Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tyttäreni ei ole vieläkään löytänyt poikakaveria. Ikää 27 vuotta
Kommentit (123)
Tuossa iässä kannattaa mieluummin etsiä jo ihan aikuinen miesystävä. Ehkä tykkää olla yksin, on kiinnostunut naisista tai on valikoiva? Taikka huono tuuri iskenyt. Voihan hänellä olla myös kaveri, jota ei ole esitellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on töissä eräs 36-vuotias nainen, joka ei tietääkseni ole ikinä seurustellut. On firman paras perse, solakka ja naamastakin semmoinen ihan kohtalainen. On vaan niin hiton erikoinen persoona, ettei häntä pidä normaalina kukaan. Kerran työkaverin kanssa puhuttiin, että on se sääli, kun tuollainen täyden kympin peba jää nusasematta vain sen takia, koska omistaja on niin ylipöpi.
Nainen on parhaimmillaan 27-vuotiaana. Jos ei omasta ikäluokasta löydy, kannattaa kokeillä nuorempia. Aika moni 16-19v mies olisi onnesta soikeana, jos pääsisi toteuttamaan fantasioitaan 27v. naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen 38, enkä ole vieläkään löytänyt poikakaveria :D Enkä miesystävääkään.
Varmaan jostain Lieksan perukoilta löytäisin jonkun työttömän, pelkän peruskoulun käyneen, persuja äänestävän Jartsan, joka ei ole koskaan käynyt Joensuuta kauempana. Mutta ei kiitos. Haluaisin fiksun, koulutetun ja mukavan miehen. Niitä ei vain ei ole täällä pk-seudulla tarjolla, varsinkaan kun naamani on ruma kuin p*rse ja läskiäkin löytyy ylen määrin. Tätä kai sanotaan tasoteoriaksi.
Miksi et laihduta? Selvästi tunnut olevan häpeissäsi painostasi ja "läskin" määrästä. Olet luovuttanut kun ei kiinnosta tehdä itsestäsi houkuttelevampaa vastakkaiselle sukupuolelle?
Moni sinun ikäinen mies lähtee tuossa iässä ns. toiselle kierrokselle kun ensimmäinen ero on takana. Ehkä sinunkin mahdollisuus on tässä?
Kiitos kommentistasi.
Olen laihduttanut 8-vuotiaasta asti. Valitettavasti siitä on vain aiheutunut ainoastaan enemmän läskiä, kun laihtumisen jälkeen aina repsahdan vanhoihin kuvioihin. Sairastan BED:tä ja toiveissani olisi lihavuusleikkaus, mutta siihen en lääkärin mukaan ole riittävän lihava. Ja kyllä, olen erittäin häpeissäni painostani. Ja kun ikää on tullut, niin tavallaan olen kyllä luovuttanut ja todennut, että minä olen ruma ja rumana pysyn kun en sille mitään mahda :D Naamani on mikä on, enkä ole sitä itse valinnut. Normaalisti siis kuitenkin hoidan ihoani ja meikkaan, mutta mihinkään naamaleikkaukseen en ole valmis, riskit pelottavat liikaa.
Kuntosalille ja oma personal trainer ehdottomasti myös. Jo vuodessa ehtii tapahtua ihmeitä!
Tsemppiä
m32
Vierailija kirjoitti:
Nainen on parhaimmillaan 27-vuotiaana. Jos ei omasta ikäluokasta löydy, kannattaa kokeillä nuorempia. Aika moni 16-19v mies olisi onnesta soikeana, jos pääsisi toteuttamaan fantasioitaan 27v. naisen kanssa.
Ällöttävää. Toivottavasti et ollut tosissasi neuvosi kanssa. N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko töissä kuitenkin? Siinä tapauksessa ei mitään hätää. Nainen elää onnellisemman elämän ilman miestä.
