Perhepäivähoito vs päiväkoti?

Siirtyi sitten kotihoitoon kun kakkonen syntyi (1v10kk ikäeroa).



PPH:lla paha on varahoitojärjestelyt. Jos hoitaja sairastelee paljon tai on paljon lomia, niin ne eivät yleensä satu omien lomien kanssa tietenkään. Ja meidän piti kaikki yksittäisten juhlapyhien jälkeiset arkipäivätkin vapaata. Tyttö joutui aina varahoitoon päiväkotiin. Ja kesällä kun varahoitopäiväkoti oli kiinni, pompoteltiin neljällä eri hoitajalla, mikä näkyi kyllä tytössä. Yritettiin kyllä estää tämä, mutta ei sitten ollut mahdollisuuksia lopulta, oli pakko tyytyä tähän.



PPH:lla mukavaa on, jos on syliä ehkä enempi, mene ja tiedä.. jos sattuu sellainen ryhmä että on myös toinen samanikäinen pieni vaippapöksy, tai muutenkin kaikki 4 lasta alle 3v, niin ei sitä syliä heru sen enempää, hoitaja on kovilla.



PPH:lla saa ehkä enempi ulkoilua, toisaalta sääliksi käy joskus sellaisia 2v lapsia, joita marssitetaan kilometritolkulla. Päiväkodissa taas on ne kivat pihat, mutta ehkä jos lapsi vaan jököttää hiekkiksellä istuen niin ei saa ulkoilua sit sitäkään vähää.



Päiväkodissa myös tulee ruoka valmiina, ja siivoukset hoidetaan muuten, joten hoitajat voi keskittyä lasten kanssa olemiseen enempi.

Mutta sitten voi olla ryhmät isoja, lasta kohden saattaa olla kyllä hoitajia tarpeeksi (tai sit joskus ei kun on poikkeustilanteita) mutta sitten on ahdasta. Sikäli pph:lla voi olla enempi rauhaa pienelle alle 2v lapselle erityisesti, joka ei vielä sitä vilinää niin kaipaisi.



Tautien kannalta minusta kyllä on ihan sama kummassa hoitomuodossa, tuntuu leviävän ihan samalla lailla, kun pph.tkin tuppaa yleensä liikkumaan lapsilaumoissa.

Poikamme meni yksityiseen päiväkotiin ollessaan 1v1kk. Yksityisen päiväkodin edut ja haitat:



+ isot tilat leikkiä ja temmeltää

+ paljon leluja

+ vain yksi taapero, muut olivat isompia (eivät voineet ottaa kuin yhden pikkaisen, koska taapero sitoo yhden hoitajan kokonaan)

+ tekivät itse ruoan, vaihtelua

+ vain 25 euroa kalliimpi kuin kunnallinen päiväkoti

- päättävät itse lomansa



Poikamme siirtyi kesälomien jälkeen lähellämme sijaitsevaan kunnalliseen päiväkotiin, edut ja haitat:

+ 12 samanikäistä (n. 1-2-vuotiaita)

+ aktiivista toimintaa, päiväkodilla käyvät usein erilaisia esiintyjiä

+ ruoka valmiina, aikaa lapsille

+ iso piha ja paljon " laitteita" ja pihaleluja

- pienet tilat sisällä taaperoille



Olisimme alun perin halunneet lapsemme pph:lle (ei vapaita paikkoja), mutta poikamme ollessa päiväkodissa, mieli on muuttunut. Poikamme viihtyy mitä parhaiten päiväkodin touhuissa ja sehän on pääasia. Sitä paitsi sitä olen alkanut miettimään, että kun en tuntenut pph, en yhtään tiedä, mitä he päivän aikana touhuavat, vai touhuavatko juuri mitään. Sehän on ihan pph:sta itsestä kiinni.

Lapsemme pääsi yksityiselle pph:lle 9kk ikäisenä. Oli ainut pieni ja ihastuin hoitotapaan. Turvallista kotona olemista ja puistossa leikkimistä. Halusin tietää hoitajan olevan innostunut työstään ja yksityisenä on pakko antaa hyvää hoitoa lapsille, jos haluaa hyvän maineensa kiirivän eteenpäin. Itse en ole hyväksynyt pitkiä kävelylenkkejä lasten kanssa. Lapsen on turvallista olla samassa puistossa.

