Lue keskustelun säännöt.
Kehuuko teidän miehet tyttäriänne ulkonäköä tai kehuiko oma
17.08.2022 |
Isänne teitä kauniiksi kun olitte nuoria?
Oma isäni kannusti opiskeluissa ja harrastuksissa, korjaili pyöriämme ym ja oli mukava ja läsnäoleva isä, mutta meillä ei ollut tapana erityisesti kommentoida toistemme ulkonäköä, vaatteita, hiuksia joskus joo, mutta ei siis ikinä siihen tyyliin, että "vau, oletpa tänään todella kaunis" tms.
Esikoisemme on nyt kasvanut teiniksi enkä tiedä miksi minua häiritsee, että mies lähes joka päivä ihastelee tyttöä, nimenomaan ulkonäköä. Joka päivä sanoo tytölle jotain ulkonäöstä (aina positiivista) ja usein tyyliin, kiva hame, korostaa upeita sääriäsi tai ihan vaan, vau, miten olet päivä päivältå kauniimpi, tänäänkin oikein sädehdit.
Mietin, miksi tämä on minusta outoa, johtuuko omasta kotikasvatuksestani vai arvoistani, että toivoisin, että kehumisen aiheen löytyisi vaikka tytön kivasta luonteesta, ystävällisyydestä, musikaalisuudesta jne eikö niinkään ulkonäöstä.
Kommentit (52)
Sun pitää lytätä tyttö ettei pääse ylpistymään. Maailma on karu paikka ja se kannattaa oppia jo nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei kommentoinut koskaan ulkonäköäni. Yleensä pääasiassa haukkui, että kevät-ja joulujuhlapäivinä aina kehui todistustani ja antoi rahaa.
Kukaan muukaan ei koskaan kommentoinut ulkonäköäni, äitikään. Käsitykseni oli, että olin ruma ja lihava. Vanhoista valokuvista päätellen olen ollut aika kivan näköinen lapsi ja nuori.
Tuo isän kehuminen on tosiaan aika överiä, mutta toisaalta ihan hyvä että kehuu. Ehkä hänen kanssaan voi puhua siitä, että nuoren kannalta olisi hyödyksi puhua hänestä myönteisesti ihan kokonaisuutena. Realiteeteissa pysyen.
Ensimmäisessä kappaleessa piti lukea, että yleensä haukkui, mutta kevät-ja joulujuhlapäivinä kehui.
Vierailija kirjoitti:
Isäni reipasti minua. Otti mukaan kalaan, nikkaroimaan, luontoretkille, keittiöhommiin, korjaamaan juttuja, keskustelemaan syntyjä syviä, valoi minuun uskoa, että pystyn ja osaan, kannusti opiskelemaan, laittoi kaikkiaan paljon aikaansa kasvatukseeni. Muttei koskaan kehunut ulkonäköäni. Kehitin avoimen asenteen maailmaan, mutta minulla on ajoittain isoja vaikeuksia kokea itseni naiselliseksi.
Tekee niin tai näin, niin aina on jotain puutteita ja toisaalta jotain etuja.
Itse tiedän erään naisen, jota kehuttiin paljon kauniiksi ihan pienestä lähtien, ja sekä isän että sukulaismiestenkin toimesta. Syystäkin. Mutta vielä nelikymppisenä aikuisena hän on erittäin ulkonäkökeskeinen, ja kaikki pyörii vain hänen kauneutensa ja ulkonäkönsä ympärillä. Myös mielenterveysongelmia on, mutta ne voivat olla seurausta jostain muusta.
"Olet fiksu ja nätti tyttö" on ok.
"Tuo mekko korostaa kivasti sääriäsi" ei ole ok.
Oma isäni sanoi joskus harvoin että olin nätti, mutta vähintään yhtä usein kehui fiksuksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meitin likoilla isot tissit ja muodokas perse. kyllä isäntä niitä kehuu kuten munkin muotoja. välillä kouraisee perseestäkin ja nauretaan vaan kaikki.
Mietittekö yhtä paljon sitä, kehuvatko äidit poikiensa ulkonäköä?
Vai onko kyse siitä, että edelleen naispuoliset ihmiset halutaan arvottaa enemmän ulkonäön perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee mieleen eräs takavuosien miss Suomi, jonka äiti oli kuollut. Isä sitten kommentoi ylpeänä jossain lehdessä miten "meidän X laihdutti kisoihin n kiloa eikä tissit pienentyneet yhtään".
Silloin oksetti ja vieläkin on niin hyvin myötähäpeällä mielessä että en viitsi missin nimeä tässä mainita. Kyllä isä voi osallistua tyttärensä elämään ja kehua hänen ulkonäköään, mutta toi oli (minusta) melkoinen rajanylitys. Olisi muuten nolo lausunto äidiltäkin. Nuoren naisen olisi hyvä oppia ettei ole mikään lihapala.
Isäni kehui usein. Varsinkin teini-iässä se oli itsetuntoa vahvistava tekijä, eli miehet kehukaa niitä tytttäriänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni reipasti minua. Otti mukaan kalaan, nikkaroimaan, luontoretkille, keittiöhommiin, korjaamaan juttuja, keskustelemaan syntyjä syviä, valoi minuun uskoa, että pystyn ja osaan, kannusti opiskelemaan, laittoi kaikkiaan paljon aikaansa kasvatukseeni. Muttei koskaan kehunut ulkonäköäni. Kehitin avoimen asenteen maailmaan, mutta minulla on ajoittain isoja vaikeuksia kokea itseni naiselliseksi.
