Miten voi kaikki ihmiset ärsyttää niin paljon?

Mulla itselläni on tasan pari ystävää, joiden kanssa voin jutella, mutta en sen enempää vietä aikaa.

Eilen just pistin välit poikki yhden toisaikaisen "kaverin" kanssa. Oli todella toisaikaisen, tuli kun itselle sopi, oletti että vastaan hänen viesteihin itse mutta hänellä kesti yhdessä vaiheessa "kiireen" (jota oli sitten jo varmaan monta vuotta) että viikon päästä katsoi vasta viestini ja päivä meni siinä, että mitä vastaa vai vastaako mitään. Toisekseen, hän kyseli samoja juttuja aina. Kyllästyin. Sanoin, että en halua loukata, mutta kaikki ei vaan hänen tyyliään ymmärrä välttämättä. No sittenhän tuli kauhea selitys myöhemmin, ja antoi ymmärtää että toivottavasti minä olen se joka ymmärrän mutta sen sijaan hän ei oikein tajunnut mun pointtia asiassa, että minkä takia sanoin asiasta hänelle. Sanoin ihan suoraan, että ei ole mitään selvitettävää, että mun osalta tää kaveruus oli siinä ja kumpikin jatkaa jatkossa eri suuntiin.

Ymmärrän, että vaikka olenkin suorasanainen niin voi miettiä miten asian esittää, ja niin myös teinkin. Mutta sitä en ymmärrä, että esittääkö jotkut tyhmiä vai olenko mä jossain asiassa itse niin pöljä etten mukamas itse oikein tajua.

Tuntuu vain nykyään siltä, että mistään ei voida keskustella suoraan, jokainen vaan puhuu omista asioistaan, ja toisekseen kun uskaltaa jostain sanoa niin ollaan kuin ei muka tajuttais mitä toinen tarkoittaa. Jos ollaan oikeesti kaverei, nii mä oletan että voidaan puhuu suoraan, yritetään kysyy jos joku on epäselvää eikä tyyliin seistä pihalla jo valmiiksi tuudittautumassa siihen, että soitetaan vaan niin taas se tulee mun kanssa ulos, vaikka se ei todellakaan mee niin. Jotenkin vaan ärsyttää, että sais mustaksi kyllä hyvän kaverin mutta sitten se tyssää siihen ku liiallisen erilaisuuden takia ei oikeen sovita toisillemme. Ehkä tää on sit vaan tätä nykypäivän menoa, ja johtuu ihan vanhempienkin kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla itselläni on tasan pari ystävää, joiden kanssa voin jutella, mutta en sen enempää vietä aikaa.

Eilen just pistin välit poikki yhden toisaikaisen "kaverin" kanssa. Oli todella toisaikaisen, tuli kun itselle sopi, oletti että vastaan hänen viesteihin itse mutta hänellä kesti yhdessä vaiheessa "kiireen" (jota oli sitten jo varmaan monta vuotta) että viikon päästä katsoi vasta viestini ja päivä meni siinä, että mitä vastaa vai vastaako mitään. Toisekseen, hän kyseli samoja juttuja aina. Kyllästyin. Sanoin, että en halua loukata, mutta kaikki ei vaan hänen tyyliään ymmärrä välttämättä. No sittenhän tuli kauhea selitys myöhemmin, ja antoi ymmärtää että toivottavasti minä olen se joka ymmärrän mutta sen sijaan hän ei oikein tajunnut mun pointtia asiassa, että minkä takia sanoin asiasta hänelle. Sanoin ihan suoraan, että ei ole mitään selvitettävää, että mun osalta tää kaveruus oli siinä ja kumpikin jatkaa jatkossa eri suuntiin.

Ymmärrän, että vaikka olenkin suorasanainen niin voi miettiä miten asian esittää, ja niin myös teinkin. Mutta sitä en ymmärrä, että esittääkö jotkut tyhmiä vai olenko mä jossain asiassa itse niin pöljä etten mukamas itse oikein tajua.

Tuntuu vain nykyään siltä, että mistään ei voida keskustella suoraan, jokainen vaan puhuu omista asioistaan, ja toisekseen kun uskaltaa jostain sanoa niin ollaan kuin ei muka tajuttais mitä toinen tarkoittaa. Jos ollaan oikeesti kaverei, nii mä oletan että voidaan puhuu suoraan, yritetään kysyy jos joku on epäselvää eikä tyyliin seistä pihalla jo valmiiksi tuudittautumassa siihen, että soitetaan vaan niin taas se tulee mun kanssa ulos, vaikka se ei todellakaan mee niin. Jotenkin vaan ärsyttää, että sais mustaksi kyllä hyvän kaverin mutta sitten se tyssää siihen ku liiallisen erilaisuuden takia ei oikeen sovita toisillemme. Ehkä tää on sit vaan tätä nykypäivän menoa, ja johtuu ihan vanhempienkin kasvatuksesta.

