Lue keskustelun säännöt.
Jos mies olisi aikoinaan lähtenyt toisen naisen matkaan ja tulisi myöhemmin takaisin häntä koipien välissä, niin huolisitteko takaisin?
Kommentit (59)
No en. Tiedän ja tunnen itseni, että vaikka näennäisesti muka antaisin anteeksi, niin en voisi luvata, että unohtaisin. Eikä se taas olisi reilua kumpaakaan kohtaa, että riidan tullessa kaivaisin uudestaan ja uudestaan menneet ns.möhläykset esiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin. Ero oli äkillinen ja tuli puskista, hänellä toinen. Rakastan häntä edelleen, olen aivan rikki ja haluaisin hänet takaisin. Juu, olen läheisriippuvainen, mutta en voi tälle mitään.
Miksi et voi? Mitä konsteja olet yrittänyt?
Harva pystyy muuttamaan ajattelumallejaan ilman ulkopuolista apua. Ei tarvitse välttämättä käydä terapiassa, vaan apua voi löytyä kirjallisuudesta, vertaistukikeskusteluista tai mistä vain. Myös mielenterveystoimiston psykologi voi olla hyvä tuki.
Vierailija kirjoitti:
No jos mies alunperinkin lähtee toisen naisen matkaan, ei hän ole milloinkaan enää takaisin pyrkimässä.
Kyllästyminen entiseen on niin vahvaa ja voimakasta, ettei tee mieli takaisin, entisen luo.
Hahah, tiedän niin monta tapausta joissa mies on lähtenyt yleensä jonkun nuoremman kokemuksia (ja rahaa) etsivän lirkuttelijan matkaan ja sitten onkin käynyt niin, että se nainen pettää häntäkin, ottajia kun on. Sitten se fabu yrittää nolona ryömiä takaisin exänsä luokse. Harva huolii takaisin. Tässä kohtaa mies on yleensä kuivilla kun on törsännyt kaikki rahansa siihen sutturaan. Lapset saavat perintöä vain äidiltään. Isi törsäsi oman osuutensa 🤭
Ei enää toimisia. Sitten se olisi sitä samaa jankkaamista aina tuosta yhdestä ja samasta asiasta, enkä jaksaisi katsoa miehen matelemista edessäni, en kestä ruikuttaja miehiä.
No en. Jonkun satunnaispanon voisin antaa anteeksi, mutta en sitä että virittelee suhdetta toisen kanssa, saati että lähtee tämän matkaan ja jättää perheensä. Ei sellaista voi antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä, jos olisin itsekin päässyt yli, löytänyt uuden ja ollut välillä toisen miehen kanssa.
Mutta jos olisin mennyt miehen lähdöstä pahasti rikki ja ollut sen jälkeen vain yksin, niin en todellakaan ottaisi takaisin ihmistä joka on satuttanut niin pahoin.
Siinähän todennäköisesti vain sattuisi uudelleen.
Olisiko miehellä siis koiran häntä vai suden? Kenties kettu tai supikoira. Ei kai moni uskalla ottaa takaisin, ellei ole pätevät syyt naisella siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Jonkun satunnaispanon voisin antaa anteeksi, mutta en sitä että virittelee suhdetta toisen kanssa, saati että lähtee tämän matkaan ja jättää perheensä. Ei sellaista voi antaa anteeksi.
Ja yleensä tuollaisessa on vieläpä tunteet mukana. Tunteet kuollu omaa kumppania kohtaan ja kunniotus, jonka luokse on kuitenkin helppo palata jos viritelmä mennyt persuksille. Ei miehet osaa olla yksin ja he tarvitsevat aina naisen rinnalle passaajaksi.
Oon mä jälkeenpäin sekstaillu muutaman tällasen kans, ja niiden on vaan hyväksyttävä ne mun muut miehet.
Ei oo tarvinnu koskaan jutella asioita, eiköhän pointti tullut selväksi kun näkivät mut muiden miesten kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai kysy tosissasi? Jos mun ukko tekisi noin, niin ero tulisi.
