Milloin on järkevä aika antaa lapselleen säästetyt rahat?

Meillä 6v sai tuollaisen summan ja ihan vastuullisesti on siitä lähtien rahojaan hoitanut. Poika on nyt 14v, ei tuhlaile eikä osta kavereille herkkuja, osaa olla hiljaa tilinsä saldosta eikä sillä kersku. Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa, niin tietenkin tili tyhjenee heti, kun rahat on saanut, koska sehän on pelottava ja huolestuttava asia. Parempi tehdä virheitä pienillä summilla lapsena kuin 18v iässä saada ensimmäistä kertaa mahdollisuus rahankäyttöön. Ja virheitä se 14v on onnistunut tekemään, vääriä rahastoja, muutama typerä osakekauppa jne., mutta ei mitään sellaista, millä pilaisi oman elämänsä.

Antaisin vasta sitten, kun lapsi alkaa opiskella. Eikä koko summaa kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain muutamia 10th mk täytettyäni 18 vuotta. Edelleen harmittaa, etten säästänyt esim. ensi asuntoon, jolloin pesämunasta olisi ollut pidempi aikainen hyöty kuin kulutustuotteesta tai avusta, kuten opiskeluaikana yksiön vuokra tai auto. Soluun jouduin myöhemmin ja julkisiin opiskelija saa tukea, joten edullisempi tapa se olisi ollut kotiseudulla käydä. Ne rahat meni ns. parempaan elämään, joka ei tuottanut mitään.

Ei ne ensiasunnon ostot ole yleensä järkeviä nuorilla ihmisillä. Sisko osti yksiön keittokomerolla 7 km päästä Joensuun keskustasta. Koko suku sanoi, että älä hanki sitä asuntoa, löydät vielä miehen ja sitä kämppää ei saa kaupaksi. Ei riittäneet tulot hankkia lähempää keskustaa. Siinä kävi juuri niin kuin oli varoiteltu, että löytyi mies, tarvitsivat isomman asunnon ja yksiö oli myynnissä ties kuinka pitkään. Vuokralaiset oli vaihtuvia opiskelijoita ja välillä oli tyhjillään ennen myyntiä.

Samaa mietin. Tytär osti ensiasunnon Töölöstä, yli 300 000 e maksava kaksio. Typerämpää hankintaa ei olisi voinut 5 vuotta sitten tehdä! Nyt on mies ja perhettä tulossa, hankkivat yhteisen kolmion ja jättivät ensiasuntonsa vuokralle. Mahtavatko saada molempiin mitään asukkaitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minne olette

säästäneet lapsillenne rahaa, jota annatte hänelle säännöstellen vasta muutamia vuosia lapsen täysi-ikäistymisen jälkeen? Lapsen käyttötilille, säästötilille vai rahastoon vai omalle sivutilillenne? Kuinka pitkään olette säästäneet?

Mikähän kysymys tuokin taas on. Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä on oikeus omiin tileihinså. Ei nuoren omalle säästötilille tai käyttötilille pysty säästämään ja sitten antamaan säännöstellen. Näin on ollut aina. Jos itse haluaa päättää rahoista, vanhemmat säästää omalle säästötililleen.

Vierailija kirjoitti:

Voiko vanhempi hallinnoida lapsen säästötilillä olevia rahoja vielä lapsen täytettyä 18 vuotta? Olen käsittänyt, että tilinkäyttöoikeus tulee lapselle viimeistään kun hän tulee täysi-ikäiseksi.

Ei ainakaan tutun lapsen vanhemmat voineet vaan nuori pisti rahat menemään aika nopeaan tahtiin. Myöhemmin nuortakin harmitti, että mitä meni tekemään. 

Jos on noin vähän ja sun nimissä ne rahat niin anna kun muuttaa kotoa

Sitten pitää ostaa monenmoista ja asunnon takuuraha olla

Sain vanhemmiltani silloin kun olin esikoisen kanssa äitiyslomalla. Tuli tarpeeseen.

