kunto ja vastustuskyky tietysti pysyy hyvänä.

Myöskään äärimmäiselle siisteysintoilijalle koira harvoin on onnistunut valinta, koska joko kärsii omistajan mielenterveys jatkuvan likaisuuden takia, tai sitten olet hermoheikkona asuntosi neuroottisesta kuuraamisesta. Toki tähän vaivaan esimerkiksi robotti imurin hankinta voi tuoda paljonkin helpotusta.

Koiran pitäminen maksaa jonkin verran, muttei nyt kuitenkaan läheskään niin paljoa kuin jotkut pelottelevat.

Toki rahaa saa palamaan, kuten mihin hyvänsä harrastukseen/omiin lapsiin, jos kaiken pitää aina olla vain parasta ja kalleinta sekä ilmassa on hieman hifistelynkin makua. Vertaa vaikka pyöräilyyn, jonka joku hoitaa 200 euron jopolla, toinen 20 000 euron hiilikuitu pyörällä kaikkine hienouksineen. Jollekin voi tietysti osua se oikein huono arpa ruoka allergioineen ja toistuvine vakavine sairasteluineen, mutta silloin kannattaa kyllä jo harkita, onko elämä koirallekaan kovin kaksista.

Terve koira kuitenkin kasvaa ja voi ihan hyvin suht edullisella perusnappulalla ja kotiruolla. Yllättäviä kuluja taas voi ehkäistä ottamalla vakuutuksen, eikä ne mahdottomia maksa, muutaman satasen vuodessa. Toki joku +1000 euron varakassa on hyvä olla olemassa oikein yllättäviä tilanteita varten. Itse ajattelen asian niin, että kun huomioi ne pari-kolme baarireissua, jotka jää koiran takia vuodessa väliin, niin siinä jo kuittaantuu suuri osa sen aiheuttamista vuosittaisista kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa meidän shibalta :D kohta 8v jo jaksettu. Ei se enään toista samanlaista jaksa 90% ajasta ihan kussipää

Shibahan on luontaisesti todella vaativa rotu. Yksi vaativimmista, tosin yksilöllisiä eroja on aina. Shiba on kovakalloinen, itsetietoinen, älykäs, itseriittoinen, eikä se halua miellyttää ketään. Koulutuksen pitää olla tiukkaa, ei mitään mitä "helpommille" roduille riittää. Silti, Shiba yrittää aina keksiä keinot päästä säännöistä ja ohjeista ohi.

Muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa.

Tämä. Haastavimmat koirat luonteeltaan, joita olen koskaan tavannut (ja niitä on tuhansia) ovat olleet Shiba ja Akita (ei amerikan akita). Todella lujakalloisia ja aggressiivisia tapauksia oli molemmat. Vaativat noin yleisestikin luonteeltaan poikkeukselllisen omistajan, koska pitää omata luontaista auktoriteettia ja kovuutta luonteessa, periksi ei voi antaa koskaan oli mikä hyvänsä, silti koiraa pitää käsitellä kunnioittavasti ja hellävaroen.

Koirat on yksilöitä eikä sille voi mitään ettei uusi koira olekaan yhtä hyvä kuin aiempi. Se on itse asiassa vain erilainen.

Voisitko kokeilla jotain uutta harrastusta uuden koiran kanssa? Jos sille vaikka sopisi virikkeeksi paremmin joku agility tai jäljestys kuin aiemmille koirille? Sitten sen kanssa voisi olla muutenkin helpompaa, kun se saisi liikuntaa ja itselleen sopivaa virikettä.

Koirat on todellakin yksilöitä.

Entinen koirani nautti lähes loppuunsa saakka 10km lenkeistä ja piti vedestä.

Uusi, saman rotuinen koirani kyllästyy/väsähtää jo 3km lenkillä ja jää roikkumaan hihnan perään (ei ole enää pentu). Ei myöskään pidä vedestä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Leppävirralla on pätevä eläinlääkäri varmasti löytää keinon teillekin.

Ei kukaan löydä leppävirralle, tuskin navigaattorikaan.

Heh heh. Tuli mieleeni narskusiskoni, joka hankki koiran itsetuntoaan pönkittämään. Vajaan kuukauden se kesti ja sitten iski yllättäen allergia.;D

Kasvattaja suostui perumaan kaupan ja koira lähti takaisin.