Minuun otetaan yhteyttä vain jos tarvitaan jotain. Muuten ketään ei kiinnosta.

Soitetaan tai laitetaan viestiä kun minulta halutaan jotain, muuten ei mitään. Omaa isääkään ei kiinnosta mikään muu kuin se että minä hoidan asian x, y ja z hänelle. Ei kiinnosta mitä minulle kuuluu.
Jos suostun auttamaan tai tekemään jotain niin kiitostakaan en saa.
Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä kavereihin ja isään, mutta yleensä eivät ehdi jutella ja vaihtaa kuulumisia saati että voitais tavata esim. kahvilla tms. Mutta auta armias jos jotain ollaan vailla, niin johan mun puhelin alkaa laulamaan.
Alkaa ottaa päähän.
Mitä mieltä? Oletko ollut samassa tilanteessa? Miten ratkaisit sen?