Mieheni ei auttanut minua, kun sain sairaskohtauksen

Sain eilen sairaskohtauksen julkisella paikalla, jonka aikana tarvitsin mieheni apua. Pyysin häntä apuun useita kertoja. Hän sanoi, että "tule itse minun luokseni". Sairaskohtauksen vuoksi en päässyt hänen luokseen. Hän oli siis jossakin ihan lähellä, mutten edes tiennyt tarkalleen, missä hän on. En pystynyt liikkumaan sillä hetkellä hänen luokseen ja olin ihan hajalla, kun hän ei auttanut.
Hän ei ole lainkaan pahoillaan tuosta tilanteesta, joka jo saa minut harkitsemaan eroa, kun ei voi luottaa toiseen. Sen sijaan hän sanoi, että ei jaksa minua, kun aina pitäisi tehdä mitä minä sanon. Hän on nyt vyöryttänyt päälleni vaikka mitä syytöksiä luonteestani, että olen itsekäs ja vaativa. Noh, kiva tietää, että vielä eilen aamulla hän vannoi rakkautta ja oli hellä minulle, samalla kun on ajatellut, että olen kamala eukko.
Mitä teen? Mielestäni mieheni pitäisi etsiä uusi kumppani, sillä selkeästi ei minusta välitä ja ajatteleekin noin kamalia asioita minusta. Kuitenkin on outoa, että hänen mielestään on ok jättää toinen yksin julkiselle paikalle kärsimään sairaskohtausta, ja avunpyyntöni olivat siis hänestä juuri näitä itsekkäitä vaatimuksia. Olisin vain ajatellut, että aviopuoliso auttaa.
Miehen mukaan olen siis avunpyyntöineni yrittänyt rajoittaa hänen vapauttaan tehdä mitä hän haluaa, ja koska en mennyt hänen luokseen, olin "vaativa". Hän ei siis millään ymmärrä, etten a) tiennyt missä hän on b) kyennyt enää liikkumaan hänen luokseen. Hän kyllä tiesi, missä minä olin tarkalleen.