Kun lapset kasvaa niin kuvittelen hakeväni päiväkoti paikkaa. Enemmän toimintaa, aikatauluja ja saman ikäistä seuraa. Pienille päiväkoti tuntuu liian suurelta talolta ja ehkä ajatuksiini vaikutti myös se että eräässä kunnallisessa päiväkodissa lapset, jotka eivät osanneet kävellä, istutettiin rattaissa ulkoilun ajan ja se kuulosti kamalalta. Ei heillä varmasti ollut aikaa katsoa kuka söi hiekkaa tai likaisia rukkasia.

Molemmissa varmasti hyvät ja huonot puolet. Pääasia että lapsella on turvallista olla.

Harkitsimme keväällä kolmea eri vaihtoehtoa hoitaa lapset, kun palasin takaisin työelämään: hoitaja kotiin, yksityinen pph tai yksit. päiväkoti. Päädyimme päiväkotiin ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Yksityisissä päiväkodeissa ryhmät ovat usein pienempiä kuin kunnallisissa. Esimerkiksi meidän 1v8kk ikäinen on alle 3v ryhmässä, jossa on vain 5 lasta. Päiväkodissa ei myöskään tule sitä ongelmaa, että ainoa hoitaja sairastuu. Hyvän hoitajan löytäminen on arpapeliä, päiväkoti puolestaan on helpompi " arvioida" : miten hoitolapset käyttäytyvät, millaiset tilat (siisteys, lelujen määrä tms.), millaisilta hoitajat vaikuttavat jne. Yksityisissä päiväkodeissa on mielestäni motivoituneempia hoitajia kuin kunnallisissa päiväkodeissa. Monet ovat valinneet työpaikakseen yksityisen päiväkodin esim. työilmapiirin takia. Ainakin kokemusteni perusteella voin näin väittää...



Perhepäivähoitaja tai hoitaja kotona olisi varmasti pienelle lapselle paras vaihtoehto mutta hyvän hoitajan löytäminen on todella vaikeaa. Hyvän pph:n/hoitajan merkki on se, että heillä on aina ryhmä täynnä... =)

aloitti muutama viikko sitten päiväkodissa. Ryhmässä on 12 lasta ja toiminta hyvin ohjattua.

+ On paljon laulua, askartelua sekä liikuntaa isossa liikuntasalissa.

- Ulkoilua selvästi vähemmän(luulisin) kuin pph:ssa.

+Hygienia tarkempaa. Keittiössä tätit tekevät ruoat hatut päässä, kädet pestynä ja ruoka on varmasti monipuolista.

+Ulkoa tultaessa, vessakäyntien jälkeen, ennen ruokailua desifioidaan tai pestään kädet.

+Leluja pestään usein sairastelujen vähentämiseksi.

+ Jos jotain pyydät (esim. ei mehua) se kirjataan ylös ja tiedotetaan henkilökunnalle. (lapsemme oli ryhmäperhepäivähoidossa ja vastaava ei tod. pelannut)

+ asiantuntijat vierailee(ainakin meidän tarhassa) kerran/kk ja heiltä voi kysyä neuvoa lapsen esim.kehitystä koskeviin asioihin.

- lapsia paljon ja hoito ei niin kodinomaista

Meillä on kokemusta molemmista hoitomuodoista. Äitini on myös perhepäivähoitaja, joka on työskennellyt myös päiväkodeissa.

Me halusimme tyttären perhepäivähoitoon, jossa hän sitten aloittikin 18kuukauden ikäisenä. Nyt hoitaja on ollut sairaslomalla, joten tyttäremme on ollut sijaishoidossa päiväkodissa. Sitten plussat ja miinukset



PPH

+pieni ryhmä

+mahdollisuus joustavaan päivärytmiin

+vapaata leikkiä ja touhuamista

+kodinomaisuus

+sama henkilö ottaa lapsen aina aamulla vastaan ja luovuttaa illalla vanhemmille

-sijaishoitopaikkajärjestelyt



PÄIVÄKOTI

+enemmän vaihtelua (eri aikuisilla omat tavat toimia, jokaiselle jotakin)

