Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka aina ns.tiesivät että rakkaus oli jotain mikä ei ole teitä varten?
11.08.2022 |
En tiedä miten, mutta jo pienenä tiesi että kukaan ei rakasta minua ja että en tulisi sitä kokemaan.
Tiesin että haaveet rakkaudesta, parisuhteesta, kumppanista ja lapsista ovat turhia, koska ne ei ole minulle.
Ja niin kävi.
Vaikka olen välillä hyvinkin surullinen asiasta, niin en koskaan ole ollut kauhean pettynyt.
Eikö ole aika erikoista?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään erikoista, että sellainen asia ja käytösmalli toteutuu johon itse uskoo. Kun uskot, ettei parisuhde ole sinua varten, käyttäydyt sen uskomuksen mukaan. Et hakeudu samalla tapaa tilanteisiin ja anna mahdollisuuksia, kun hoet alitajuisesti itsellesi että se olisi turhaa. Vetovoiman laki. Vähän kuin hakisi töitä uskoen, ettei kuitenkaan saa mitään paikkaa. Onko sillon itsetunto ja asenne haastattelussa kohdallaan? Ei tietenkään. Olet ehkä huomaamattasi rakentanut jonkinlaisen muurin ympärillesi, vaikka olet sen takana varmasti rakastettava. Et päästä itse ketään tarpeeksi lähelle, joten päättelet ettei kukaan haluaisi päästä. Kyllä voisi haluta, mutta se lähtee tuosta oman uskomuksen tarkastelusta. Enkä sano että kaikkien pitäisi olla suhteessa tai että se olisi välttämättä mikään tavoiteltava asia. Mutta jos tuo ajatus vaivaa sinua ja koet jollain tapaa kaipaavasi muutosta, uskalla joskus kysyä itseltäsi onko mahdollista että annat omien ajatusten rajoittaa itseäsi ja elämäsi kulkua. Ei kannata valita negatiivisia uskomuksia itsestä, sillä ihan oikeasti ajatukset vaikuttavat siihen millaiseksi todellisuus ihan käytännön tasolla muovautuu.
Miltä näyttää ja vaikuttaa ihminen jolla suojamuuri päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään erikoista, että sellainen asia ja käytösmalli toteutuu johon itse uskoo. Kun uskot, ettei parisuhde ole sinua varten, käyttäydyt sen uskomuksen mukaan. Et hakeudu samalla tapaa tilanteisiin ja anna mahdollisuuksia, kun hoet alitajuisesti itsellesi että se olisi turhaa. Vetovoiman laki. Vähän kuin hakisi töitä uskoen, ettei kuitenkaan saa mitään paikkaa. Onko sillon itsetunto ja asenne haastattelussa kohdallaan? Ei tietenkään. Olet ehkä huomaamattasi rakentanut jonkinlaisen muurin ympärillesi, vaikka olet sen takana varmasti rakastettava. Et päästä itse ketään tarpeeksi lähelle, joten päättelet ettei kukaan haluaisi päästä. Kyllä voisi haluta, mutta se lähtee tuosta oman uskomuksen tarkastelusta. Enkä sano että kaikkien pitäisi olla suhteessa tai että se olisi välttämättä mikään tavoiteltava asia. Mutta jos tuo ajatus vaivaa sinua ja koet jollain tapaa kaipaavasi muutosta, uskalla joskus kysyä itseltäsi onko mahdollista että annat omien ajatusten rajoittaa itseäsi ja elämäsi kulkua. Ei kannata valita negatiivisia uskomuksia itsestä, sillä ihan oikeasti ajatukset vaikuttavat siihen millaiseksi todellisuus ihan käytännön tasolla muovautuu.
Miltä näyttää ja vaikuttaa ihminen jolla suojamuuri päällä?
En ole edellinen mutta ainakin sen huomaa siitä, ettei jaa mitään kovin henkilökohtaista. Puhuu asioista yleisellä tasolla ja välttelee puhumasta itsestään ja varsinkin tunteistaan. Kehonkieli on sulkeutunutta.
Minulla on hyvin nuoresta asti ollut vahva ajatus, että minusta puuttuu jokin sellainen pala, johon ihmisessä rakastutaan. Ikäänkuin parisuhderakkaus olisi kahden palan loksahtamista paikalleen ja minun palanen puuttuu. Seksiä ja suhteita olen saanut ja puolisonkin, mutta en sellaista rakkautta jota monet muut kokee. Minuun on vaan tyydytty.
Kun lueskelee keskustelupalstoja niin on vaikea uskoa että kukaan olisi löytänyt rakkautta.
Niin paljon pinnallisuutta ja kaikkea turhaa ihmiset sisällyttävät elämäänsä sen sijaan että rakastaisivat.