*mustakin

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa kun on niin paljon turhia juttuja ja ihmiset menee niihin mukaan. Jo pelkästään se ärsyttää. Some, samat naamat telkkarissa,mainokset, huohh. Toistoa. Jos käy jossain sivustolla etsii jotain juttuu tulee tulvimalla mainoksia. Eli joku vakoilee. Huohh. Kun mulla 40 vuotta läheni ihmiset toisti vanhoja juttuja. Ei jaksanut. Nyt 42. Osta uusi älypuhelin. Ei kiinnosta. Mä kaipaan vanhoja puhelimia. Lähde tähän tai tohon juttuun mukaan. Ei kiinnosta.

Mulla on pieni kaveripiiri. Joskus oli paljonkin menoa kavereita jne muttei sellasta jaksa. Välillä kiva nähdä pienessä porukassa. Ja hyvä juttu että näilläkin on uusia juttuja. Johan tässä 20 vuotta on toistettu samaa. Jessus.

Olen itse 39v ja nyt sanotaan 2-3 vuoden ajan on ollut enenevissä määrin tällainen fiilis. Jopa ne parhaat kaverit välillä ärsyttää. En vaan ymmärrä esim yhden kaverin kasvatustyyliä ollenkaan, hänen lapset on todella huonosti käyttäytyviä, pilalle hemmoteltuja mammanpoikia, joten ei ole vaihtoehto perheenäkään viettää aikaa yhdessä heidän kanssa, koska pelkästään jo lapset ovat niin rasittavia.

No onneksi on kirjat ja hyviä sarjoja, puutarha mitä hoitaa, liikuntaharrastus (yksilölaji).. Ja suht järkevä mies, jonka kanssa voi kuitenkin keskustella asioista ja jolle vähän avautuakin välillä.

Kuka edes jaksaa katsoa telkkaria enää? Alastomat anoppi ja salarakas autiolla saarella ym, Huhhuh!

Juu en jaksa ihmisiä elämääni. Työni on asiakaspalvelua ja siinä saa kyllä kontakteja ihan riittämiin, joten työpäivän jälkeen en kaipaa ketään.

Kusipäisyys on ainoa lisääntyvä luonnonvara. Siksi.

Maalla saa olla rauhassa.

Heti kun mahdollista niin muutan korpeen erakoksi. Ihmiset on olleet aina enemmän tai vähemmän pettymys. Hel***in tyhmiä rintaan puukottavia juonittelijoita, joiden kanssa ei avoin ja rehellinen keskustelu edes kannata koska eivät ikinä myönnä omia vääriä tekojaan, mutta hyökkäävät kyllä apinanraivolla kimppuun kääntäen omat tekonsa toisen viaksi. Kieroja pa*****sia, jotka eivät ymmärrä onnellisten ihmissuhteiden edellytyksiä.  Karma vielä kostaa. 

Lääkäri auttanee?

Miksi sinussa olisi ongelma?

Kenties olet älykkäämpi kuin kuvailemasi ihmiset. Et tyydy keskinkertaiseen juorukerhoon koska tiedät että on olemassa jotain parempaakin. 

Normaalia on mitä kenellekin. Mielestäni on normaalia olla aito oma itsensä, toisten näkemykset kannattaa sivuuttaa.

Vihaan ihmisiä joskus tietyistä syistä:

1. He voivat joskus olla julmia. Pedoja, murhaajia, säälimättömiä jne. 

2. Epätasa-arvo ja suvaitsemattomuus. Ei siinä pitäisi olla mitään kenestä tykkää tai miltä näyttää. Mutta ei, pitäisi kyllä olla aivan samanlaisia ja starndardeihin sopivia jotta olisi hyvä eikä syrjittävä. Ihmisen on aivan hel vetin vaikea antaa toisen olla se kuka hän on. 

3.  He voivat olla itsekkäitä. Oma napa on kaikkein tärkein, eikä voisi harkitakaan auttaa muita. 

Olen varma että jokainen meistä joskus tai aina syyllistyy melkein kaikkiin näistä, enkä kiellä etten itse olisi joskus ollut itsekäs. Aidosti yrittävät ihmiset välttelevät tällaisia piirteitä. 

On hyvä ajatella itseään, mutta myös muita. Jos on pahoja ajatuksia tai fantasioita tavoin tai toisin, pitäisi pyytää apua. Voisimme antaa ihmisten tykätä mistä tykkää, olla mitä haluaa, näyttää miltä näyttää, elää yhdessä rauhassa ja sopusoinnussa ja unohtaa standardit, oletukset, stereotypiat ja muut paheet.

Tämä viesti on minun ajatukseni maailmasta. Nämä toiveet ovat liian utopistisia, mutta maailmassa on myös hyvää varmasti.

Kannusta tai vastusta, ei meistä kukaan varmaan tahtoisi elää maailmassa jossa kaikki olisivat täysin samanlaisia, tykkäisivät samoista asioista, jne. 

Viesti tiivistettynä:

Annetaan ihmisten vaan olla rauhassa, ei puututa toisten elämään sen pahemmin.