Perinnölliset sairaudet ja raskauden suunnittelu

Puolassa on edullista seuloa omia munasolujaan. Klinikalla valitaan tervein solu

On. En kerro sairauksiani, mutta en siis ole hommannut lapsia. Itse asiassa tuskin pystyisin edes raskautumaan.

Tämä ei ole periaatteessa ole perinnöllinen sairaus, mutta olen minulla on ollut masennuslääkitys teini-iästä lähtien ja 3-kymppisenä taistelin itselleni sterilisaation, koska en pystyisi pitämään huolta lapsista.

Meillä toisella on erittäin vakava perinnöllinen sairaus, josta sai tietää vasta, kun seurustelu oli jo alkanut ja rakastuttu. Toinen antoi toiselle luvan jättää sairauden takia, mutta rakkaus...halusimme kovasti kuitenkin lapsia. Perinnöllisen sairauden vuoksi olimme oikeutettuja käyttämään julkisella puolella luovutettuja sukusoluja. Lapset ovat terveitä emmekä ole koskaan kaatuneet ratkaisua. Suosittelen lämpimästi olemaan tekemättä sairaita lapsia, jos sen voi tietoisesti välttää.

Vakava periytyvä verisuonisairaus on estänyt ystäväni lapsitoiveet. Sairaus periytyy väistämättä aina naiselta, joka on sen kantaja. Ystävääni surettaa lapsentekosuunnitelmien uteleminen. Ei ole mukavaa kertoa aina samaa selitystä, lapsettomuus on kipeä asia jos on lapsirakas ihminen.

Itsellä ei mitään perinnöllisiä sairauksia ole todettu, mutta kyllä oma terveys tietysti rohkaisi raskautumaan ja mieskin täysin terve. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että lapset saatuani toisella vanhemmallani todettiin perinnöllinen, hitaasti etenevä sairaus, jota tosin voidaan hoitaa ok. Kävimme siskoni kanssa testeissä ja minulla tätä ei ole, siskolla taas on. Sairaus ei ole niin vakava, että siitä menisi elämä pilalle, nuorena se ei vaikuta elämänlaatuun juurikaan ja vanhemmitenkin vaihtelevasti elintavoista riippuen. Siskoni on kuitenkin puhunut, että jos hän tekee lapsen, tekee vain yhden (toki ellei kaksosia tule) koska kokisi jotenkin epäreiluna jos yksi lapsi välttyisi sairaudelta ja toinen sen perisi. En tiedä kuinka lukkoon on lyönyt tuon ajatuksen, mutta kyllähän häntä ilmeisesti välillä v*tuttaa, että minä olen (toistaikseksi) terve ja hän ei.

Lukioaikaisella ystävälläni ainakin todettiin jokin vakava, varmasti perinnöllinen sydänvika, minkä vuoksi päätti luopua toiveesta omasta biologisesta lapsesta. Sen enempää ei ole asiaa kuulleni puinut.

Näiden kahden lisäksi tiedän kuitenkin esim. diabeetikoita, reumasairaita, kuuroja ja näkövammaisia, jotka ovat tehneet lapsen/lapsia todetuista sairauksista huolimatta. Nuohan eivät toki välttämättä lapselle periydy. Taitaa itse asiassa useimmissani mainitsemissani tapauksissa lapsen sairastumisen todennäköisyys olla 10-50% luokkaa. Ei se useimpia (lopulta) pidättele vaikka itsellä olisikin sairaus todettu, mutta kuitenkin pystyvät myös hyvin elämään niiden kanssa ja käsittääkseni on lapsi myös melko poikkeuksetta ollutkin terve.

Mulla on dominoivasti periytyvä juttu. Sain tietää siitä vasta, kun mulla jo oli lapset.

Olen vertaisryhmässä. En ole kenenkään siellä kuullut sanovan, ettei tee lapsia tuon takia.

Itselleni puhjennut kaksi sairautta lapsen teon jälkeen. Nämä ovat perinnöllisiä. Ja lisää varmasti puhkeamassa. Terveys mennyt kokonaan.

Jos olisin tiennyt niin lasta en olisi tehnyt. Nyt jännitän, että alkaako hänellä joskus samanlainen terveyshelvetti, kuin itselläni.

Mieheni sairastui skitsofreniaan pidemmän seurustelumme jälkeen. Olen ajatellut että on parempi unohtaa lasten hankinta asian takia. Osin syynä perinnölliset seikat ja osin se etten luota siihen että sairaus pysyy tasapainossa raskaan vauva-ajan keskellä.

Sain tietää olevani erään vakavan mitokondriotaudin kantaja vasta kun lapsi oli tehtynä ja lapsi sai tietenkin saman mutaation koska periytyy minulta, äidiltä, suoraan. Taudin puhkeamisen todennäköisyys on joku 20% luokkaa meillä kummallakin. En olisi tehnyt lasta jos olisin tiennyt.

Suomessa alkiodiagnostiikalla on karsittu geenivirhettä kantavat alkiot pois. Julkisella saa jos on periytyvää sairautta. Kuolemaan tulee johtamaan ja luomuna yrittäessä lapsia menetetty.