Tuo ei ole enää pettämistä, vaan hylkääminen. En ottaisi takaisin.
Mun exä teki noin. Toi vieläpä uuden muijan meidän yhteiseen kotiin, kun en ollut paikalla. Ei kuulemma tapahtunu mitään heidän välillä, mutta jaa a. En voi tajuta miten joku voi olla niin kuvottava, että tuo uuden muijan yhteiseen kotiin, ei mitään kunnioitusta. Olisi mennyt vaikka hotelliin, mutta ei vaan piti tuoda yhteiseen kotiin jossa minä vielä tuolloin asuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi, vaikka olisi sielunkumppani. Huidelkoot muualla jos haluaa.
Luultavasti ottaisin kuitenkin. Olisin varmaan itsekin ehtinyt olla muiden miesten kanssa sillä välillä ja ehkä huomannut, että ei ne muutkaan unelmien prinssejä ole. Ei suhde enallaan olisi, mutta uusi alku voisi tuoda myös jotain hyvää kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en.
Ex petti mua ja alkoi seurustella uuden naisen kanssa meidän vielä ollessa yhdessä. Sitten kun heille tuli noin puolen vuoden kuluttua ero, niin kummasti häntä alkoi heti kaduttaa miten kohteli mua. Vielä pari vuotta meidän eron jälkeen hän soitteli ja viestitteli (pääosin humalassa) kuinka hän vihaa itseään ja tulee aina rakastamaan mua ja katumaan pettämistään.
Voin kertoa, että en ihan hirveästi tuntenut sympatiaa hänen nyyhkytarinoitaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
No en.
Ex petti mua ja alkoi seurustella uuden naisen kanssa meidän vielä ollessa yhdessä. Sitten kun heille tuli noin puolen vuoden kuluttua ero, niin kummasti häntä alkoi heti kaduttaa miten kohteli mua. Vielä pari vuotta meidän eron jälkeen hän soitteli ja viestitteli (pääosin humalassa) kuinka hän vihaa itseään ja tulee aina rakastamaan mua ja katumaan pettämistään.
Voin kertoa, että en ihan hirveästi tuntenut sympatiaa hänen nyyhkytarinoitaan kohtaan.
Mutta miksi miehet usein tekevät niin, että ruinaavat takaisin entisen luokse jos hommat ei toimikkaan? Pitääkö miehillä sitten vain olla joku passaaja, vai mistä tämä johtuu? Jotku naiset jotka on kilttejä, niin ottaa takaisin.
Mies lähti toisen matkaan, mutta homma ei toiminut kuin puoli vuotta. Sen jälkeen harrasti yhden illan juttuja. Halusi palata minun luokse ja otin takaisin, mutta sinä aikana kun lämmittelimme suhdetta uudestaan, niin kävi panemassa naispuolista kaveria. Ehkä jotkut miehet ei vain koskaan muutu.
43: Olen käynyt ja käyn keskustelemassa erosta, mutta mikään ei ole vielä helpottanut oloa. Erosta siis vajaa 4 kuukautta, eli aika tuore. En voi itsekkään ymmärtää miksi olen näin kiinni hänessä ja haluaisin kaiken olevan ennallaan. En haluaisi hukata elämääni tähän suruun ja kaipaukseen, mutta kuten sanottu en voi sille mitään. Jatkan yrittämistä tietenkin, mutta tie on vielä poikki ja pahasti kuoppainen.
Mun entinen petti ja omat tunteet kuoli heti, aivan kuin en olisi edes tuntenut koko miestä. En ymmärrä miten jotku voi antaa pettämisen anteeksi ja päästää petturin iholle lääppimään. Missä itsekunnioitus? En ehkä edes arvosta sellaisia ihmisiä jotka antaa pettämisen anteeksi.
En, sarätunnaisen sekin voisin ehkä antaa anteeksi,mutta ero on lopullinen. On käyty kyselemässä.