Lapsen paha ärrävika

Onkohan tuttu lapsi. Meillä harrastuksessa on yksi tämän tyylinen tyttölapsi. Ymmärrän kyllä huolen jos vertaan tähän tyttöön (oli sama tai ei) koska luulin ihan vilpittömäksi jonkun pikkusiskonmksi tms ja ihmettelin epäselvää puhetta (nuoremmallekin) Ja oli "lapsekas" muutenkin.

Takuulla on rankkaa mut lapset voi kyllä oppia asioita ihan yhtäkkiäkin <3

Suosittelen käyntiä foniatrilla. Verbaalisen dyspraksian mahdollisuus olisi hyvä tarkistaa. 

Sinällään tuo on pahempi, kun virhe on noissa molemmissa kirjaimissa, milloin puhe voi olla todella hankalasti ymmärrettävää välillä. Muistaakseni puheterapeutti selitti, että jos osaa L:n, niin R:kin on opittavissa.

Jos perinteisestä puheterapiasta ei ole apua, niin mahtaisiko ora-kojeesta olla jotain hyötyä. Meidän lapsi käytti niitä jossain vaiheessa, alussa oli kaksi erilaista ja suun kasvaessa tuli kolmas erilainen. Sillä saa jumpattua kieltä hieman eri lailla ja opittua kielen orientaatiota. Meillä on oikeastaan opeteltu lähes kaikki kirjaimet puheterapiassa, eikä tullut niin juteltua, mihin se auttaa parhaiten.

Vieläkin muistuu mieleen, miten raskasta kielelle on tehdä jotain la-la-la harjoituksia kerrasta toiseen esimerkkinä pyyhkäiten kieli ylikorostaen kitalaesta eteen.

Puheterapeutista ei oikein saa irti mitään. Käytiin tänään yhdessä suunnittelemassa tätä terapian toteuttamista.

Jotenkin vaan tuntuu karulta kun saman ikäset kaverit puhuu sujuvasti ja meidän tyttö kuullostaa ikäsiään paljon nuoremmalta. Ja vähän väliä joku kysyy että mitä sanoit. Vieraat ei saa selvää puheesta oikein millään.

Meillä on lapsen luokalla tälläinen lapsi. On vaan ehkä muutenkin "häikkää" kun lukee myös tosi heikosti ja on erikoinen ruumiin kieleltään (seisoo poissa olevan näköisenä ja ei ihan ikätasoisesti tunnu hahmottavan asioita)

Vaikea omalle lapselle selittää että mistä oikeen on kysymys kun ikätoveri puhuu niin lapsenomaisesti (ja kun en itsekkään tiedä että mistä on kyse). Ihan sellasta "Juokajassa haisi hijveesti hejnekeitto ja mujja ei ojju näjkä". Tällä lapsella tosin toinen vanhempi myös änkyttää aika pahasti että voiko sitten olla joku perinnöllinen asia kyseessä.

Ikävää ettei puhevikaisia koskaan hyväksytä. 

Vierailija kirjoitti:

Ärrän kierrän orren ympäri ässän pistän taskuun.

Minä en kuulemma meinannut oppia d-kirjainta. Mummo oli opettanut lorun: Lude käveli pöydän laidalla, taitaa tulla sade.

Olen sitä ikäluokkaa, että lude on mahdollisesti kävellytkin pöydän laidalla.😅😆

Minun pojallani oli ärrävika. Kävi puheterapiassa ja aloin olla epätoivoinen, kun mitään muutosta ei tapahtunut. Kerran keksin sanoa, että ostan hänelle toivomiaan jääkiekkokortteja (niitä keräiltiin siihen aikaan) jos alkaa sanoa ärrän oikein. En tiedä, mitä tapahtui, mutta hyvin pian r löytyi. Tämä nyt ei ole mikään yleispätevä neuvo, kunhan kerroin, mitä meillä tapahtui.

Osaako päristellä auton ääntä? Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ettei puhevikaisia koskaan hyväksytä. 

No, meillä on ollut presidenttinäkin henkilö, jolla on lievä puhevika (halveksin syvästi niitä, jotka häntä siitä pilkkaavat). Maailmankuululla kokilla Jamie Oliverilla on puhevika (minun on vaikea katsoa hänen ohjelmiaan sen takia ja luulisi, että noin rikkaalla miehellä olisi varaa se korjata) mutta eipä se ole hänen tahtiaan haitannut eikä suosiotaan vähentänyt. Että aikamoinen yleistys sinulta

Jari Kurri voi olla hyvä nimi r-harjoituksiin.

Saako jossain puheterapiaa r-vikaan? Meillä kans ekaluokkalainen lapsi ja ihan suoraan neuvolassa sanottiin että ei tuu puheterapiaa tämmöiseen. Lapsella (tai no molemmilla) täydellinen kurkku-r joka siis ei edes joka puolella maailmaa olisi mikään puhevika mutta toki täällä meillä on... Tää ekaluokkalainen osaa kyllä päristää ärrää, mutta puhuu silti kurkkuärrällä. Varmaan siis opittavissa, mutta vähän turhauttaa kun ollaan joku pari vuotta tehty lähes päivittäin harjoituksia.

