Vaistoatko asioita muista ihmisistä?

Homotutkani on pettämätön!

.

.

M 42

2 kertaa olen tiennyt jonkun olevan raskaana ennen kuin siitä on kerrottu.

En sano vaistoksi, vaan intuitioksi. Olen intuitiivinen empaatikko. Tarkoittaa, että tiedän asioita, mutta en välttämättä tiedä miksi. Pystyn siis lukemaan ihmisiä ja heidän tunnetiloja.

Ikinä en ihmiselle ala kertomaan mennyttä tai tulevaa, jos hän ei itse pyydä. Joskus toki voin puuttua tunnetilaan. Tyyliin, huomaan että pelkäät tai haluatko puhua surustasi. Tai olet ilmeisen tyytyväinen johonkin.

Parhaiten huomaan ihmisten heikkoudet. Kateuden, luottamuksen puutteen, itsepäisyyden, tyhmyyden, pelot

Voitte tutkia asiaa lisää jos kiinnostaa googlettamalla intuitive empath.

Vierailija kirjoitti:

En, eikä kukaan muukaan vaistoa. Muun kuvitteleminen on mielisairautta.

Ns. mikroilmeet, eleet ja asennot kertovat jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miten koetun väkivallan vaistoaa ihmisestä?

Esim. ryhti, yleisolemus. Onko aran ja varovaisen oloinen, vetäytyvä, jäykkä.

En tiedä, onko se vaistoa vai vain sitä, mihin olen oppinut kiinnittämään huomiota. Kasvoin viimeiseen saakka teeskentelevien vanhempien kanssa ja opin näkemään/kuulemaan, milloin joku valehtelee. Esim. teennäisen ilon ja positiivisuuden tunnistaa siitä, ettei hymy ylety silmiin, äänensävy on ontto, kasvot vakavoituvat/silmistä paistaa suru/tuska niinä hetkinä, kun kuvittelee, ettei kukaan näe. En kylläkään puutu asiaan, ihmisillä on syynsä haluta piilottaa todellinen itsensä. Korkeintaan oikein läheiseltä ystävältä saatan kysyä toisenkin kerran, mitä oikeasti kuuluu, jos näen että yrittää pysyä vahvana. Seurassani saa myös murtua, ei tarvitse kantaa kaikkia taakkojaan yksin.

Aika moni jollain tapaa traumaattisen taustan omaava ihminen lukee tiedostamattaan ihmisiä tarkkanäköisesti. Esim. kiusaaminen, väkivalta tai vanhempien taholta tullut kaltoinkohtelu herkistävät muiden tarkkailemisen ja tulkitsemisen taitoja, koska niiden avulla saattoi välttyä vaarallisilta tilanteilta. Jos huomasit kiristyneen suupielen ajoissa, ehdit vielä pelastaa tilanteen.

Minulla on koulukiusaamistausta. Mikroilmeet, äänenpainot, ristiriidat sanojen ja kehon kielen välillä tulee kyllä usein rekisteröityä. Saatan muiden tapaan nähdä ihmisten "läpi", eli valehtelu tai vilpillisyys jotenkin vain näkyy. En silti oikeastaan koskaan kysy toisilta näiden havaintojeni paikkaansapitävyydestä. En siis voi loppuviimein koskaan tietää, osuinko oikeaan.

Toisaalta se oma tausta voi ylikorostua ihmisten lukemisessa. Useinkin epäilen, että näen pahansuopuutta silloinkin, kun sitä ei ole, etenkin jos joku ihminen muistuttaa jotain kiusaajaa. Siksi yritän myös muistaa olla tuomitsematta tai leimaamatta ketään vain oman ajatteluni pohjalta.

Ainakin Sannasta vaistosin tämän jo heti alkuun

Jos joku väittää olevansa hyvä ihmistuntija, hän harvoin on sellainen. Sellainen ihminen on yleensä pinnallinen, ja nopea tuomitsemaan omien ennakkoluulojensa perusteella.