Sitten vasta huoli on, jos kuluttaa nuoruutensa rippeet jossain perusduunissa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on parhaimmillaan 27-vuotiaana. Jos ei omasta ikäluokasta löydy, kannattaa kokeillä nuorempia. Aika moni 16-19v mies olisi onnesta soikeana, jos pääsisi toteuttamaan fantasioitaan 27v. naisen kanssa.
Nainen on parhaimmillaan 10 v aiemmin.
27-vuotias on liian vanha pelleilemään poikalasten kanssa. Tulee köyhä ja kurja vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen 38, enkä ole vieläkään löytänyt poikakaveria :D Enkä miesystävääkään.
Varmaan jostain Lieksan perukoilta löytäisin jonkun työttömän, pelkän peruskoulun käyneen, persuja äänestävän Jartsan, joka ei ole koskaan käynyt Joensuuta kauempana. Mutta ei kiitos. Haluaisin fiksun, koulutetun ja mukavan miehen. Niitä ei vain ei ole täällä pk-seudulla tarjolla, varsinkaan kun naamani on ruma kuin p*rse ja läskiäkin löytyy ylen määrin. Tätä kai sanotaan tasoteoriaksi.
Miksi et laihduta? Selvästi tunnut olevan häpeissäsi painostasi ja "läskin" määrästä. Olet luovuttanut kun ei kiinnosta tehdä itsestäsi houkuttelevampaa vastakkaiselle sukupuolelle?
Moni sinun ikäinen mies lähtee tuossa iässä ns. toiselle kierrokselle kun ensimmäinen ero on takana. Ehkä sinunkin mahdollisuus on tässä?
Kiitos kommentistasi.
Olen laihduttanut 8-vuotiaasta asti. Valitettavasti siitä on vain aiheutunut ainoastaan enemmän läskiä, kun laihtumisen jälkeen aina repsahdan vanhoihin kuvioihin. Sairastan BED:tä ja toiveissani olisi lihavuusleikkaus, mutta siihen en lääkärin mukaan ole riittävän lihava. Ja kyllä, olen erittäin häpeissäni painostani. Ja kun ikää on tullut, niin tavallaan olen kyllä luovuttanut ja todennut, että minä olen ruma ja rumana pysyn kun en sille mitään mahda :D Naamani on mikä on, enkä ole sitä itse valinnut. Normaalisti siis kuitenkin hoidan ihoani ja meikkaan, mutta mihinkään naamaleikkaukseen en ole valmis, riskit pelottavat liikaa.
Kuntosalille ja oma personal trainer ehdottomasti myös. Jo vuodessa ehtii tapahtua ihmeitä!
Tsemppiä
m32
Kiitos tsempeistä.
Salilla käynkin säännöllisesti, pt:tä voisin kyllä harkita. Penkistä nousee jo 75kg, mutta tavoitteenani on nostaa oman elopainon (n. 95kg) verran, joten matkaa on vielä ja pt:stä varmasti olisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen 38, enkä ole vieläkään löytänyt poikakaveria :D Enkä miesystävääkään.
Varmaan jostain Lieksan perukoilta löytäisin jonkun työttömän, pelkän peruskoulun käyneen, persuja äänestävän Jartsan, joka ei ole koskaan käynyt Joensuuta kauempana. Mutta ei kiitos. Haluaisin fiksun, koulutetun ja mukavan miehen. Niitä ei vain ei ole täällä pk-seudulla tarjolla, varsinkaan kun naamani on ruma kuin p*rse ja läskiäkin löytyy ylen määrin. Tätä kai sanotaan tasoteoriaksi.
Miksi et laihduta? Selvästi tunnut olevan häpeissäsi painostasi ja "läskin" määrästä. Olet luovuttanut kun ei kiinnosta tehdä itsestäsi houkuttelevampaa vastakkaiselle sukupuolelle?
Moni sinun ikäinen mies lähtee tuossa iässä ns. toiselle kierrokselle kun ensimmäinen ero on takana. Ehkä sinunkin mahdollisuus on tässä?