+tottuminen suureen ryhmään (vastassa ennemmin tai myöhemmin)

-isot ryhmät

-laitosmaisuus

-hoitajien kiire

-yksilöllisen huomioimisen puute



Eniten minua ärsyttää päiväkodissa se, että ihmiset aina vaihtuvat. Koskaan ei tiedä, kuka on aamulla vastaanottamassa ja illalla tyttöä meille luovuttamassa. Ei saa siis palautetta lapsen päivästä. Pääasiat tiedetään, muuta esim. pottailuasioista, kun olen yrittänyt kysellä, ei tiedetä. Muutenkin ärsyttää, että PPH:lla hyvin alkuun päässyt pottailu on ottanut takapakkia päiväkodissa, koska lapsella on päiväkodissa koko ajan vaippa... PPH:lla tyttö sai olla vaipatta, vaikka n. joka toinen päivä pikku pissavahinkoja tulikin.

Tyttö on myös hyvin sosiaaalinen ja viihtyy päiväkodissakin loistavasti. Olen kuitenkin huomannut, että virikkeitä on ilmeisesti liikaakin, koska neiti ei malta nukkua päiväunia päiväkodissa ja on, sellaisinakin päivinä, kun on nukkunut, jotenkin " ylivirittyneessä" tilassa.

Pidän ehdottomasti hyvänä, että perhepäivähoidossa tyttäremme näkee saman ihmisen hoitavan lapsia, laittavan ruokaa ja siivoavankin. Sitähän me äiditkin kotona teemme (tai isät). Aina ei aikuinen seiso vieressä, kun leikitään, silti leikkien on onnistuttava. Niinhän se on kotonakin.

PPS:ssa tykkään myös siitä, että jos uniaikaan ei nukuta, tai ruoka-aikaan ei nälätä, ei kotiin tule väsynyt ja nälkäinen lapsi. Päivärytmissä on siis joustovara.

Laitostua ehtii myöhemminkin ja isoon ryhmään opetella sitten isompana. Nyt on kiva pienen ihmisen opetella olemaan erossa äidistä ja isästä kuitenkin kodinomaisissa oloissa.

oli aivan samanlainen, kun omani olisi ollut =). Olisin vielä lisännyt, että perhepäivähoitajissa on valtavia eroja. Olisi hyvä, jos tuleva hoitaja edes jotenkin tiedettäisiin. Kotiäitiaikanani sain seurata ikäväkseni kovin leipääntyneitä tätsyjä. Ja sitten on näitä ihania tätejä, kuten varmasti Vilijonkan äiti ja meidän oma pph =).

Yksilöllinen hoidon tajusin kunnolla vasta, kun varahoidosta päiväkodista haettaessa ei kukaan tosiaan osannut kertoa päivän kulusta. Hyvin on mennyt, jos ei erikseen muuta ole mainittu, kuului vastaus...

Mut jumppatuokiot ja muut olivat ihania juttuja. Ja suht hyvin lapsi päiväkodissakin viihtyi.

Siellä on



+ Koulutettua ja motivoitunutta henkilökuntaa, jolla pedagogiikka hallussa. Perhepäivähoitaja ei useinkaan ole kovinkaan ammattitaitoinen.



+ Järjestettyä toimintaa ja vaihtelua eli liikuntaa, askartelua, taiteilua ja musiikkia. Vapaallekin leikille pyritään jättämään tilaa. Perhepäivähoitajalla ei ole yleensä tämmöiseen resursseja tai osaamista. Minun lapseni luultavasti ikävystyisi perhepäivähoidossa.



+ Paljon kavereita. Paljon ulkoilua, vaikka perhepäivähoitajat kyllä yleensä ulkoiluttavat lapsia runsaasti puistoissa ja osallistuvat siellä järjestettävään toimintaan.



+ Ravitseva ja yleensä hyvä ruoka valmiina eli kokkauksen ei tarvitse viedä aikaa lapsilta. Olen nähnyt kuinka perhepäivähoitajat viettävät tuntikausia puistoissa ja hoitavat ruokailunkin siellä eli tarjoavat lapsille einespinaattilettuja. Ja kesäisin heidän hoidokeilleen jaetaan puistoissa ilmaista ruokaa täällä Helsingissä.



