Lue keskustelun säännöt.
Olen niin yksinäinen etten kestä
13.08.2022 |
Kello on 18.18 ja olen yhä alusvaatteissa enkä ole tehnyt tänään mitään. En ole puhunut tänään kenellekään. Heräsin aamulla ihmisten aikaan, mutta menin sitten nukkumaan, kun en kestänyt enää tätä tyhjyyttä. Tahtoisin vaan kadota ja uniin voi paeta hetkeksi. Siellä unohtuu kaikki.
Kommentit (32)
Minäkään en ole puhunut tänään kenellekkään muulle paitsi kaupan kassahenkilölle sanoin hei ja kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se valittamalla ainakaan parane
Mutta sinä joka huolehdit kunostasi.Hyvä! Monille kaupankassa on ainut kontakti vuosia.Ikään katsomatta.. Asukastalot auki tai aukeaa.On joka kaupunki/ kunta.Aktivitettia,kaiken ikäisille,sinne joukon.Sillä ne mutkin yksinäiset. Jos olet pääkaupunki seutu laita hakun d-asema fi. Kannelmäki. Tai perän Kontula.Kallio. Paljon ilmasta aktiviteettiä ohjemaa.Jos et ole Hesan aluelta.Joka kaupunki on diakonisalaitos,Heidän sivuille ja löytyy sieltä yksinäiselle vaikka mitä, Kuin on yksinäiselle Punainen risti.Saa ystävän yksinäiselle.Yksinäisille touhua jne.Kirkoltakin saa ystävän yksinäinen Vähän teette työtä netti selaimellanne ..Rohkeasti mukaan niihin toimipsteisiin mitä kaupunkisi,kuntasi alue on.Kotoa kukan teiä ei mihinkään hae.
Kuulostaa masennukselta. Oletko saanut siihen hoitoa? Jos et, niin soita vaikka kriisipuhelimeen ja kerro tilanteestasi. Olet varmaan jo kuullut kaikki neuvot, miten pitäisi mennä ihmisten pariin ja luoda päiväohjelmaa. Masennus on sairaus ja siihen tarvitaan hoitoa, keskustelua ja elämäntilanteen kokonaisvaltaista miettimistä. Kriisipuhelimesta pääset ainakin alkuun.
Mitä sä valitat? Oon kalsareissa enkä ole tehnyt mitään muuta kuin katsonut YouTubea koko päivän ja maannu sohvalla. Kun multa vietiin lapset, multa vietiin kaikki. Ei ole mitään, mitä ei voisi viedä.
Enkä välitä yhtään. Mitä sä kuvittelet, että saisit naisilta? Ne on kiinnostuneet vaan asioista, joita sulla on ympärilläsi. Olet ainoastaan potentiaalista kuva- ja videomateriaalia someen. Et siis menettänyt mitään, voit aivan hyvin olla sohvalla, ja tumputtaa, etkä menettänyt mitään, säästät vielä rahasikin!
Sellaista on elämä! No worries.....kalsarit jalassa täällä hengaillaan, eikä tunnu missään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Oletko saanut siihen hoitoa? Jos et, niin soita vaikka kriisipuhelimeen ja kerro tilanteestasi. Olet varmaan jo kuullut kaikki neuvot, miten pitäisi mennä ihmisten pariin ja luoda päiväohjelmaa. Masennus on sairaus ja siihen tarvitaan hoitoa, keskustelua ja elämäntilanteen kokonaisvaltaista miettimistä. Kriisipuhelimesta pääset ainakin alkuun.
Olen monesti ajatellut hakea apua, mutta en kuitenkaan uskalla, koska tuollaisista jää merkinnät rekistereihin. Esim. asuntolainaa haettaessa kysytään, onko ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Jos olisi merkintä jossain, että minua on hoidettu masennuksen vuoksi, se voisi myöhemmin vaikuttaa moniin asioihin negatiivisesti. Alan olla jo keski-ikää lähestyvä nainen, mutta unelmissa olisi, että jonain päivänä saisin kasvattaa lapsen. Omaa lasta tuskin saan, joten jos joskus saan itseni kuntoon, voisin ehkä harkita adoptointia. Adoptointi ei kuitenkaan onnistu, jos on taustalla jokin mielenterveysdiagnoosi niin kuin vaikka masennus.