Ap: "Vaistoatko asioita muista ihmisistä?"

Jos joskus olen vaistoavinani jotain, ajattelen heti ettei moiseen perusteettomaan tunteeseen voi luottaa. Ihmiset ovat erehtyväisiä, nekin, joilla on omasta mielestään pettämätön vaisto / intuitio. Ihmiset saattavat myös projisoida omia tunteitaan toiseen.

En varsinkaan sanoisi sille toiselle, että vaistoan hänestä sitä ja tätä. Pidän tuollaisen sanomista jotenkin hyökkäävänä ja epäkunnioittavana. 

Minulla on hyvä ketkututka. Kehittynyt huippuunsa nuorena asiakaspalvelussa. Haistan ketkuilijat kaukaa.

Vaistoan sellaisia asioita, joista minulla on kokemusta itseni tai lähipiirini vuoksi.

Toisinaan joo. Mutta en luota pelkkään vaistoon koskaan "tuomitakseni" ketään jotenkin huonoksi. Voihan olla, että jokin hänessä vaan yhdistyy esim. menneisyyden traumaattiseen ihmissuhteeseen tai tapahtumaan ja siksi tunnen niin, eikä hän ole oikeasti sellainen kuin vaistoan.

Useimmat ihmiset joita tunnen ja jotka erityisen paljon vaistoaa asioita, näyttävät olevan vaistoissaan erittäin usein väärässä. Silti he hokevat luottavansa intuitioonsa ja heidän itsensä mielestä se on luotettava.

Minä tunnistan ihmisistä paljon asioita muutaman minuutin keskustelun jälkeen. En ota kyllä puheeksi jos aiheesta ei keskustella jo muutenkin. Taidosta on ollut hyötyä elämän aikana paljon. Löydän aima keskusteltavaa kenen tahansa kanssa ja oikean "taajuuden" keskusteluun.

Esim työhaastatteluissa on hyötyä tästä ja minulle on todella vaikea, ellei mahdoton valehdella.

Mielestäni "taito" liittyy kykyyn kokea empatiaa korkealla tasolla.

Isäni on samanlainen.

En pidä itsekehusta mutta kyllä vaistoan. Hyvin harvoin olen väärässä ihmisten suhteen. Oikeastaan tämä on myös vähän taakka. Olen herkähkö, empaattinen ja pohdiskeleva ihminen. Olen nähnyt kummallisia asioita ihmisistä läpi vuosien niin että olen menettänyt myös ystäviä asian tiimoilta. Jälkikäteen on selvinnyt että olen ollut ihan oikeassa. Jotkut ovat pitäneet hulluna mutta silti olen nähnyt asiat ihan oikein.

Itsestäni taas on sanottu että minua on vaikea lukea. Eli ei ota selvää olenko lintu, kala vai jotakin siltä väliltä.

Joo. Ja tiettyjen ihmisten syvä ristiriita elekielessä ja siinä mitä pääsee suusta ulos saa aikaan fyysisen pahoinvoinnin

Minulla on tällainen hyvin herkkä intuitio. Sitä on vaikea selittää, se on osa minua, kai se on lahja siinä missä vaikka musikaalisuus. Joskus tulee voimakas kokemus jostain ihmisestä heti ensi näkemällä samaan tilaan astuessa.

Valehtelun vaistoan. Johtunee ehkä siitä, että olen elämäni aikana ollut todella paljon valehtelevien ihmisten kanssa tekemisissä.

Mustakin on moni vaistonnut vaikka mitä, ja yleensä ihan päin helvettiä. :D Sellaista se on kun on kiltinnäköinen naama ja iloinen ääni.

Sanoisin että olen hyvä vaistoamaan ihmisistä tiettyjä asioita.

Osin varmaan johtuu että työssäni kohtaan paljon ihmisiä.

Mutta osin mietin itsekkin aistinko herkemmin kuin muut.

Monesti olen aistinut jotain ja ehkä pidemmän ajan päästä hulmaan olleeni oikeassa.