+ Päiväkodeissa ulkovalvonta on yleensä tarkempaa eli useampi silmäpari katsomassa leikkivien lasten perään. Olen huomannut puistoissa perhepäivähoitajien vain juoruilevan keskenään kun hoitolapset telmivät kaukana heidän silmiensä ulottumattomissa ja kiusaavat muiden lapsia tai hankkiutuvat vaaroihin.



Ei tulisi mieleenkään jättää lapsiani perhepäivähoitajien armoille. Päiväkodissa sisäinen valvonta toimii hyvin, koska siellä on useita ihmisiä töissä.



Minulla itselläni on melko traumaattisia kokemuksia perhepäivähoitajien mielivallasta. Minut mm. suljettiin lukkojen taakse tuntikausiksi, syytettiin olemattomista, pakotettiin syömään vauvan kuolaamia perunaleivoksia, uhkailtiin syöttää vauvan kakkaa vaipasta, haukuttiin (siis hoitajan taholta), piiskattiin, eikä viety ulos. Tämä toistui useissa eri hoitopaikoissa, ja minä uskalsin kertoa tapahtumista äidilleni vasta 10-vuotiaana. Lapset eivät osaa välttämättä kertoa huonosta kohtelusta vanhemmilleen. Asiat ovat toki muuttuneet 70-luvusta.

Liki jokainen kaupunki/kunta vaatii nykyään, että pph:lla täytyy olla alan koulutus.



PPH:t osaavat myös askarrella, laulattaa ja leikittää lapsia siinä missä pk:n täditkin. Möys pph:t järjestävät lapsille retkiä, käyvät kirjastoissa, sirkuksissa ym. mukavissa paikoissa.



PPH:ja osaa myös valmistaa ravitsevaa ja hyvää ruokaa ja monissa kunnissa pph joutuu noudattamaan pk:n ruokalistaa. PPH:lla ei ole oikeutta ruokkia hoitolapsiaan ilmaiseksi leikkipuistoissa kesäisin. Eineksiä minä en ainakaan hoidokeilleni syötä, mutta se ei myöskään ole kiellettyä.



4 lapsen vahtiminen leikkipuistossa ei ole kovinkaan vaikeaa... vaikeammaksi koen sen, kun joudun välillä menemään päiväkodin pihalle lapsia vahtimaan YKSIN n. 20 lasta!!!!



PPH:t noudattavat kyllä aikalailla samaa päivärytmiä mikä on päiväkodeissakin!



Terveisin PPH Helsingistä.

askarrella, laulattaa, tehdä ruokaa ym. Harva ihminen on monitaituri, päiväkodissa on useita aikuisia, joista joku on lahjakas musikaalisesti, toinen kunnostautuu kuvataiteen saralla jne. Eli päiväkotilapsi parhaimmillaan nauttii usean ihmisen tuottamasta synergiasta.



Eräällä ystävälläni oli kaksi lasta ihan mukavalla pph:lla mutta tämä oli aika avuton eikä osannut kokata, järjestää leikkituokioita eikä askarrella. Ystäväni joutui itse väkertelemään esimerkkejä, antamaan ruokaohjeita ym. Ehkä alle 3-vuotiaalle tämmöinen riittää mutta isommat lapset vaativat enemmän virikkeitä.

ruokkia hoitolapsiaan kaupungin tarjoamilla ruoalla kesäisin. Ainakin täällä Länsi-Helsingissä olen nähnyt päivittäin ruokajonossa perhepäivähoitajain hoitolapsia. Olenkin ajatellut että hoitajat saavat aikamoisen edun kun ei tarvitse laittaa rahaa ruokaan.



Kun puistoissa on joinain päivinä grillausta tai letunpaistoa, perhepäivähoitajat tukkivat paistopisteen tunneiksi kokatessaan useille lapsille. Kehtaavat vielä pitää paikkaa kollegoilleen, niin ettei muilla ole mitään toiveita päästä paistamaan lettua omalle lapselleen.

