Miten te kahden tai useamman lapsen vanhemmat jaksatte?
Huh huh huh eihän sitä ole koskaan rauhaa saati omaa aikaa jos on noin monta lasta. Ei millään pahalla mutta sitähän saa unohtaa kokonaan itsensä ja joutuu aina laittamaan lapset kaiken edelle. Siinä unohtuu oma elämä, harrastukset ja ystävät.
Kommentit (9)
Kyllä sitä omaa aikaakin on. Harvemmin kun on niin, omaa aikaa osaa arvostaa ehkä enemmän?
Lapset kasvaa ja itsenäistyy.
-kolmen äiti-
Mun omaa aikaa on olla lasten kanssa. Myöhemmin kerkeää taas tekemään juttuja itselleen.
T. Neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Mun omaa aikaa on olla lasten kanssa. Myöhemmin kerkeää taas tekemään juttuja itselleen.
T. Neljän äiti
Elämä on tässä ja nyt eikä myöhemmin.
En jaksaiskaan joten en hanki lapsia. M35
En mä mitenkään koe "joutuvani" laittamaan minulle rakkaimpia ihmisiä etusijalle elämässäni.
T. Kolmen äiti
Lapset antavat elämään paljon sisältöä vaikka vaativatkin paljon. Mulle ei ainakaan riitä elämän sisällöksi pelkkä oma aika, ystävät ja harrastuksissa juokseminen.
Minun oma elämäni on juuri tämä ihana lapsiperhe-elämä. Tämä on juuri sitä, mitä toivoin jo vuosia ennen, kuin lapsia saatiin. Lapset ovat minulle niin tärkeitä, että ennemminkin ajattelisin, että minulla olisi ollut pahoja jaksamisvaikeuksia jos en lapsia olisi koskaan saanut. Miten jaksaa elämää ilman lapsia? (Ja kyllä, uskon elämän olevan mukavaa myös silloin kuin lapset ovat jo muuttaneet pois. Ei heidän tarvitse ikuisesti olla mamman helmoissa.)
Vierailija kirjoitti:
Lapset antavat elämään paljon sisältöä vaikka vaativatkin paljon. Mulle ei ainakaan riitä elämän sisällöksi pelkkä oma aika, ystävät ja harrastuksissa juokseminen.
Minulle taas ei pelkästään lapset ja vaikka sen sanoisi ääneen, mies kuvittelee, että olisin onnellinen ihan vain hoitaessani kahta alle 2-vuotiasta ympäri vuorokauden 90% ajasta yksinäni. Siis vaikka mies on kotona. Sanoo vain, että sinähän niitä lapsia halusit, niin nyt pitää olla onnellinen, jos erehdyn sanomaan, että antaisi minunkin olla tunnin rauhassa.
Ja sille, joka sanoi, että kun omaa aikaa saa harvoin, sitä osaa arvostaa enemmän. Ei. Minulle se tarkoittaa sitä, että pitäisi ehtiä koko viikon tai useamman viikon suunnitellut omat jutut parissa tunnissa, eli saakelinmoista stressiä siitä, ettei mitään voi aloittaa, kun mitään ei ehdi tehdä kuitenkaan. Kun saisikin edes pari tuntia päivässä vaikka kahdessa osassa (yhden tunnin lasten ollessa hereillä niin, että mies vahtii ja yhden tunnin, kun ovat nukkumassa), niin ei tarvitsisi stressata vaikka aikaa menisi ns. hukkaan. Nyt pitää tehdä joka ikinen asia niin kovalla kiireellä, että se oma aikakin tuntuu työltä. Tai sitten meni kirjaimellisesti hukkaan.
voi luoja sua, ootko oikeesti noin tyhmä