Jos 18 v asuu kotona ja rahat on sinun nimissä niin anna sitten kunnon oikea järkevä tarve

Muuttaa omaan asuntoon

Opiskelee ja opintotuki on huono ja ekana vuonna ei tee töitä niin 100 e per kk riittää paljoon

Tarvitsee suuremman hankinnan kun ei asu kotona

Rahan järkevä käyttö pitäisi opettaa lapsesta asti. Täysi-ikäinen on täysi-ikäinen, vastuussa teoista ja valinnoistaan. Pitäisi sitä löysää ja toisaalta vastuuta antaa ja nuorempana, teininä. Minusta on outoa jos 18 vuotiaana ei tajua, että kaikkea rahaa ei kannata käyttää rillutteluun. Ehkä vähän myöhäistä, alkaa aikuiselle opettamaan rahankäyttöä?

Omilleni olen säästänyt heidän tililleen. Lapset ovat saaneet käyttää säästöjä myös lapsuuden aikana hankintoihin, mutta siten, että niistä sovitaan yhdessä. Heillä ei ole ollut korttia tai nettitunnareita näihin tileihin, joten nostoista on pitänyt sopia yhdessä - kertaakaan ei kyllä ole kieltäydytty, kun joku on halunnut nostaa tililtään.

Esikoinen on vastuullinen ja järkevä, hän sai ko. tiliin liitetyn pankkikortin 17-vuotiaana ja on hyvin harkitusti käyttänyt säästöjään myös sen jälkeen. Nyt 19-vuotiaana on muuttamassa omilleen ja pystyy esim. maksamaan vuokratakuun ongelmitta.

Keskimmäinen on sen sijaan nuori kapinallinen, jolla on monenlaisia tempauksia. Hänelle emme ole toistaiseksi antaneet korttia tiliin, koska rahat voisivat kulua esim. päihteisiin.

Sinänsä en pidä pahana, että säästöt menevät nuoruusvuosina kulutuksiin, matkoihin tai seikkailuihin eikä johonkin ns. järkevään. Itse en saanut vanhemmilta rahaa, mutta tein koko nuoruusajan töitä ja tuhlasin näitä rahoja kaikilla mantereilla. Materiaa ei jäänyt käteen, mutta muistoja niidenkin edestä :) Nyt keski-ikäisenä talouteni on kunnossa ja kyllä ne asunnot sun muut on myöhemminkin ehtinyt hankkia.

Meillä sama tilanne, poika täytti 18 ja olimme keränneet hänelle pienen pesämunan pojan nimissä olevalle säästötilille. Sanoin pojalle että tällainen tili hänellä on, mutta se ei näy hänen mobiilipankissaan. Että jos haluaa sen näkyviin, pitää käydä pankissa. Mutta poika sanoi ettei halua sitä näkyviin, ettei vain tule tuhlattua rahoja tarpeettomaan. Kun muuttaa omaan kotiin / pitää ostaa auto, niin sitten siitä on pieni apu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain muutamia 10th mk täytettyäni 18 vuotta. Edelleen harmittaa, etten säästänyt esim. ensi asuntoon, jolloin pesämunasta olisi ollut pidempi aikainen hyöty kuin kulutustuotteesta tai avusta, kuten opiskeluaikana yksiön vuokra tai auto. Soluun jouduin myöhemmin ja julkisiin opiskelija saa tukea, joten edullisempi tapa se olisi ollut kotiseudulla käydä. Ne rahat meni ns. parempaan elämään, joka ei tuottanut mitään.

Ei ne ensiasunnon ostot ole yleensä järkeviä nuorilla ihmisillä. Sisko osti yksiön keittokomerolla 7 km päästä Joensuun keskustasta. Koko suku sanoi, että älä hanki sitä asuntoa, löydät vielä miehen ja sitä kämppää ei saa kaupaksi. Ei riittäneet tulot hankkia lähempää keskustaa. Siinä kävi juuri niin kuin oli varoiteltu, että löytyi mies, tarvitsivat isomman asunnon ja yksiö oli myynnissä ties kuinka pitkään. Vuokralaiset oli vaihtuvia opiskelijoita ja välillä oli tyhjillään ennen myyntiä.