Mutta kyllä mua hirvittää juuri tuo perhepäivähoitajien työn kontrolloimattomuus. Seuraan lähipuistossa pitkään alalla ollutta pph ja olen aivan varma että omat lapseni ei hänelle hoitoon mene. Ihan perusjutut vieraiden lasten hoidosta on hakusessa. Kuulen lasten käytöksestä ja luonteesta asioita, jotka kuuluvat aivan varmasti vaitioovelvollisuudenpiiriin. Täti on aikas kova juoruilemaan. Samoin vaikuttaa kyllä aika kyllästyneeltä hoidokkeihinsa ja puhuu näille epäystävällisesti jo meidän muien äitien kuullen. Mitä tapahtuu sisällä kun kukaan ei ole paikalla?

Leikkipuistoruokailu on vasta klo 12 ja sillon pitäisi lapsulausten olla nukkumassa, eikä leikkipuistossa syömässä =)



Noi leikkipuistojen grillauspäivät on sitten asia erikseen. Niihin pph voi mennä lastensa kanssa nauttimaan " lounasta" . Minä en ole lasten kanssa koskaan jäänyt puistoon grillaamaan, koska ainakin meidän puistossa grilli lämpeää vasta n.11.30. Meillä mennään siihen aikaan jo päikkäreille.

ap viestissä oli kyse 1-1,5 -vuotiaasta. Meillä taasen poika aloitti aivan ihanalla pph:lla ollessaan 1 v 3 kk. Hän oli mahtava tyyppi. Tärkeintä minun mielestäni alle kolme-vuotiaalla on kodinomainen ympäristö. Ja että ei tarvitse koko ajan jonottaa omaa vuoroaan, että on joku joka opastaa nätisti ruokapöydässä, että on syli tarjolla, että vaipat vaihdetaan heti, että on rauhallista, että on kotiruokaa, että kukaan ei sorsi toisia edes salaa, että on kodistakin jo tuttu rytmi unille ja muille, jotka sopivat pienelle. En minä odottanutkaan mitään muuta. Poika siirtyi nyt 3-vuotiaana päiväkotiin, joka on tosi ihana sekin. Mutta kyllä on erot niin silmiinpistävät. Liian vähän huomiota riittää yksilöllisesti, aina saa odottaa omaa vuoroaan, hoitajat eivät aina huomaa sorsimista, meno on rajumpaa ja itsenäisempää. Mutta ikäistään seuraa on ja se on hyvä asia. Tässä päiväkodin menossa on paljon asioita, joita kolme-vuotias voi toki jo oppia, mutta jos olisi sellainen mukava välimuoto noista... Olen kyllä tyytyväinen päiväkotiin, siellä on ihanat hoitajat ja miellyttävä tunnelma - asioita jotka ovat ne tärkeimmät. Sitten tulevat ohjattu toiminta ja muut.



Jos vain löydät lapsellesi luotettavan ja mukavan hoitajan, suosittelen pienelle lapselle. Vaikka ei se tarha mikään huono vaihtoehto ole. Itse en olisi raaskinut jättää niin pientä " oma onnensa nojaan" .

Meidän kohdallemme on osunut maailman ihanin perhepäivähoitaja. Lapsi ei haluaisi kotiinkaan, kun hoitaja on niin rakas ja siellä on niin mukavaa. Kyseessä siis aivan pieni.



Kannattaa jututtaa oman alueen päiväkotien työntekijöitä (käydä vaan pihalla juttelemassa reippaasti) sekä muita äitejä puistoissa. Aika pian saa käsityksen siitä, millaisia oman alueen päiväkodit ja pph:t ovat. Joku tosin tykkää yhdestä ja toinen toisesta, mutta kun malttaa kysellä tarkemmin, alkaa selvitä mikä vaihtoehdoista sopisi omaan arvomaailmaan.



Eräs puolituttu äiti sanoi meidän pph:stamme etukäteen, että " sille en laittaisi meidän lasta, kun ei meidän kemiat sovi yhtään yhteen" . Meillä taas sopii loistavasti ja olemme aivan hurmaantuneita hoitajaamme.



