koiranpentu pelkää

Sama tilanne oli aikoinaan. Rotukoira viiden pentueesta. Äiti ja isä ulkomaita myöten rotuvalioita. 'saimme' vain arimman pulleimman yksilön joka ei viihtynyt muiden pentujen maan seurassa. Tämä siksi että muut oli varattu sellaisille jotka aikoivat käyttää näyttelyissä ja hösöttää niiden kanssa. Me haimme vain seurakaveria. Värityskin oli ns. epämieluisin pentueesta.

Nooh, 6kk kuluttua käytimme pentua syntymäkodissaan. Kaksi muuta oli palautettu vaikkei rahojaan saaneet takaisin. Paikalla oli yksi näistä palauttajista ja hän välittömästi kävi kaikki nivelet, korvat, hännän, kuonon, purennan ym. Läpi ja pentumme minun nähden ensimmäisen kerran murisi näyttäen hampaitaan tälle helv. söheltäjälle.

Koira olisi tietysti pitänyt luovuttaa hänelle, koska osoittautuikin yhdeksi parhaista pentueesta näyttelyhommiin, ja ottaa vaihdossa yksi palautetuista tilalle. Siinä vaiheessa aloin murista jo itsekin ja sanoin että nyt turpa kii, koiramme ei ole lähdössä sinun mukanasi mihinkään. Hirveät kilarit hän otti, samoin kuin kasvattajakin. Nappasimme sessun kainaloon ja ajoimme pois. Sen koommin ei olla oltu yhteydessä.

Upean koiran saimme, luonne kultaa ja saanut elää kivaa koiran elämää, oppia temput ja ulkoilemisen, muiden koirien kohtaamisen ja pitää kaiken ikäisistä ihmisistä ilman ennakkoluuloja, ja vieläpä 200€ edullisemmin kuin mitä muista pennuista maksettiin.

Älä epäröi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi ei saatu valita vaan kasvattaja oli valinnut pennun jo meille sopivaksi puheluiden perusteella.

ap

Tämä siis on kyseisen rotuisista koirista ensimmäinen teille? Eli teillä ei ole kokemusta esim. kyseisen rodun aktiivisen ja touhukkaan aikuisen koiran kanssa pärjäämisestä? Kasvattaja tietää parhaiten pentujen luonteen ja luonteiden haasteet ja osaa valita sen parhaiten sopivan kodin jokaiselle pennulle. Moni varmasti haluaa sitä reipsta ja iloista pentua, joka heti puuhastelee ja tulee syliin, mutta onko ihan jokaisella haluajalla sitten resursseja pitää huolta siitä puuhakkaasti touhuavasta ja paljon aktivointia vaativasta aikuisestakin koirasta tai kykyä kouluttaa sitä aktiivista pentua niin, ettei se koko loppuikäänsä tuohota pää kolmantena jalkana ja mitään kuuntelematta? Ne rauhalliset ja ujotkin pennut kuitenkin tarvitsevat kodin ja voi olla, että kasvattaja on saanut teistä sen kuvan, että teillä olisi kykyä ja tahtoa antaa pennulle sen tarvitsemaa aikaa ja rauhallinen kasvuympäristtö. Pennun kannalta todella ikävä, että näin ei sitten ollutkaan, vaan olisitte toivoneet heti alkuun jo reipasta ja "valmista" pentua. Vähän käy pikkuinen kyllä sääliksi, kun uudessa ja oudossa paikassa, uusien ja outojen ihmisten ympäröimänä päätyy vielä välittömästi vääränlaiseksi ja ei-toivotuksi leimatuksi.

Monia kasvattajia ei kiinnosta kuin raha. Arka pentu nimenomaan tarvitsisi osaavan perheen. Kasvattaja ehkä huomasi että ap ei koiria tunne ja hänelle saa pahnanpohjimmaisen myytyä. Mutta toivottavasti tottuvat toisiinsa. Todella tärkeää on että pennun kanssa nukutaan

Tämä pentu vaan ei ole välttämättä ollenkaan arka. Ap:n kuvauksen perusteella en ainakaan tällaista päättelisi. 5 terrieripentuetta olen itse kasvattanut ja nämä "varovaisen kiinnostunut, mutta ei kovin leikkisä" pennut on yleensä kaikkea muuta kuin arkoja aikuisena. Ne saattavat olla koirien maailman "introverttejä", itsenäisempiä kuin jotkut kovin leikkisät pentuekaverinsa, mutta usein hyvin itsevarmoja ja jos taloudessa on useita koiria, usein nämä tämän luontoiset nousee johtajiksi koiraporukassa. 

Ja siitä, millainen se pentu on vuorokausi emänsä luota viemisen jälkeen ei voi päätellä yhtään mitään tulevaa arkuutta. Eli nyt kyllä on rankasti tehty ennenaikaisia päätelmiä että koiran luonne olisi jotenkin epätavallisen arka ja olisi ongelmakoiran riski. "Hermoheikko"-tason arat koirat on onneksi harvinaisia, joissain roduissa toki yleisempiä kuin toisissa, mutta sitä onko tämä pentu sellainen ei voi vielä kuukausiin päätellä. 

