Pelko repeämisestä ja välilihan leikkaamisesta
Ensimmäisessä synnytyksessäni 10kk sitten repesin aika pahasti ja väliliha leikattiin. Tikkejä tuli paljon ja toipuminen kesti kauan, haava vielä tulehtuikin ahkerista ilmakylvyistä ja suihkutteluista huolimatta. Ennen synnytystä en edes älynnyt moisia pelätä, ajattelin vaan että kaikki kivut loppuvat kun vauva on syntynyt. Ehei, ei suinkaan! Itse synnytys meni ihan kivuttomasti epiduraalin ansiosta, mutta pari viikkoa sen jälkeen sattui todella paljon! Ei puhettakaan istumisesta ja vauvan hoitokin oli vaikeaa kun sattui niin. Jonkinlaista masennustakin siinä alussa taisi olla, kun tunsin itseni niin huonoksi kun en jaksanut edes vauvaa nostaa ja olin sekaisin kivusta (en osannut vaatia tarpeeksi vahvaa särkylääkettä, taisin yrittää olla urheampi kuin olinkaan "ei satu paljon...eipä!"). Olen taas raskaana rv 12 ja pelkään että sama toistuu. Onkohan jotain öljyä tms mitä voisi hieroa välilihan alueelle jo odotusaikana? Entä muita keinoja estää repeämät, leikkaus? Millähän todennäköisyydellä sama taas toistuu? Muuten synnytys oli aika nopea, noin 5 tuntia. Lopussa epiduraalin takia en tuntenut ponnistamisen tarvetta ja olin täysin tunnoton, vauva sitten lopulta työnnettiin kahden kätilön voimin mahan päältä ulos. Olisikohan syytä olla ottamatta tuota puudutusta? Oikeastaan synnytys oli vähän pettymys, epiduraalia en edes pyytänyt vaan se annettiin 1h päästä supistusten alettua "varmuuden vuoksi. kun lääkäri nyt sattui olemaan paikalla, myöhemmin ei ehkä ole". Jospa yrittäisinkin pärjäillä ilman?
Kommentit (2)
Tulipa ihan oma synnytys mieleen tästä jutusta.. Minä sain esikoisen käynnistettynä,oli epiduraalit sun muut..Kätilö auttoi työntämällä vaavin ulos ja eppariakin leikattiin kahteen otteeseen.. Haava oli mielestäni iso, mutten kuitenkaan muualta revennyt yhtään. Kipu oli kyllä kova kun oltiin kotona.Haava hieman aukesi ja tulehtuikin aika pahasti, niin että antibiootti kuuri.Ajan kanssa parana, toinen synnytys olikin sitten jo 1v ja 5 kk päästä. Ei tullut repeämiä eikä jouduttu leikkaamaan, joten hyvin antoi myöden siis. Molemmat pojat olleet melkein 4 kiloisia joten ei mitään pikkuruisia omaan kokooni ja lantiooni nähden..mutta nyt kierros nro3..katsotaan kuinka meitin nyt käy. leikata en anna, mutta saa nähä repeääkö.. iloisin mielin, luulen että sinullakin menee ihan hyvin koska pieni väli vauvoilla.
...eli itse repesin pahasti (3. asteen repeama) valilihan leikkauksesta huolimatta ekalla kerralla. Itse en kylla kokenut sita kaikkein vaikeimmaksi asiaksi synnytyksen jalkeen, vaikka istuminen ekat viikot olikin tuskaa enka saanut mitaan sarkylaakkeita (Saksassa kun oltiin niin imettavalle - tai ainakin sita yrittavalle - ei niita edes tarjottu, enka osannut kysya). Mulla oli suuria vaikeuksia imetyksen alkuunsaattamisessa ja keskityinkin sita murehtimaan, repeamat meni siina sivussa. Luulen etta esikoisen syntyma on usein aika maailmoja mullistava tapahtuma ja siksi ekat viikot ovat monesti "karmeat", ihmiset vain kanavoivat naita ongelmiaan eri tavalla, mulla se vaikea paikka oli imetys ja jollain toisella repeamat.
Tahan kontrastina kakkosen synnytys meni tosi helposti, poika ikaan kuin vain "sujahti" ulos hyvinkin nopeasti (alle 2h taisi olla siita kun tulimme sairaalaan eli lahes syoksylla tuli), vaikka taidettiin mulla silloinkin valilihaa hiukan napsaista ja muutama tikki tuli. Mutta _huomattavasti_ tata kivuliaampina koin tuolla kertaa jalkisupparit, joita pelkaan ihan tosissani jos ja kun tassa olen lahdossa viela kolmannelle kierrokselle (ne nimittain kuulemma pahenevat joka kerta, ekan synnytyksen jalkeen en muista niita olleenkaan). Epiduraali oli molemmissa synnytyksissa, ekassa muakin paineli kaksi katiloa ja mies mahan paalta etta lapsi tuli ulos, toisessa parjasin mainiosti ihan itsekin. En usko etta vaikuttaa mitenkaan otatko epiduraalia vai et tuohon repeamisasiaan. Oljyja en ole itse kokeillut, jotkuthan tuntuvat vannovan niiden nimeen. Ainakin Weledalla taisi olla luomu-oljya juuri tahan tarkoitukseen.