Kuitenkin, syy miksi aloin kirjoittaa tätä on se, että kaikkein tärkeintä lapsen kannalta on se, että vanhemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun ja puhuvat lapsen kuullen hoidosta ja hoitajasta VAIN HYVÄÄ (olipa heillä sitten omassa mielessään mitä epäilyksiä tahansa). Me psyykkasimme pientämme monta viikkoa ennen hoidon aloittamista juttelemalla aina kotona siitä, miten ihana tyyppi se X on ja miten paljon se meidän pikkupumpulasta tykkääkään ja miten mukavaa pikkuisellamme sitten on siellä X:n luona...



Ja todellakin: kun aamulla vien lapsen hoitoon, alkaa hän naureskella jo parkkipaikalla iloisesti, ja heti hoitajan nähdessään ojentaa kädet että " ota syliin" . Kun haen lasta hoidosta, pitää hänen päästä välttämättä halaamaan hoitajaa vielä monta kertaa, vaikka itse olisin jo lähdössä autolle päin. Että tällaistakin voi olla.

Unohdin yhden negatiivisen puolen perhepäivähoidosta, joka toki tuli jo keskustelussa esillekin. Eli se, että perhepäivähoitaja voi olla myös huono... Mutta niin voi olla päiväkotikin, eli tuuripeliä joka tapauksessa.



Leikkimiseestä, laulamisesta ja askartelusta haluaisin vielä sanoa, että perhepäivähoitajilla on koulutusta myös tähän. Perhepäivähoitajat voivat mm. osallistua samoihin askartelukoulutuksiin kuin päiväkodin väkikin. Toisaalta mielestäni pienelle lapselle riittävä " askartelutuokio" on se, että annetaan vaikka sanomalehtipaperia ja sakset käteen! Äitini kertoi, kuinka perhepäivähoitoon päiväkotihoidosta tulleen lapsen vanhemmat olivat purnanneet lapsen äitini luona tekemää korttia rumaksi. Päiväkodista oli tullut kuulemma hienommat kortit. No, äidin luona tehtty kortti oli pienen pojan itse ideoima ja askartelema, kortissa oli mm. ollut kynällä pistetty reikä " luodinreikä" , kun isä oli innokas metsästäjä...



Pedagogiikasta vielä sen verran, että olen itse opettaja (pedagogiikkaa siis on tullut luettua) ja lapsia ei kyllä teorialla kasvateta! Lapsen kehityksen ja eli kasvatusteorioiden tunteminen voi auttaa, jos on lisäksi kokemusta ja maalaisjärkeä. Ottaisin lapseni kasvattajaksi paljon mieluummin kokeneen kasvattajan, vaikka ilman teoreettista koulutusta kuin juuri yliopistosta valmistuneen lapsettoman lastentarhaopettajan.



En ole päiväkotivastainen, mutta kylläkin päiväkotikriittinen. Mielestäni me vanhemmat aivan liian vähän perätään laatua lapsemme hoitoasioissa. Miksi me esimerkiksi hyväksymme sen, että lapsiamme hoidetaan alimiehityksellä päiväkodissa, kun sijaisiin ei ole rahaa?



Itse ajattelin ottaa mieltäni kaihertavat asiat esille päiväkodissa ensi viikolla, jos PPH:n sairasloma jatkuu. Tämä viikko saadaan onneksi olla syyslomalla kotona.



Kyllä tosiaankin pienen lapsen hoidossa on tärkeää, että on oma tuttu ja turvallinen hoitaja ja perushoito toimii!

kaverini vain kerran valitti että täytyy kyllä etukäteen yrittää selvittää että lapsi pitää pph:sta ja heillä synkkaa. Pph:ssa on vain se yksi hoitaja, jos päiväkodissa jonkun kanssa ei oikeen suju niin on muitakin hoitajia. Sitten jos nyt ihan rupeaa spekuloimaan niin jos esim pph:lle tulee joku sairaskohtaus tai onnettomuus niin ei ole ketään muuta lasten kanssa. Tämä tietysti voi yhtä hyvin tapahtua kotihoidossa!



Muuten allekirjotan jo täällä tulleet kommentit.

