Olen 44 ja kukaan ei koskaan ole sanonut minulle, että rakastaa minua

Vierailija kirjoitti:

Minä vuorostani en ole 40 vuotiaana eläessäni ollut parisuhteessa. En tiedä onko "miehinen itsetuntoni" pysynyt kuitenkin (melko) hyvänä siksi, koska olen saanut lapsuuden perheessäni sekä saanut useamman kerran kuulla, että minua rakastetaan ja pidetään sellaisena kuin olen  (,eikä asialle ole ollut esteenä se, että olen mm. kaikkia muita perheenjäseniäni selvästi lyhyempi ja ainoa, jonka kuontalo on kaljuuntumassa)  mutta ei vain ne sanat vaan myös ne teot ja toimet joilla on osoitettu sitä rakkautta; välittämsitä ja kiintymystä (jne).

Toki omaa itse tuntoani on saattanut joskus heilauttaa ja jopa järkyttää joidenkin ulkopuolisten tölväisyt tai utelut tyyliin, että ottivatko vanhempni synnäriltä väärän käärön matkaan kun olen niin eri kaliperia muiden kanssa vai oelnko kenties adoptoitu, vai kaapattu sirkukseta tai vapuettu eläitarhan häkistä.   

Ohis. Erikoista Kirjoitus melkein kuin suoraan omalta näppäimistöltäni . Ikä ja parisuhde kokemus "vain" itsellä toiset.

Oletko ikinä itse rakastanut ketään? Rakastatko itseäsi? Jos vastaus on "ei" tai "en tiedä" niin siinä se syy on.

Kaverini kanssa tultiin siihen tulokseen, että teot ratkaisevar.

Hänen entinen miehensä puhui ummet ja lammet kaikkea, mutta se oli valetta. Mies osoittautui kokonaan tunnekylmäksi. Erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä itse rakastanut ketään? Rakastatko itseäsi? Jos vastaus on "ei" tai "en tiedä" niin siinä se syy on.

Olen rakastanut. Kyllä itseänikin rakastan. Ap

Ei ole kukaan minullekkaan niin sanonut. Mutta olenkin ruma joten ei kukaan trumaa voi rakastaa.

Ikävää. Toivon, että joskus vielä koet tämän sellaisen ihmisen suunnalta, joka sitä oikeasti tarkoittaa.

Itsekään en ole tuota kokenut, mutta minun kohdallani se ei ole niin ihmeellistä, koska olen koko aikuiselämäni ollut yksin enkä ole koskaan ollut toisen ihmisen kanssa edes hetkeä, jonka aikana joku olisi tuon voinut todeta. Aikuiselämäni mukavin asia, jonka toinen on minusta todennut taitaa olla 20:n vuoden takaa lääkärin kirjoittamasta potilaskertomuksesta, jossa hän katsoi minun olevan "normaali nuori mies". 

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias, ja muutaman kerran kuullut "rakastan sinua," kaikki ovat valehdelleet. Nautitaan siitä!

Tämä. Nautitaan nyt siitä illuusion kokemuksesta mitä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä itse rakastanut ketään? Rakastatko itseäsi? Jos vastaus on "ei" tai "en tiedä" niin siinä se syy on.

Aika monetkaan ei rakasta itseään ja heitä silti rakastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä itse rakastanut ketään? Rakastatko itseäsi? Jos vastaus on "ei" tai "en tiedä" niin siinä se syy on.

Olen rakastanut. Kyllä itseänikin rakastan. Ap

Oletko itse kertonut nykyiselle puolisolle rakastavasi häntä? Mitä hän on siihen sanonut?

Itsellä on täysin sama tilanne, ap. Olen sinua vanhempi, ollut naimisissa 42 vuotta, mutta koskaan en ole kuullut näitä sanoja. Eikä minulla kyse ole pelkistä sanoista. Olen vain ihminen, jota kukaan ei rakasta.

Voi olla, että sinua ap silti rakastetaan, mutta rakkauden näyttäminen tapahtuu muilla tavoin.

Katso peiliin. Sieltä se vika löytyy.

Hyvä että havahduit asiaan nyt. Olet vielä nuori ja toimintakykyinen. Vaikutat myös epaattiselle ja fiksulle. Ala toimia, ja etsi elämäsi rakkaus.

Monet ei olisi edes eronneet vaan kärsisivät hiljaa häveten.

Mä oon 48 eikä mullekaan ole sanonut mutta se ei haittaa mua ollenkaan, koska tiedän eleistä ja teoista että monikin ihminen on minua rakastanut. Vanhempani, pikkuveljeni, seurustelukumppaneista moni, lemmikkieläimetkin. En mä niitä sanoja kaipaa ollenkaan, enkä kyllä ole tainnut kellekään itsekään sanoa että rakastan.

Ei mullekaan.

25 saman puolison kanssa elänyt.

N46