Mitä pitäisi tehdä, kun ekaluokan juuri aloittanut ei enää halua mennä kouluun.
Odotti koulun alkua tosi paljon, mutta nyt kouluunlähtö on pelkkää itkua.
Sydäntä särkee jättää itkevä ja tarrautuva lapsi koulun portille.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Häntäkin koskee oppivelvollisuuslaki. Jos opetus ei tapahdu koulussa, voiko vanhempi/vanhemmat opettaa kotona?
Ei tässä kukaan ole kotiin jäämässä. Kaikesta huomaa, että jännityksestä huolimatta lapsen parempi olla siellä koulussa oppimassa asioita.
Luulen, että uusi tilanne tuntuu pahalta. Onko hän koskaan mennyt uuteen paikkaan, uusien ihmisten kanssa yksin? Esim. vaihtanut päiväkotia tai aloittanut uudessa eskarissa?
Oma lapseni aloitti kans nyt ekalla luokalla ja yllätyin, miten kivuttomasti on mennyt ensimmäiset neljä päivää, vaikka on herkkä lapsi. Mutta sanoi itsekin, että on tuttu tilanne. Hän vaihtoi päiväkotia 5-vuotiaana ja joutui löytämään kokonaan uudet kaverit.
Monelle toi on eka kerta. Tottuminen vie aikaa. Toivotaan, ettei mitään sen kummempaa. Ole yhteyksissä opettajaan ja rehtoriin, jos sama jatkuu useamman viikon.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että joku koulukaveri, mahdollisesti eskaissa ollut hyvä kaveri, on letkauttanut jotain ikävää, johon lapsi ei ole osannut reagoida tai puolustautua. Jos sanoja oli entinen hyvä kaveri, niin pettymys on tietenkin valtaisa. Yritä kysellä, onko joku ollut hänelle ilkeä, kiusannut häntä tai sanonut jotain rumaa. Yritä myös kysellä, kuka se oli. Ja kuten muutkin ovat sanoneet, niin ota yhteyttä opettajaan ja kysy, onko hän huomannut jotain erikoista.
En kyllä suosittele näin johdattelevia kysymyksiä, äkkiä kääntyy niin, että lapsi vaan myöntäilee ja sitten menee vanhempi ihan paniikkiin ja kohta onkin hirveä härdelli pystyssä eikä lapsi enää kehtaa sanoa, että jostain syystä vain myötäili vanhemman esittämiä kysymyksiä. Nähty niin monesti, että kyselijä sattuukin pistämään niitä ajatuksia lapsen päähän.
Vierailija kirjoitti:
Haluan keskustella opettajan kanssa kasvotusten, en minkään viestipalvelun kautta. Lapseni ansaitsee parempaa. Uusi yritys maanantaina.
Ap
Saahan sitä haluta vaikka kuun taivaalta, mutta aina ei saa mitä haluaa. Opettaja ei ole sinun henkilökohtainen avustajasi, vaan opettaja. Hänellä on muutakin tekemistä kuin selostaa sinulle yksinkertaisia perusasioita. Et sinä maanantaiaamunakaan saa opettajaa itsellesi, vaan opettaja menee tekemään työtään eli opettamaan lapsia.
Älä nyt helkkarissa opettajan kimppuun hyökkää asiasta. Ap:n kirjoittamista viesteistä tuli olo, että opettajan on oltava asiakaspalvelija ja nyt kun ap:lla on ongelma opettajan on ratkaistava asia tai ei hyvä heilu. Ei se niin mene. Opettaja on opettaja eikä mitään muuta. Vanhempien pitää kyetä ratkomaan ongelmia itse esim. löytämään keskusteluyhteyden lapseensa. Lapsi ei osaa tai halua jostain syystä kertoa äidilleen mistä kiikastaa. On äidin oma asia luoda yhteys ja luottamus lapseen. Eikä välttämättä kiikasta yhtään mistään. Koulun aloittaminen on iso muutos ja hämmentää pieniä ihmisiä ja se jo riittää syyksi itkeä.
Häntäkin koskee oppivelvollisuuslaki. Jos opetus ei tapahdu koulussa, voiko vanhempi/vanhemmat opettaa kotona?