...siis tällä meidän asuinalueellamme. Mulla on ollut " ilo" seurata useammankin pph:n työskentelyä (pihalla, perhekerhoissa), enkä yhdellekään heistä veisi lastani hoitoon. Ovat ilmeisesti tehneet työtä pari vuosikymmentä liikaa, kun puhuvat lapsista koko ajan niin rumasti (" onneks toi kakara pian lähtee, mä en jaksa sen kiljuntaa enää sekuntiakaan" , toisten lasten kuullen), eivätkä tunnu kovin motivoituneilta työhönsä. Ja kuskaavat lapsia ikivanhoissa tuplarattaissa, minä en ainakaan halua yksivuotiastani nukkumaan kuomuttomiin rattaisiin istuvaan asentoon pää retkottaen, vaan haluan että hän saa nukkua joko makuuasennossa omissa rattaissaan tuulelta ja hyönteisiltä suojattuna, tai sitten sisällä sängyssä.

Kyllä tästäkin kaupungista varmaan löytyisi niitä kunnollisia, hyviä, mukaviakin perhepäivähoitajia, mutta meidän alueellamme en vielä ole sellaiseen ihmetykseen törmännyt. Kovin kauas en viitsi alkaa kuskaamaan lastani, koska mulla ei ole autoa käytössä, ja miehen työaikojen takia vieminen ja hakeminen jää aina minulle.

Olenkin hakenut pojalle hoitopaikkaa päiväkodista, kun hän täyttää 1v2kk ja menen töihin. Esikoinen (pian 3v) on jo osapäivähoidossa, samaan tarhaan yritän saada pienemmänkin.

Itse olin lapsena eri hoitotädeillä, kohdalle osui yksi aivan ihanakin, mutta myös muutama kammotus. Esim. nainen, jolla olin hoidossa alle 1-vuotiaana, jätti minut yksin parvekkeelle nukkumaan kun kävi kaupassa ja hakemassa isommat hoitolapsensa kerhosta. Siellä sitten olin yksinäni itkenyt joskus jopa tunnin ajan, naapurit kertoivat asiasta vanhemmilleni jotka ottivat minut pois hoidosta samantien. Toisen hoitotädin mies oli juoppo, osasi kyllä salata asian niin hyvin että ehdimme veljeni kanssa olla siellä hoidossa muutaman kuukauden, ennen kun asioiden todellinen laita selvisi vanhemmilleni.

Eli ei perhepäivähoitoa minun pienokaiselleni, ellei löydy sellaista hoitajaa johon voin luottaa 100%, ja joka tosissaan olisi motivoitunut myös tekemään jotain lasten kanssa, eikä menisi siitä mistä aita on matalin. Mieluiten pitäisin lapseni kotona ainakin 2½-vuotiaaksi, mutta kun kerran hoitoon on vietävä niin valitsen sitten kahdesta pahasta sen pienemmän, ja vien päiväkotiin.

Meillä kolme lasta, joista esikoinen ollut sekä pph:lla että päiväkodissa.

Pph:sta aivan järkky kokemus :(

Nainen oli tosi leipiintynyt hommaansa ja rikkoi annettuja ohjeistuksia.

Hänellä itsellään yksi lapsi, joka myös hoitopäivien aikana kotona hoitolasten seurassa. Lapset olivat aivan eriarvoisia, ja oma lapsensa oli mustasukkainen hoitolapsista, ja kiusasi näitä hoidokkeja :(

Pph:n perheessä oli " häiriintynyt" koira, joka ärähteli hoitolapsille, ja oli lopulta purrut perheen lasta :`(.

Hoitopäivien aikana notkuivat puistossa, jossa hoitaja vaan juoruili muiden eukkojen kanssa, lasten turvallisuus niin ja näin.

Hoitaja hoiteli hoitolasten läsnäollessa omia asioitaan turhankin paljon, lapset olivat suoraan sanottuna " hunningolla" useastikin.

Sanoin asioista ja epäkohdista suoraan, mutta muutosta ei tullut.

Viimeinen niitti oli mulle, kun kokopäiväinen hoidontarve lapseltamme loppui, ja oli mahdollisuus, että lapsi olisi jatkanut osapäiväisesti, ja asiasta keskustelin pph:n kanssa, kysyen mielipidettään.

Tuumasi vaan, että " aivan sama mulle, rahaahan se vaan tietää..." :/, joten sanomattakin selvää, että päätökseni oli harvinaisen selvä.