Kiitos kommentistasi.
Olen laihduttanut 8-vuotiaasta asti. Valitettavasti siitä on vain aiheutunut ainoastaan enemmän läskiä, kun laihtumisen jälkeen aina repsahdan vanhoihin kuvioihin. Sairastan BED:tä ja toiveissani olisi lihavuusleikkaus, mutta siihen en lääkärin mukaan ole riittävän lihava. Ja kyllä, olen erittäin häpeissäni painostani. Ja kun ikää on tullut, niin tavallaan olen kyllä luovuttanut ja todennut, että minä olen ruma ja rumana pysyn kun en sille mitään mahda :D Naamani on mikä on, enkä ole sitä itse valinnut. Normaalisti siis kuitenkin hoidan ihoani ja meikkaan, mutta mihinkään naamaleikkaukseen en ole valmis, riskit pelottavat liikaa.
Kuntosalille ja oma personal trainer ehdottomasti myös. Jo vuodessa ehtii tapahtua ihmeitä!
Tsemppiä
m32
Ei tuo onnistu henkilöltä, joka ei ole ikinä kuntosalilla säännöllisesti käynyt. Tuosta hommasta pitää nauttia ja sinne salille pitää aidosti haluta kerta toisensa jälkeen. Se palo siihen hommaan on tai sitä ei ole, ja jos sitä ei ole, niin se sammuu hyvin nopeasti alkuinnostuksen jälkeen. Esim minua ei ikinä saisi kuntosalista innostumaan ja se tuntuu vain tylsältä ja palkattomalta fyysiseltä työltä. Joku vielä maksaa siitä hommasta kuukausimaksuja. Itse en kävisi ilmaiseksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tyttäresi olla. Kyse on hänen elämästään ja hänen valinnoistaan. Jos hän ei ole valittanut asiaa, sinun ei kuulu siitä valittaa. Jos hän haluaa purkaa sydäntään sinulle, kuuntele ja ole myötätuntoinen. Jos hän pyytää apua, anna sitä, mutta älä arvostele äläkä oleta mitään. Tyttäresi saattaa olla täysin onnellinen vapaana (yksin eläminen ei ole sama kuin yksinäisyys) tai hän saattaa olla seksuaalisuudeltaan jotain muuta kuin oletat. Esim. aseksuaalisuutta esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä.
Yksi narsistisen häiriön merkeistä on se, ettei tunnista muiden ihmisten rajoja. Jopa sinun lapsellasi on yksityisyyden rajat, varsinkin aikuisena. Älä lankea uskomaan, että hänen asioistaan huolehtiminen tällä lailla on rakkautta. Voit toki toivoa, että hänestä tulee onnellinen, mutta onnellinen elämä ei kaikille ole samaa kuin sinusta tuntuu. Hänen elämäänsä puuttuminen, siitä valittaminen tai sen odottaminen, että hän elää elämänsä sellaisen kaavan mukaan, mikä sinusta on normaalia tai onnellista, tulee vain vieroittamaan hänet. Tiedän kokemuksesta. Minun oli lopulta katkaistava välit äitiini, joka ei pystynyt hyväksymään minussa mitään, joka poikkesi hänestä itsestään tai hänen ajatuksistaan siitä, mikä on "normaalia" ja "mitä kaikki tekevät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äityli on kateellinen tyttärelleen ei koe samaa kuin hän pahoin pitelyä raiskausta ja laps lauman elättämistä. tyttärellä on oma tahto jota äiti kadehtii omaa tyhmyyttään siirtää tytären syyttelyksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko töissä kuitenkin? Siinä tapauksessa ei mitään hätää. Nainen elää onnellisemman elämän ilman miestä.
On kouluttautunut ja työelämässä. Asuu Helsingissä.
ap
Helsingissä on todella todella vähän vapaita, koulutettuja, työelämässä olevia tyttäresi ikäisiä miehiä. Ehkä hänen kannattaisi muuttaa muualle?