Mulla sama kokemus! Tiedän, että rakasti ja arvosti kovasti, mutta olisi ollut tarpeellista edes kerran pari saada joku kiva kommentti ulkonäöstäkin. Olisi auttanut naiseksi kasvamisessa.
Minä taas en ole kaivannut isältä kehuja, ja naiseus on minulle helppoa. Tunnen aina itseni naiselliseksi tai ihan vaan olen tuntematta sen kummemmin mitään.
Olen kyllä saanut ihan pienestä asti ulkonäöstä kehuja ihmisiltä, vaikka meillä kotona ja suvussa ei kenenkään ulkonäköä kommentoitu.
En tiedä vaikuttaako se sitten jotenkin, että niitä kehuja on tullut muualta paljon?
En tosin oikein tunnista itsessäni ylipäätään kaipausta ulkonäkökehuille juurikaan.
Eri
En muista isän kommentoineen ulkonäköäni. Tiesin kyllä muutenkin että olen tai siis olin aika kaunis. Mutta se on vain pintaa. Ei identiteettiä kannata rakentaa ulkonäön varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkökehut isältä tekevät tutkitusti teinitytön itsetunnolle hyvää. Äidin tai muiden ihmisten kehuilla ei ole samanlaista efektiä.
Laitapa joku tällainen tutkimus kehiin. Olisi kiva tietää millä tavalla ne tekevät hyvää. Kasvaako tytöstä niiden avulla terveitsetuntoinen nainen joka osaa arvostaa itseään muutenkin kuin ulkonäön kautta? Vaikea kuvitella.
Itseäni olisi inhottanut jos isäni olisi osoittanut kiinnittävänsä huomiota ulkonäkööni. Onneksi ei tehnyt niin vaan kehui kaikesta muusta.
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö yhtä paljon sitä, kehuvatko äidit poikiensa ulkonäköä?
Vai onko kyse siitä, että edelleen naispuoliset ihmiset halutaan arvottaa enemmän ulkonäön perusteella?
Tämä. Ihmetytttää nuo kommentit että ulkonäön kehuminen tekee tytölle hyvää. Missä mielessä hyvää? Siinä että tyttö oppii että naisen tehtävä on näyttää hyvältä. Jos se on hyvää, niin sitten kyllä täyttää varmaan tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee mieleen eräs takavuosien miss Suomi, jonka äiti oli kuollut. Isä sitten kommentoi ylpeänä jossain lehdessä miten "meidän X laihdutti kisoihin n kiloa eikä tissit pienentyneet yhtään".
Silloin oksetti ja vieläkin on niin hyvin myötähäpeällä mielessä että en viitsi missin nimeä tässä mainita. Kyllä isä voi osallistua tyttärensä elämään ja kehua hänen ulkonäköään, mutta toi oli (minusta) melkoinen rajanylitys. Olisi muuten nolo lausunto äidiltäkin. Nuoren naisen olisi hyvä oppia ettei ole mikään lihapala.
Tämä missi on nykyään isänsä ikäisen miehen kanssa naimisissa, koska omien sanojensa mukaan koki ettei kelpaa kenellekään enää keski-iässä. Surullista.
Toihan on tosi hyvä kun teini ikäiset tytöt on niin epävarmoja juuri ulkonäöstään ja siitä näyttääkö pojista hyvältä. Isäsi vahvistaa positiivista kehonkuvaa ja sun kannattaisi tehdä samoin. Tottakai kehuja pitää antaa myös muista asioistakin
Vierailija kirjoitti:
Toihan on tosi hyvä kun teini ikäiset tytöt on niin epävarmoja juuri ulkonäöstään ja siitä näyttääkö pojista hyvältä. Isäsi vahvistaa positiivista kehonkuvaa ja sun kannattaisi tehdä samoin. Tottakai kehuja pitää antaa myös muista asioistakin
Riippuu varmaan tytöstäkin, mutta ei minua teininä kiinnostanut isän mielipide ulkonäöstäni vaan se, saanko ihastukselta vastakaikua.
En ihastuksenkaan suhteen kyllä ollut erityisen epävarma ulkonäöstäni, sillä muistan kun ihastus ei esim. tykännyt siitä miten laitoin hiukseni ja minkälaista vyötä käytin, mutta ei se vaikuttanut mitenkään. Laitoin edelleen hiukset miten tykkäsin ja käytin sitä vyötä, ja sanoin ihastukselle että anna minun pukeutua miten pukeudun. En minäkään kommentoinut hänen vaatteitaan tai hiuksiaan, eikä hänkään tuon jälkeen minun vaatteisiini yrittänyt vaikuttaa.
Isän suhteen arvostin tuossa vaiheessa lähinnä sitä, että kyyditys pelasi ja tuli maksamaan ostokseni vaatekaupassa :D
Käytiin me isän kanssa kyllä myös laskettelemassa ym., että ei pelkästään lompakon ja kuskin virkaan joutunut vaikka sitähän se teini-ikäisen vanhemmilla usein on.
Iskä kehuu usein tyyliin "näytät ihan äidiltäs vuonna 1984", mikä on kyllä varmaan totta.
Säärien kehuminen kuulostaa kyllä todella oudolta. Itseäni olisi kyllä ahdistanut, jos isäni olisi kehunut noin. Kehui kyllä kauniiksi. Kehuuko miehesi sinua päivittäin?
Joo, ei missään tapauksessa. Mutta lapsi oppii oman arvonsa ja odotukset siitä, miten toiset häneen suhtautuvat suhteessa vanhempiinsa. Psykoseksuaalinen kehitys alkaa suhteessa omiin huoltajiin. Ei se sitä tarkoita, että suhteessa on mitään seksuaalista.