Tein valituksen hoitajasta pph:n ohjaajalle, ja lapsemme sai välittömästi paikan päiväkodista, missä viihtyi mitä parhaimmin :)

Pph:lla ei viihtynyt, itkien jäi, ja ilomielin lähti AINA kotiin.



Mitä olen itse ollut nyt kohta viitisen vuotta kotona, olen katsellut sivusta pph:n toimintaa, voinen todeta, että " juu, ei kiitos" .

Vastaani ei ole tullut yhtäkään, jolle lapseni uskoisin.

Mikä itseäni askarruttaa kovasti, on se, että hyvin usein pph:lla on joko omia lapsia läsnä hoitopäivän aikana, tai sitten sukulaislapsia (lapsenlapsia tms.), ja väitän kiven kovaan (näkemääni ja kuulemaani perustuen), että ovat aivan eriarvoisessa asemassa muihin lapsiin nähden, ei hyvä.



Jos kodinomaista hoitoa hakee, mielestäni silloin lapsen paikka tosiaan on kotona ;) Toki kaikilla ei siihen mahdollisuutta ole, mutta rehellisesti sanottuna näin ajattelen...kodinomaisuus-> koti.

" Vieras" paikka EI mielestäni koskaan voi olla kodinomainen.



Meillä kahdella nuorimmaisella päivähoito alkaa talvella, kuopuksen täyttäessä 3 v, ja mulle oli selvää alusta asti, että ainoa vaihtoehto meidän lapsillemme on päiväkoti :)

Keskimmäinen (nyt 4 v 4 kk) sai jo päiväkotipaikan, ja olen todella tyytyväinen, ja lapsi viihtyy siellä :)

Samaan päiväkotiin haluan kuopuksenkin, ja häntä on sinne haettukin.



Vaikken pidä pedagogisia taitoja kaikkein tärkeimpänä hoitajan ominaisuutena, tunnen silti enemmän luottamusta hoitajaa kohtaan, jolla myös ammattitaitoa lasten hoitoon, sillä pph:t ovat yleensä vain kurssitettuja, ei siis lähellekään vastaa lastenhoitajan tai lastentarhanopettajan tutkintoa.

Ja mikä itseäni ainakin vaivasi esikoisen pph:ssa pahiten, oli se mielivaltaisuus mitä hän käytti.

Kukaan ei ollut sanomassa hoitopäivän aikana hänelle, että " et laiminlyö lapsia tuolla tavalla" , tms.

Päiväkodissa moisia EI tapahtuisi!

On monta perhepäivähoitajaa, jotka käyvät siellä päivittäin ja kaikki ovat todella mukavia. Antaisin lapseni heidän kotiinsa koska vaan, varsinkin kun kolme heistä asuu ihan naapuritalossa.



Meidän junnu tosin on menossa päiväkotiin johtuen kolmesta syystä:



1) jo esiin tulleet sairastelu- ja lomaongelmat: meidän perheessä on kolme vanhempaa ja aikataulujen yhteen sovittaminen välillä jo meidänkin kesken hankalaa, jos tähän vielä lasketaan erilaiset ei lapsesta johtuvat sairas- ja muut lomapäivät ja erilaisiin varapaikkoihin siirtely, pelkään, että se sekoittaisi lapsen elämää kohtuuttomasti...



2) Helsingissä on äärimmäisen vähän ruotsinkielistä perhepäivähoitoa, käytännössä hoitopaikan saaminen ainakaan mistään lähistöltä olisi erittäin hankalaa.



3) Olemme sateenkaariperhe ja haluamme olla varmoja, että lastamme hoidetaan ympäristössä, jossa opetussuunnitelmaankin on kirjattu suvaitsevaisuuskasvatus ja kaikkien lasten yhdenvertainen kohtelu perhetaustasta riippumatta ja jossa on paremmin mahdollisuuksia selvitellä mahdollisia ongelmia henkilökohtaisuuksiin menemättä. Mitään huonoja kokemuksia tästä ei ole meillä eikä lähipiirissä, ei myöskään perhepäivähoitajista, mutta haluamme ottaa varman päälle.