Mihin ne kaikki helsinkiläiset miehet ovat muka kadonneet? Halojaa, kyllä siellä on miehiä
Katso yliopistojen sukupuolijakaumia. Katso kouluttautuneiden helsinkiläisen sukupuolijakaumaa. Katso mihin naiset muuttaa aikuisuuden kynnykselle vs. miehet. Naiset ympäri maata muuttavat Helsinkiin, miehet taas jäävät kotiseuduilleen. Tämä luo tilanteen missä Helsingissä on valtavan paljon nuoria, opiskelijanaisia suhteessa miehiin. Vapaana olevia, kouluttautuneita miehiä on Helsingissä on todella vähän tästä johtuen. Naisten määrä sen sijaan vaan kasvaa joka syksy kun uusi aalto nuoria naisia muuttaa Helsinkiin aloittamaan opinnot.
No ikäluokat on kuitenkin suurin piirtein yhtä suuria. Eikä ne ap:n tyttären ikäiset 27v miehet mitään 19v fukseja etsi vaan ikäistänsä kumppania. Eli ei ap:n tytär "kilpaile" kaikkia Helsingin nuoria naisia vastaan niistä muutamista miehistä.
Ite ainaski 30 kybäsenä Amkki opinskelijana etin nimenomaa 19 vuotiait phuksi mimatsui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle heteroparisuhteesta ei ole kuin haittaa. Miehet teettävät järjettömän määrän töitä naisystävillään.
Hyvä että on sinkku!
Tätä viestiä yläpeukutetaan. Just. Ei mikään ihme, että lapsia ei synny enää
Ainoastaan incel naiset tai kissanaiset ajattelevat tällä tavalla jotka eivät ole kokeneet rakkautta. Mut sitten ryhdytään itselliseksi verovaroin kun kyky ei riitä oman tasoiseen. Onneksi löysin vaimoni ja tein lapset ajat sitten.
34M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle heteroparisuhteesta ei ole kuin haittaa. Miehet teettävät järjettömän määrän töitä naisystävillään.
Hyvä että on sinkku!
Tätä viestiä yläpeukutetaan. Just. Ei mikään ihme, että lapsia ei synny enää
Ainoastaan incel naiset tai kissanaiset ajattelevat tällä tavalla jotka eivät ole kokeneet rakkautta. Mut sitten ryhdytään itselliseksi verovaroin kun kyky ei riitä oman tasoiseen. Onneksi löysin vaimoni ja tein lapset ajat sitten.
34M
Tein naiset ja löysin lapset
Missä ihmeen 50-luvun agraariyhteiskuntafantasiassa ap oikein elää, cai onko hänellä kateutta ilmassa kun omat ystävättäret jo levittelevät polleina lastelastenkuvia kaikkien kadehdittaviksi?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 23. En ole koskaan seurustellut ja se asia ahdistaa minua suuresti. Olen kokenut, että minussa on jotakin vikaa. Onneksi niin moni on täällä sitä mieltä, että kiirettä ei ole ja sinkkunakin voi olla onnistunut, tyytyväinen elämään. Olen ollut onnellinen näin.
Mullakaan ei ollut yhtään varsinaista seurustelusuhdetta takana tuossa iässä. 25-vuotiaana olin jo naimisissa. Niin se elämä voi yllättää.
Pääasia että on munaa saanut. Ei mene hyvä liha pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että on munaa saanut. Ei mene hyvä liha pilalle.
Nostetaan lauantai-illan kunniaksi!
Mitäs ootte iskät (ja äiditkin vähän) mieltä?!
Itse olen 23. En ole koskaan seurustellut ja se asia ahdistaa minua suuresti. Olen kokenut, että minussa on jotakin vikaa. Onneksi niin moni on täällä sitä mieltä, että kiirettä ei ole ja sinkkunakin voi olla onnistunut, tyytyväinen elämään. Olen ollut onnellinen näin.