Eli joo, periaatteessa olisi järkevää hakea apua, mutta kun avun saaminen voisi sitten tulevaisuudessa sulkea yllättäviäkin ovia. :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon yksinäisiä.
Itsekin kävin tänään vain aamulla kuntosalilla ja iltapäivällä mustikassa. Muuten en olisi tehnyt mitään.
Ei ole ketään kenen kanssa lähteä mihinkään eikä yksin tule muuta kuin treenattua.
Jatka kovaa treeniä ja muista ruokavalio. Palkinto odottaa kyllä lopussa. Ystäviä ja kumppaniehdokkaita alkaa tulla, kun kroppa on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juttele edes tänne sillä meitä yksinäisiä on aika paljon.
Aika karmeeta jos joku voi viedä ihan kaikki eikä elämällä ole sen jälkeen merkitystä. Kuinka tuollaisen elämän itselleen hankkii että joku voi viedä ihan kaikki helposti eikä sen jälkeen mitään vietävää enää ole. Eikö sulla ole mitään omaa elämää jota ei voi kukaan viedä.
Missä on itsesi ja oma elämäsi ja miksi se perustuu vain naiseen ja lapsiin. Miksi et luo omaa kivijalkaasi elämään muuta kuin riippuvuus toisiin ollen läheisriippuvainen.
Toivottavasti opit jostain niin että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Tulitko huijatuksi että sinulla vain siitettiin lapset ja maksat elatusmaksut sitten loppuelämäsi. Onneksi olkoon. Tuskin olet ensimmäinen ja viimeinen.
Ap, voisit soittaa ainakin sinne kriisipuhelimeen. Sen voi tehdä nimettömänä eikä siitä tule mitään merkintää minnekään. Saisit jutella tilanteestasi ammattilaisten kanssa ja pääsisit elämässäsi vähitellen eteenpäin. Voimia sinulle tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Oletko saanut siihen hoitoa? Jos et, niin soita vaikka kriisipuhelimeen ja kerro tilanteestasi. Olet varmaan jo kuullut kaikki neuvot, miten pitäisi mennä ihmisten pariin ja luoda päiväohjelmaa. Masennus on sairaus ja siihen tarvitaan hoitoa, keskustelua ja elämäntilanteen kokonaisvaltaista miettimistä. Kriisipuhelimesta pääset ainakin alkuun.
Olen monesti ajatellut hakea apua, mutta en kuitenkaan uskalla, koska tuollaisista jää merkinnät rekistereihin. Esim. asuntolainaa haettaessa kysytään, onko ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Jos olisi merkintä jossain, että minua on hoidettu masennuksen vuoksi, se voisi myöhemmin vaikuttaa moniin asioihin negatiivisesti. Alan olla jo keski-ikää lähestyvä nainen, mutta unelmissa olisi, että jonain päivänä saisin kasvattaa lapsen. Omaa lasta tuskin saan, joten jos joskus saan itseni kuntoon, voisin ehkä harkita adoptointia. Adoptointi ei kuitenkaan onnistu, jos on taustalla jokin mielenterveysdiagnoosi niin kuin vaikka masennus.
Eli joo, periaatteessa olisi järkevää hakea apua, mutta kun avun saaminen voisi sitten tulevaisuudessa sulkea yllättäviäkin ovia. :(
ap
Voit hakea apua erilaisista järjestöistä. Siellä annettavasta avusta ei jää merkintöjä kantaan. Mahdollista on myös kirkon palvelut, siellä ei tarvitse kertoa edes nimeä, jos et halua. Diakoni, pappi tai perheneuvonta, ei tarvitse olla kirkon jäsen saadakseen keskusteluapua.
Kaikki elämän ongelmat eivät vaadi pitkää psykoterapiaa, vaan lyhyempikin terapia voi riittää. Lyhytterapeuteissakin voi olla asiantuntevaa apua eivätkä he tee merkintöjä kantaan, jos ovat yksityisiä ammatinharjoittajia eivätkä ole psykoterapeutteja. Esimerkiksi psyk. sh varmasti hallitsee perusasiat terapiassa, vaikkei ole psykoterapeutti. Myös Helsingin psykoterapiainstituutista voi kysyä pääsyä ilmaiseen terapiaan terapeuttiopiskelijoiden kanssa. He ovat työnohjauksessa eli hoito on turvallista. Netistäkin voi löytyä apua anonyyminä, kannattaa googlata, jos et vielä ole sitä tehnyt. Siinä muutamia ideoita.