Täällä tullut lukemattomia kommentteja jo siitä että anna nyt aikaa sille koiralle sopeutua. Ole sen lähellä paljon ja rauhallisesti, vältä kovia ääniä ja äkkiliikkeitä. Huomaat kyllä koska voit vaikka ruoalla houkutella sitä vähän liikkeelle.

Johan se kasvattajakin nauraa teidät pellolle jos nyt menette vaatimaan kaupan purkua sillä perusteella että koira ollut 1 pv kotona eikä se oli täydellinen vilkas ja rohkea.

Ei koirat ole mitään esineitä jotka voi palauttaa jos ne ei ole täydellisiä.

Vähän nyt kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Täällä on taas angsti-feministit ikivihreydessään liikeellä. Vihatkaas nyt meitä miehiä älkääkä olko syksy-räsäsiä.

Saatiin viime vuonna koira vuoden jonotuksen jälkeen, itselleni ensimmäinen. Kieltämättä olin kanssa alkuun huolissani, kun kotiin päästessä pentu vain nysväsi tuolin alla selkeästi peloissaan ja kasvattajalla ollessaan kuitenkin leikki ja riehui innoissaan sisarustensa kanssa. Olin odottanut ihan toisenlaista kotiintuloa. Käytiin 3 kertaa katsomassa pentuja ennenkuin pikkuinen kotiutui meille. Stressasin miehelle, että oli maailman huonoin idea ottaa koira meille, ei se täällä viihdy. Mies toimi kuitenkin järjen äänenä, että pennulle pitää antaa aikaa. Samana päivänä pentu jo leikki leluilla. Koko kämpän kävi läpi vasta kun oli viikon ollut kotona. Ulkona ei olisi millään halunnut olla kahteen ekaan viikkoon. Liikaa liikennettä ja melua, mutta ihmiset olivat kuitenkin kiinnostavia. Kyllä ulkoilukin alkoi lopulta sujua eikä mennytkään kauaa kun ei millään olisi halunnut takaisin sisälle. ;)

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viime vuonna koira vuoden jonotuksen jälkeen, itselleni ensimmäinen. Kieltämättä olin kanssa alkuun huolissani, kun kotiin päästessä pentu vain nysväsi tuolin alla selkeästi peloissaan ja kasvattajalla ollessaan kuitenkin leikki ja riehui innoissaan sisarustensa kanssa. Olin odottanut ihan toisenlaista kotiintuloa. Käytiin 3 kertaa katsomassa pentuja ennenkuin pikkuinen kotiutui meille. Stressasin miehelle, että oli maailman huonoin idea ottaa koira meille, ei se täällä viihdy. Mies toimi kuitenkin järjen äänenä, että pennulle pitää antaa aikaa. Samana päivänä pentu jo leikki leluilla. Koko kämpän kävi läpi vasta kun oli viikon ollut kotona. Ulkona ei olisi millään halunnut olla kahteen ekaan viikkoon. Liikaa liikennettä ja melua, mutta ihmiset olivat kuitenkin kiinnostavia. Kyllä ulkoilukin alkoi lopulta sujua eikä mennytkään kauaa kun ei millään olisi halunnut takaisin sisälle. ;)

Mitä ihmettä? Siis hyvä juttu että meni hyvin, mutta onhan se täysin selvää ja kaikkien lemmikinottajien pitäisi tietää, että vähintään pari päivää pikkuinen rassukka on peloissaan uudessa ympäristössä ja pari viikkoa menee että kunnolla tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viime vuonna koira vuoden jonotuksen jälkeen, itselleni ensimmäinen. Kieltämättä olin kanssa alkuun huolissani, kun kotiin päästessä pentu vain nysväsi tuolin alla selkeästi peloissaan ja kasvattajalla ollessaan kuitenkin leikki ja riehui innoissaan sisarustensa kanssa. Olin odottanut ihan toisenlaista kotiintuloa. Käytiin 3 kertaa katsomassa pentuja ennenkuin pikkuinen kotiutui meille. Stressasin miehelle, että oli maailman huonoin idea ottaa koira meille, ei se täällä viihdy. Mies toimi kuitenkin järjen äänenä, että pennulle pitää antaa aikaa. Samana päivänä pentu jo leikki leluilla. Koko kämpän kävi läpi vasta kun oli viikon ollut kotona. Ulkona ei olisi millään halunnut olla kahteen ekaan viikkoon. Liikaa liikennettä ja melua, mutta ihmiset olivat kuitenkin kiinnostavia. Kyllä ulkoilukin alkoi lopulta sujua eikä mennytkään kauaa kun ei millään olisi halunnut takaisin sisälle. ;)

Mitä ihmettä? Siis hyvä juttu että meni hyvin, mutta onhan se täysin selvää ja kaikkien lemmikinottajien pitäisi tietää, että vähintään pari päivää pikkuinen rassukka on peloissaan uudessa ympäristössä ja pari viikkoa menee että kunnolla tottuu.

