Mitä tehdä asumisen suhteen
Onko täällä vanhempia, joiden lapset ovat muuttaneet tai muuttamassa omilleen? Jatkatteko asumista perheen kodissa vai muutatteko kenties uudessa elämäntilanteessa uuteen kotiin?
Meillä koti kaipaisi jo kovasti remonttia. Ja muutenkin uusi koti voisi olla paremmin muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopiva. Mutta olemme jotenkin umpikujassa. Toinen ei haluaisi mitään muutosta, toinen kokisi muutoksen innostavana.
Onko teillä kokemuksia onnistuneista tai epäonnistuneista asumisratkaisuista lasten aikuistuttua?
Kommentit (2)
Kiitos vastauksestasi! Minäkin aikaisemmin ajattelin, että lasten lapsuudenkodin säilyttäminen olisi tärkeää. Mutta nyt tuntuu, että elämää kuuluu elää eteenpäin ja kaikkea uudenlaista kivaa voisi olla edessä, jos itsekin on valmis muutokseen.
Olisiko muilla asiasta kokemuksia tai ajatuksia?
Minä olen asunut yksin lasten kanssa, joten siinä mielessä tilanne on eri. Itsellä meni niin, että en missään nimessä halunnut hävittää lasten lapsuudenkotia (olemme asuneet tavallisessa rivarissa, ihan tusinatalossa). Mutta alle vuodessa sen jälkeen kun nuorempikin lähti, tuli olo, että mitä minä täällä vaalin muistoja, kun voin ihan hyvin itsekin ottaa siivet selkään ja lähteä uusiin seikkailuihin! Tällä hetkellä remppaan asuntoa myyntikuntoon, ja aion ainakin hetkeksi asettua keskustaan vuokralle. Olen saanut tästä päätöksestä virtaa ja intoa, eikä nuoria tunnu muorin asunnonvaihto hetkauttavan, vaikka itselleni se oli iso päätös.