Masennus kannattaa hoitaa, ettei se kroonistu.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon yksinäisiä.
Itsekin kävin tänään vain aamulla kuntosalilla ja iltapäivällä mustikassa. Muuten en olisi tehnyt mitään.
Ei ole ketään kenen kanssa lähteä mihinkään eikä yksin tule muuta kuin treenattua.
Tämä. Mä treenaan ja käyn töissä. Siinä se on mun elämä. Matkustelukaan ei yksin ole kivaa, kokemusten ideahan on niiden jakaminen.
Parisuhteeseen en kelpaa miehille - oon liian vanha (52 v) ja jopa kaikki itseni ikäiset ja vanhemmatkin miehet haluaa nuoren puolison tai seurustelukumppanin.
Työkavereiden joukkoon en sovi kun kaikki ovat vapaalla puolisoidensa ja perheidensä kanssa ja sama koskee kaikkia naispuolisia tuttavia ja paria harvaa mieskaveria.
Mulla on 2 lasta mutta molemmat asuvat ja työskentelevät tai opiskelevat toisilla paikkakunnilla ja elävät nuorten aikuisten elämää.
Yksinäisyys on ihan hemmetin kuluttavaa ja lamaannuttavaa. Tässä on muutama kovan luokan vastoinkäyminenkin vyörynyt päälle ja yksinäisenä kestät ja hoidat kaikki pa...skatkin vastapallot ihan yksin. Ei tule apuja tai tukea saati myötäelämistä mistään. Mä olen toistaiseksi kestänyt mut vissiin kovin moni muu ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa miksi ei saa omaa lasta. Minun vanhemmat kummatkin mt- ongelmaisia ja kyllä vaan lapsia ovat tehneet.
Ja baareista saa luottotiedottomia miehiä siittämään lapsia yhden illan suhteisiin kuten ystäväni käytti sellaista saadakseen lapsen kun ei mikään parisuhde toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei saa omaa lasta. Minun vanhemmat kummatkin mt- ongelmaisia ja kyllä vaan lapsia ovat tehneet.
Ja baareista saa luottotiedottomia miehiä siittämään lapsia yhden illan suhteisiin kuten ystäväni käytti sellaista saadakseen lapsen kun ei mikään parisuhde toiminut.
Olen masentunut ja yksinäinen, mutta en kuitenkaan niin typerä, että lähtisin jonkun ventovieraan kanssa tekemään lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Oletko saanut siihen hoitoa? Jos et, niin soita vaikka kriisipuhelimeen ja kerro tilanteestasi. Olet varmaan jo kuullut kaikki neuvot, miten pitäisi mennä ihmisten pariin ja luoda päiväohjelmaa. Masennus on sairaus ja siihen tarvitaan hoitoa, keskustelua ja elämäntilanteen kokonaisvaltaista miettimistä. Kriisipuhelimesta pääset ainakin alkuun.
Olen monesti ajatellut hakea apua, mutta en kuitenkaan uskalla, koska tuollaisista jää merkinnät rekistereihin. Esim. asuntolainaa haettaessa kysytään, onko ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Jos olisi merkintä jossain, että minua on hoidettu masennuksen vuoksi, se voisi myöhemmin vaikuttaa moniin asioihin negatiivisesti. Alan olla jo keski-ikää lähestyvä nainen, mutta unelmissa olisi, että jonain päivänä saisin kasvattaa lapsen. Omaa lasta tuskin saan, joten jos joskus saan itseni kuntoon, voisin ehkä harkita adoptointia. Adoptointi ei kuitenkaan onnistu, jos on taustalla jokin mielenterveysdiagnoosi niin kuin vaikka masennus.
Eli joo, periaatteessa olisi järkevää hakea apua, mutta kun avun saaminen voisi sitten tulevaisuudessa sulkea yllättäviäkin ovia. :(
ap
Voit hakea apua erilaisista järjestöistä. Siellä annettavasta avusta ei jää merkintöjä kantaan. Mahdollista on myös kirkon palvelut, siellä ei tarvitse kertoa edes nimeä, jos et halua. Diakoni, pappi tai perheneuvonta, ei tarvitse olla kirkon jäsen saadakseen keskusteluapua.