Joo, niin olisi ja ihan loogistahan se onkin, mutta eipä käynyt mielessä, vaikka kaikki mahdolliset pentuoppaat olinkin lukenut. Tai sitten mulla oli niin vahva mielikuva siitä, että pentu on tosi riehas ja villi, kun kasvattajan luona oli sellainen. Toki miehen rauhoittelun jälkeen tajusin miten hölmö olin.. :D

incel kirjoitti:

Minä olen aina saanut valita pennun, mutta aina olen ottanut toisen koirani mukaan katsomaan miten sopeutuvat. Ilmeisesti aina turhaan. Koirista kokemusta on aika paljon ja jopa diabetes-koiran pitkäaikaisesta hoidosta. Lentee 5 viivaa ja kaikki hyvin kunhan katsoi perään. Kun saa stabiiliin niin siellä pysyy. Haistan muuten diabeetikko-ihmisen sokeritasapainon parinmetrin päähän eli se ns asetonin haju. Sokeripalat taskussa häiritsevät. Ja olen pistänyt ihmisiä ja Kleksanee itseeni leikkaushoidon jälkeen. Kleksane tulee jo coronahoitona kaiketi. Ainakin musta maha oli meikulla.

------------

Niin monellako on koira sängyssä tai lupa tulla. Talvipakkasella ehdoton ykkönen on mäyräkoir kyljessä.

Onko lääkityksesi kunnossa??

Perheellä ollut monta koiraa. Kaikki olivat arkoja aluksi paitsi yksi. Tämä joka ei ollut arka on myös aikuisena ollut haastava.

incel kirjoitti:

Täällä on taas angsti-feministit ikivihreydessään liikeellä. Vihatkaas nyt meitä miehiä älkääkä olko syksy-räsäsiä.

Hakeudu HOITOON ja pian, hulluhan tuo kommenttisi on, eikä liity mitenkään keskustelun aiheeseen.

incel kirjoitti:

Koiran-korkit eli pentukorkit kaupasta ovat riittävän hyviä. Minä höystä nuorenkoiran korkit sulalla voimassalla mikrosta tai teen yksinkertaistetun munakkaan tai tippuu omalta lautaselta. Älä osta koiralle hirven tai sonnin tuoretta sääriluuta sillä alakerran naapurisi tulee hulluksi. Koiran on syytä oppia syömään grillikanan luita sillä ennenpitkään varastaa sellaisen. Koira joka oppii siihen niin linnunluut eivät ole silloin vaarallisia. Kanahaukka asustelee lähistöllä eli jäniksenluita koira tuo jatkuvasti minulle...een . en syö niitä. 

Mitä on koiran korkit?

Alakerran naapuri? Kaikilla ei semmoisia ole.

Koiran on hyvä oppia syömään grillikanan luita koska ennenpitkään varastaa semmoisen??

Ei kyllä varasta. Koiria mulla on ollut aina eikä yksikään ole grillikanaa varastanut.

Miksi nimimerkkisi on incel???? Tiedätkö mitä se tarkoittaa?

Se koira on vielä vauva.

Et tajua selkeästi koirista mitään. Palauta pentu, niin se saa paremman omistajan.

Riippuu ja riippuu. Täällä tuomitaan kaikki nyt uuden ostajan niskaan, vaikka usein arka pentu on aikuisena se vaikein käsiteltävä, jos arkuus on luonteenpiirre. Kissoistakin joku ennätti pätemään, sama koskee kissoja, arka pentu on usein arka ja agressiivinen aikuinen eläin. Mielestäni on myös tärkeää, että pennun ja omistajan välillä on "kemiaa", eli pentu on kiinnostunut uusista omistajista. Yleensä se menee niin, että tietynlaista tullaan hakemaan, mutta sitten kemiat kohtaa ja rakkaus syttyy ja lähdetään kenties jonkun toisen kanssa. Nyt AP on selvästi pettynyt heti alkuun, riski sille, ettei taival ole tähdissä tehty kasvaa, koska pentu vaistoaa myös tyytymättömyyden, jota ihminen viestii mikroeleillään jne. Jatkossa myös helposti omistaja muistaa, ettei eläin ollut se, jonka halusi, joten tyytymättömyys on aina taustatekijänä.

Aina toki pitää muistaa pennun kohdalla, että muutos on iso, mutta terve ja terveluonteinen pentu on yleensä aina utelias ja kiinnostunut uudesta ympäristöstä. Kissoilla arka pentu helposti vetäytyy ja pysyttelee hiekkalaatikon ympärillä ja monesti arkuuden merkki onkin, että pentu piehtaroi siellä jätöksissään, mikä vahvistaa omia haisuja / omaa reviiriä. Arkuus voi olla myös merkki tietyistä sairauksista.

Aran eläimen sosiaalistaminen / kasvaminen ns. täyspäiseksi toimivaksi eläimeksi on vaativa tehtävä, mikä ei aina sovellu aloittelijoille. Koirilla helposti arkuus tuo monenlaista vaivaa, esim. eroahdistusta, paukkuarkuutta jne, mikä saattaa hiertää naapuruussuhteita etenkin kerrostaloissa.