Meidän lapsi oppi päristämään kun hyppi trampalla ja sanoi dndndndn samalla :D

Minä olin tuollainen sönköttäjä lapsena. Opin kuitenkin kaiken muun, paitsi pieni r-vika jäi. Puheterapia jatkui koko ala-asteen. Muut oppivat, muuttuivat täydelliseksi ja minä jäin epätäydelliseksi. Minut todettiin lopulta toivottamaksi tapaukseksi. 

Tuo söi kauheasti itsetuntoa. Aikuisena tämä vika ei ole häirinnyt elämääni mitenkään, moni ei edes huomaa. Harmittaa vaan, että lapsen itsetunto piti niin murjoa. Kukaan ei kehunut, kun opin muut kirjaimet. Aina vaan puristettiin sitä täydellistä r:ää. 

Kielijänteeni on tiukka. Mutta ei niille tuohon aikaan mitään tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsen luokalla tälläinen lapsi. On vaan ehkä muutenkin "häikkää" kun lukee myös tosi heikosti ja on erikoinen ruumiin kieleltään (seisoo poissa olevan näköisenä ja ei ihan ikätasoisesti tunnu hahmottavan asioita)

Vaikea omalle lapselle selittää että mistä oikeen on kysymys kun ikätoveri puhuu niin lapsenomaisesti (ja kun en itsekkään tiedä että mistä on kyse). Ihan sellasta "Juokajassa haisi hijveesti hejnekeitto ja mujja ei ojju näjkä". Tällä lapsella tosin toinen vanhempi myös änkyttää aika pahasti että voiko sitten olla joku perinnöllinen asia kyseessä.

Meillä harrastuksessa tälläinen perhe. Miten olis hyvä suhtautua kun en oikeesti saa selvää lapsen enkä vanhemman puheesta? Onko tosi epäkohteliasta kysyä, mitä? Siltä lapselta ainakin d, r ja l puuttuu ja vanhempi änkyttää tosi "raskaan"kuulosesti. Varmaan aika rankkaa perheelle kun muut ihmettelee.

2 ärrävikaisen joista toisella puuttui myös d ja l. koska ja kuka on tarkistanut kielijänteen? kannattaisiko kysyä toinen mielipide? meillä 12v oppi lopulta l mutta ärrä tulee kurkusta ja d puuttuu kokonaan. puheterapiassa on käyty ja kotona on harjoiteltu ahkerasti. edelleen olen sitä mieltä että kielijänne on kireä mutta kun ei kuulemma tarpeeksi.

pelkkä ärrä vikainen ei ole saanut puheterapiaa koska heistä pulaa mutta minä sain vuosien sinnikkään harjoittelun isoveljen harjoituksilla häneltä r tulemaan oikein.

on kuulemma helpompi opettaa r kun korjata kurkku ärrä.

kuopus on nyt kohta 2.5v eikä käytännössä puhu ollenkaan. neuvolan mukaan puheterapia arvioon ollaan oltu jonossa kohta 6kk. pelottaa ihan että mitä tällä kertaa.

meillä kulkee suvussa vaikka mitä puhevikoja ym kiellellistä varsinkin poika lapsilla. meillä keskimmäinen eli pelkkä r vika oli tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsen luokalla tälläinen lapsi. On vaan ehkä muutenkin "häikkää" kun lukee myös tosi heikosti ja on erikoinen ruumiin kieleltään (seisoo poissa olevan näköisenä ja ei ihan ikätasoisesti tunnu hahmottavan asioita)

Vaikea omalle lapselle selittää että mistä oikeen on kysymys kun ikätoveri puhuu niin lapsenomaisesti (ja kun en itsekkään tiedä että mistä on kyse). Ihan sellasta "Juokajassa haisi hijveesti hejnekeitto ja mujja ei ojju näjkä". Tällä lapsella tosin toinen vanhempi myös änkyttää aika pahasti että voiko sitten olla joku perinnöllinen asia kyseessä.

Meillä harrastuksessa tälläinen perhe. Miten olis hyvä suhtautua kun en oikeesti saa selvää lapsen enkä vanhemman puheesta? Onko tosi epäkohteliasta kysyä, mitä? Siltä lapselta ainakin d, r ja l puuttuu ja vanhempi änkyttää tosi "raskaan"kuulosesti. Varmaan aika rankkaa perheelle kun muut ihmettelee.

En tiiä onks sama perhe mut tunnen kans samalta kuullostavan perheen. Epäilen kyl että tällä tytöllä muutakin "häikkää" kun on ulkoiselta olemukseltaan erikoinen, poissa oleva. Luulin sen vanhemmasta ensin että on "hidas" mutta ehkä oli puheviasta kyse vain. Tytöllä varmaan myös puheen ymmärtämisen tai vuorovaikuruksen ongelmaa, kai kulkevat "käsi kädessä" pahojen puhevikojen kanssa. Kieltämättä jotenkin kiusallista ku ei tiedä. Että miten suhtautuu ym. Pitäis kai osata vaa olla luontevasti.