Kaikki elämän ongelmat eivät vaadi pitkää psykoterapiaa, vaan lyhyempikin terapia voi riittää. Lyhytterapeuteissakin voi olla asiantuntevaa apua eivätkä he tee merkintöjä kantaan, jos ovat yksityisiä ammatinharjoittajia eivätkä ole psykoterapeutteja. Esimerkiksi psyk. sh varmasti hallitsee perusasiat terapiassa, vaikkei ole psykoterapeutti. Myös Helsingin psykoterapiainstituutista voi kysyä pääsyä ilmaiseen terapiaan terapeuttiopiskelijoiden kanssa. He ovat työnohjauksessa eli hoito on turvallista. Netistäkin voi löytyä apua anonyyminä, kannattaa googlata, jos et vielä ole sitä tehnyt. Siinä muutamia ideoita.
Masennus kannattaa hoitaa, ettei se kroonistu.
En ollut aikaisemmin ajatellut tätä. Kiitos vinkistä.
Olen ollut masentunut niin kauan kuin muistan, että varmaan tämä on jo kroonista. Olin alakoulussa, kun ekan kerran toivoin, että auto törmäisi minuun. En ole mitenkään aktiivisesti itsetuhoinen, mutta eipä se juuri haittaisi, jos jotain sattuisi käymään. Huokaus. Kuulostaa varmaan itsesääliltä, mutta en ole kertonut/kirjoittanut tätä ennen.
ap
Ystäviä on hankala saada, jos kotona kököttää alusvaatteisillaan päivät pitkät.
Tuommosessa suurin osa on häpeää. Se estää lähtemästä luukista ulos.
Kerrostaloelämä on paskaa , et voi ulos lähteä, ilman, että tuhat ihmistä noteeraa sen.
Tai siis vaikkeivat noteeraisikaan, jo se pelkkä näytillä olemisen fiilis lamauttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Oletko saanut siihen hoitoa? Jos et, niin soita vaikka kriisipuhelimeen ja kerro tilanteestasi. Olet varmaan jo kuullut kaikki neuvot, miten pitäisi mennä ihmisten pariin ja luoda päiväohjelmaa. Masennus on sairaus ja siihen tarvitaan hoitoa, keskustelua ja elämäntilanteen kokonaisvaltaista miettimistä. Kriisipuhelimesta pääset ainakin alkuun.
Olen monesti ajatellut hakea apua, mutta en kuitenkaan uskalla, koska tuollaisista jää merkinnät rekistereihin. Esim. asuntolainaa haettaessa kysytään, onko ollut mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Jos olisi merkintä jossain, että minua on hoidettu masennuksen vuoksi, se voisi myöhemmin vaikuttaa moniin asioihin negatiivisesti. Alan olla jo keski-ikää lähestyvä nainen, mutta unelmissa olisi, että jonain päivänä saisin kasvattaa lapsen. Omaa lasta tuskin saan, joten jos joskus saan itseni kuntoon, voisin ehkä harkita adoptointia. Adoptointi ei kuitenkaan onnistu, jos on taustalla jokin mielenterveysdiagnoosi niin kuin vaikka masennus.
Eli joo, periaatteessa olisi järkevää hakea apua, mutta kun avun saaminen voisi sitten tulevaisuudessa sulkea yllättäviäkin ovia. :(
ap
Rationaalisuutta kehiin. Alat olla keski-ikää lähestyvä nainen, jonka kannattaisi viimeistään nyt hoitaa päänsä kuntoon.
Et kohtaa todellista ongelmaasi, vaan keksit lukuisia mahdollisia juttuja joita avun hakeminen voisi estää vaikka tuskin tulet noita asioita edes kokemaan. Jos et hoida itseäsi kuntoon niin tuskinpa tulee potentiaalisessa lapsen adoptoinnissa vastaan hoidettu mielenterveysongelma vaan se hoitamaton.