Samaa mietin. Tytär osti ensiasunnon Töölöstä, yli 300 000 e maksava kaksio. Typerämpää hankintaa ei olisi voinut 5 vuotta sitten tehdä! Nyt on mies ja perhettä tulossa, hankkivat yhteisen kolmion ja jättivät ensiasuntonsa vuokralle. Mahtavatko saada molempiin mitään asukkaitakaan.

On kyllä varmaan tosi vaikeaa saada vuokralaista Töölöön :).

Meillä annettiin  silloin kun lapsilisä loppui ja oli pakko hommata oma pankkikortti.Matka kouluun oli pitkä ja kela korvasi siitä osan .Sai sitten maksettua linkkukortin itse  linkussa.Erotuksen kyllä annoimme hänelle ettei omistaan tarvinnut maksaa.Se tiesi myös sitä että jäätiin kylille ja kavereiden kanssa ja muutamassa kuukaudessa rahat hävisi mitä sinne oli kertynyt ennen kortin hommaamista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin  silloin kun lapsilisä loppui ja oli pakko hommata oma pankkikortti.Matka kouluun oli pitkä ja kela korvasi siitä osan .Sai sitten maksettua linkkukortin itse  linkussa.Erotuksen kyllä annoimme hänelle ettei omistaan tarvinnut maksaa.Se tiesi myös sitä että jäätiin kylille ja kavereiden kanssa ja muutamassa kuukaudessa rahat hävisi mitä sinne oli kertynyt ennen kortin hommaamista.

Mikä on linkkukortti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain muutamia 10th mk täytettyäni 18 vuotta. Edelleen harmittaa, etten säästänyt esim. ensi asuntoon, jolloin pesämunasta olisi ollut pidempi aikainen hyöty kuin kulutustuotteesta tai avusta, kuten opiskeluaikana yksiön vuokra tai auto. Soluun jouduin myöhemmin ja julkisiin opiskelija saa tukea, joten edullisempi tapa se olisi ollut kotiseudulla käydä. Ne rahat meni ns. parempaan elämään, joka ei tuottanut mitään.

Ei ne ensiasunnon ostot ole yleensä järkeviä nuorilla ihmisillä. Sisko osti yksiön keittokomerolla 7 km päästä Joensuun keskustasta. Koko suku sanoi, että älä hanki sitä asuntoa, löydät vielä miehen ja sitä kämppää ei saa kaupaksi. Ei riittäneet tulot hankkia lähempää keskustaa. Siinä kävi juuri niin kuin oli varoiteltu, että löytyi mies, tarvitsivat isomman asunnon ja yksiö oli myynnissä ties kuinka pitkään. Vuokralaiset oli vaihtuvia opiskelijoita ja välillä oli tyhjillään ennen myyntiä.

Samaa mietin. Tytär osti ensiasunnon Töölöstä, yli 300 000 e maksava kaksio. Typerämpää hankintaa ei olisi voinut 5 vuotta sitten tehdä! Nyt on mies ja perhettä tulossa, hankkivat yhteisen kolmion ja jättivät ensiasuntonsa vuokralle. Mahtavatko saada molempiin mitään asukkaitakaan.

On kyllä varmaan tosi vaikeaa saada vuokralaista Töölöön :).

Jos yksin saa lainaa ensiasuntoon 300 000, niin melkoiset tulot ja säästöt pitää olla. Minä ostin ekan asunnon 25-vuotiaana ja pankki sanoi, että jos on Espoossa keskusta-alueella eikä mikään remonttikohde, lainaa voin saada yksin max. 170 000. It-alan tulot eli ihan hyvä palkka. Muutaman vuoden päästä oltiin mieheni kanssa yhdessä asunnon ostossa ja lainaa luvattiin 25 vuoden maksuajalla max. 350 000, mutta jos on yhtään syrjässä, alle 300 000. Siis kahdelle työssä käyvälle. Meillä oli omaa rahaa laittaa noin 78 000, jotka oli säästetty ja myös asuntojen myynnissä saatu. Sittemmin tilanne muuttunut, kun muutettiin Keravalle ja ostettiin halvempi omakotitalo.

