Mieheni sisko valitsi kuolleen lapseni nimen, omalle tyttärelleen
Mieheni sisko ei kysynyt minulta miten suhtautuisin,jos hän nimeäisi lapsensa minun kuolleen lapseni mukaan.Istuin ristiäisissä,kun pappi kertoi nimen.Aivan kuin minua olisi lyöty ja meinasin pudota penkistä.
Katsoin miestäni ja purskahdin itkuun.Emme ole erityisen läheisiä hänen siskonsa kanssa.
En omista nimeä,mutta en voi ymmärtää,ettei hän kysynyt minulta mitään.Nyt tuntuu lähinnä todella pahalta..
Mietin vain, miksi hän teki näin..Itse en voisi toimia samoin,kun maailma on täynnä kauniita nimiä.
Kommentit (26)
Oliko sinun kuollut lapsesi nykyisessä, vai edellisessä suhteessa? Mikäli oli edellisen suhteen aikana, niin ei kukaan nykyisen suhteesi suvusta tunnista tätä nimeä muuna, kuin miehesi siskon lapsena. Kieltämättä sinun kannalta ikävä tilanne. Oliko miehesi sisko tietoinen, että on sama nimi?
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa kuoli pieni poika, Paavo. Perheen seuraava lapsi, joka oli poika sai saman nimen. Tämä tosin tapahtui 1920-luvulla. Ilmeisesti ollut yleinenkin käytäntö menneinä aikoina. En itse tykkäisi, ehkä toisena nimenä, joka ei olisi kutsumanimi. Oletko kysynyt mikä lapsen kutsumanimi on? Koska kummityttönikään etunimi ei ole kutsumanimi, ja tämä oli vanhemmille alusta saakka selvää. Hänen nimet vain sointuvat paremmin juuri tässä järjestyksessä. En usko että on haluttu sinua ja perhettäsi loukata. Mutta ymmärrän mitä koet. Olisi ehdottomasti pitänyt keskustella nimestä teidän kanssa.
Oli tosi yleinen käytäntö. Näkeehän noita vanhoilla hautausmailla. Siellä voi olla vaikka Fanny Ida 1890-1891 ja Fanny Iida 1892-1894.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa kuoli pieni poika, Paavo. Perheen seuraava lapsi, joka oli poika sai saman nimen. Tämä tosin tapahtui 1920-luvulla. Ilmeisesti ollut yleinenkin käytäntö menneinä aikoina. En itse tykkäisi, ehkä toisena nimenä, joka ei olisi kutsumanimi. Oletko kysynyt mikä lapsen kutsumanimi on? Koska kummityttönikään etunimi ei ole kutsumanimi, ja tämä oli vanhemmille alusta saakka selvää. Hänen nimet vain sointuvat paremmin juuri tässä järjestyksessä. En usko että on haluttu sinua ja perhettäsi loukata. Mutta ymmärrän mitä koet. Olisi ehdottomasti pitänyt keskustella nimestä teidän kanssa.
Oli tosi yleinen käytäntö. Näkeehän noita vanhoilla hautausmailla. Siellä voi olla vaikka Fanny Ida 1890-1891 ja Fanny Iida 1892-1894.
Käytäntö koski samaa perhettä, saman äidin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinun kuollut lapsesi nykyisessä, vai edellisessä suhteessa? Mikäli oli edellisen suhteen aikana, niin ei kukaan nykyisen suhteesi suvusta tunnista tätä nimeä muuna, kuin miehesi siskon lapsena. Kieltämättä sinun kannalta ikävä tilanne. Oliko miehesi sisko tietoinen, että on sama nimi?
Ap ei vastaa, ja hiljaisuus on myöntymisen merkki. Turhaa uhriutumista siis. Kukaan ei loukannut ketään tahallaan.
Muuten hyvä mutta vieraat seisovat kun lapsi siunataan ja nimi ilmoitetaan.
Mä ottaisin asian puheeksi ja kysyisin syytä miksi näin on toimittu. Ei todellakaan ole asiallista toimintaa.