Sitä paitsi mitä hittoa. Olen kroonisesti masentunut ja kyllä mä asuntolainan sain. En itse asiassa tiedä, mitä haluamaani en olisi elämässäni saanut diagnoosi(e)n takia. Paitsi yksi asia: sulla kannattaa olla omaehtoiset vakuutukset kunnossa, jos sellaisia tykkäät maksella. Mä sain vakuutusyhtiöltä vain henkivakuutuksen, koska kävin asumassa ulkomailla ja katkaisin kotimaiset vakuutukseni ennen masennusdiagnoosia. No, työnantajan ja liiton puolesta on tapaturmavakuutus.
Hoitamattomissa mt-ongelmissa juurikin tuollainen ap:n tapainen liian pitkälle kuvittelu, uhkakuvien maalailu ja realismin puute on aika tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon yksinäisiä.
Itsekin kävin tänään vain aamulla kuntosalilla ja iltapäivällä mustikassa. Muuten en olisi tehnyt mitään.
Ei ole ketään kenen kanssa lähteä mihinkään eikä yksin tule muuta kuin treenattua.
Tämä. Mä treenaan ja käyn töissä. Siinä se on mun elämä. Matkustelukaan ei yksin ole kivaa, kokemusten ideahan on niiden jakaminen.
Parisuhteeseen en kelpaa miehille - oon liian vanha (52 v) ja jopa kaikki itseni ikäiset ja vanhemmatkin miehet haluaa nuoren puolison tai seurustelukumppanin.
Työkavereiden joukkoon en sovi kun kaikki ovat vapaalla puolisoidensa ja perheidensä kanssa ja sama koskee kaikkia naispuolisia tuttavia ja paria harvaa mieskaveria.
Mulla on 2 lasta mutta molemmat asuvat ja työskentelevät tai opiskelevat toisilla paikkakunnilla ja elävät nuorten aikuisten elämää.
Yksinäisyys on ihan hemmetin kuluttavaa ja lamaannuttavaa. Tässä on muutama kovan luokan vastoinkäyminenkin vyörynyt päälle ja yksinäisenä kestät ja hoidat kaikki pa...skatkin vastapallot ihan yksin. Ei tule apuja tai tukea saati myötäelämistä mistään. Mä olen toistaiseksi kestänyt mut vissiin kovin moni muu ei ole.
En tiiä, mutta kannattaisiko edes tutustua niihin pahamaineisiin M G T O W sisältöihin, niin turha parkuminen loppuu. Siellä löytyy paljon hyviä sisältöjä, joissa näitä mielen ongelmia käsitellään. Henkilökohtaisesti olen varmasti käynyt läpi helvetin, ja selvisin siitä. Sen jälkeen kun tutustuin noihin asioihin, kuukausi kuukaudelta olen alkanut hyväksymään tosiasiat, ja alkanut näkemään asioita toisesta näkökulmasta. Sen kolikon toinen kääntöpuoli on vapaus nauttia elämästä ilman yhtään kompromissia. Täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa. On olemassa harrastuksia, joissa miehet voivat kohdata toisiaan, ihan tuntemattomat miehet. Ota selvää. Biljardisalit, pubit, pokerihuoneet.
Tämä nyt valitettavasti on vaan todellisuus, joka tulee kohdata ja hyväksyä. Sen jälkeen se helpottaa, kun se naisenkaipuu jää taakse. Kun tarpeeksi kauan on asioita pohtinut ja saanut vahvistusta näkemyksilleen, se naisen kanssa oleminen alkaa tuntuakin vastenmieliseltä, koska se on sitä jatkuvaa kompromissia. Susta tulee sellainen mies, joka alkaa luonnostaan vetää naisia puoleensa, koska sinusta itsestäsi tulee sinun universumin keskipiste, että ole pyörimässä jonkun naisen ympärillä saadaksesi huomiota. Näin universumi on rakennettu. Naisten valuutta on se huomioarvo ja se ei suinkaan ole vähentynyt, nyt miehelle jää vielä mahdollisuus nauttia elämästä, luonnosta ja hyväksyä tosiasiat.
Siitä se lähtee. Tutustu. Et tarvitse naista yhtään mihinkään. Miesystävät ovat arvokkaampia kuin nainen elämässä.
Suomessa on paljon yksinäisiä.
Itsekin kävin tänään vain aamulla kuntosalilla ja iltapäivällä mustikassa. Muuten en olisi tehnyt mitään.
Ei ole ketään kenen kanssa lähteä mihinkään eikä yksin tule muuta kuin treenattua.