Vierailija kirjoitti:

Rahan järkevä käyttö pitäisi opettaa lapsesta asti. Täysi-ikäinen on täysi-ikäinen, vastuussa teoista ja valinnoistaan. Pitäisi sitä löysää ja toisaalta vastuuta antaa ja nuorempana, teininä. Minusta on outoa jos 18 vuotiaana ei tajua, että kaikkea rahaa ei kannata käyttää rillutteluun. Ehkä vähän myöhäistä, alkaa aikuiselle opettamaan rahankäyttöä?

Samaa mieltä. Mitä nuorempana oppii käyttämään järkevästi rahojaan, niin ei tule niin helposti ylilyöntejä aikuisenakaan.

Anna sitten kun muuttaa omilleen. Saa takuuvuokran kivasti maksettua tai säästöön asp-tilille.

Olen miettinyt omalla kohdallani että käyttäisin rahan lapsen auttamiseen. Oli kyse sitten käsirahasta, autosta, huonekaluista tai vaihto-oppilasvuodesta. Moni ei ole samalla tavalla kypsä käyttämään rahaa kovin nuorena, itseni mukaanlukien. Prioriteetit ovat kovin erilaiset kun vähän kasvaa ja rahan arvon tajuaa eri tavalla kun täytyy itse säästää summa kasaan.

Toki jos lapsi on oikein säntillinen rahankäyttäjä niin mikäs siinä, mutta ajattelen itse että sen rahallisen ja melko rajallisen avun jonka voin lapselleni antaa on päädyttävä ns. hyvään käyttöön. Jos olisin itse saanut rahaa teininä olisin ihan varmasti käyttänyt ne hömppään sen kummempia ajattelematta eikä rahoista olisi ollut minkäänlaiseksi oppitunniksi vaan pikemminkin ne olisivat haihtuneet savuna ilmaan hyvin nopeasti. :D

Kannattaa odotella ainakin sinne yo-kirjoitusten jälkeen. Sitten voit tietysti vihjaista mihin haluaisit hänen ne mieluiten käyttävän vaikka sitten kun olet ne hänelle siirtänyt et voi kiukutella jos hän käyttääkin ne johonkin muuhun.

Meillä anoppi on lahjoittanut aina joskus lasten tileille tonnin tai kaksi. Lisäksi ovat tallettaneet tililleen suurimman osan synttärirahoistaan ym. Kaikilla siis useampi tonni tilillään jo lapsesta asti. Mutta kun heillä ei ollut kortteja ym tilinsä eivät päässeet niihin käsiksi.

Esikoiselle hommattiin pankkikortti tiliin kun oli 17v. Virkailija kysyi kahteen kertaan että haluanko tosiaan että poika pääsee vapaasti käyttämään tiliään. Sinne oli tullut lisää vielä koko kesän palkkarahat pojalle. Vakuutin että saa päättää ihan itse miten käyttää rahat.

Nyt esikoinen jo 18v ja halusi että minulla on edelleen oikeudet hänen tilinsä. Muutama päivä sitten naureskelin että saa ottaa sitten minun käyttöoikeuden pois kun haluaa. Poika oli siirtänyt 10 tuhatta säästötilille ja käyttänyt kesän aikana noin 150€ edestä tililtä rahaa bensaan ym pieniin juttuihin. Poika oli päättänyt että säästää jo sitä varten että rakentaa sitten oman talon heti kun mahdollista. Siksi laittaa kaikki kesätyön palkat säästöön ja käyttää vain lisätöistä tulevat rahat huvitteluun ym (käy kiireapulaisena joskus viikonloppuisin ja leikkaa mummon nurmikon ym).

Meillä kaksi muuta lasta myös säästäväisiä. Ei ehkä ihan yhtä pihejä kuin esikoinen mutta eivät tuhlaa hekään.

Silti en ajatellut vielä itse antaa isompia summia lapsille. Me vanhemmat sijoitetaan kaikki ylijäävä raha ja koetetaan saada se tuottamaan hyvin. Kunhan lapset alkavat ostamaan asuntoja/rakentamaan ym niin annetaan sitten enemmän. Liika raha passivoi herkästi.