koiranpentu pelkää

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi ei saatu valita vaan kasvattaja oli valinnut pennun jo meille sopivaksi puheluiden perusteella.

ap

Tämä siis on kyseisen rotuisista koirista ensimmäinen teille? Eli teillä ei ole kokemusta esim. kyseisen rodun aktiivisen ja touhukkaan aikuisen koiran kanssa pärjäämisestä? Kasvattaja tietää parhaiten pentujen luonteen ja luonteiden haasteet ja osaa valita sen parhaiten sopivan kodin jokaiselle pennulle. Moni varmasti haluaa sitä reipsta ja iloista pentua, joka heti puuhastelee ja tulee syliin, mutta onko ihan jokaisella haluajalla sitten resursseja pitää huolta siitä puuhakkaasti touhuavasta ja paljon aktivointia vaativasta aikuisestakin koirasta tai kykyä kouluttaa sitä aktiivista pentua niin, ettei se koko loppuikäänsä tuohota pää kolmantena jalkana ja mitään kuuntelematta? Ne rauhalliset ja ujotkin pennut kuitenkin tarvitsevat kodin ja voi olla, että kasvattaja on saanut teistä sen kuvan, että teillä olisi kykyä ja tahtoa antaa pennulle sen tarvitsemaa aikaa ja rauhallinen kasvuympäristtö. Pennun kannalta todella ikävä, että näin ei sitten ollutkaan, vaan olisitte toivoneet heti alkuun jo reipasta ja "valmista" pentua. Vähän käy pikkuinen kyllä sääliksi, kun uudessa ja oudossa paikassa, uusien ja outojen ihmisten ympäröimänä päätyy vielä välittömästi vääränlaiseksi ja ei-toivotuksi leimatuksi.

lähe metsään lenkille rauhallisesti, kävele anna pennun haistella istaha johonki laita flexi anna pennun tutki ajan kanssa ja usein. Paukku herkyyttä saa esim jos sinulla onjoku tuttu tai ammuntarata niin menesinne ja ole rentokoska koira vaistoaa jos ihminen jännittää,niin istaha annavaikka jot hyvää välillä tärkein kun pauketta on nii pitää olla aivan rentona .

Itse vein pennun no siittä on 10 vuotta kun oli aivan älytön ukkonenniin lähin pennunkanssa käveleen vaikka ukkonen rysähti aivan päällä,mutta ku pentu huomas et en oo milläskään ku kattelin  normaalisti nii eipä oo ollu sen jälkeen paukkuherkkä ja arka meluille.suosittelen kokeilemaan,2:lla koiralla toiminu.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Aika jännää, itse rotukissoja kaksi ostaneena niin kasvattaja kyllä ilmoitti jokaisen pennun erikseen ja ne piti varata kauan aikaa etukäteen, kummatkin kasvattajat halusivat minusta, kodistani ja elämäntilanteesta laajat taustatiedot ja vasta ne hyväksyneenä suostuivat varaamaan pennun. Ja ihan tietty pentu varattiin sekä sitä maksettiin etukäteen varausmaksu. Sitten kävimme pariinkin kertaan kasvattajan kotona varmistaaksemme, että kaikki on hyvin eikä ole pentutehtailija. Kasvattaja antoi myös pitkät ja tarkat ohjeet kaikesta hoitoon ja ruokintaan liittyvästä sekä edellytti, että pidämme "pentuloman", eli olemme vähintään 2 viikkoa kotona töistä ettei kissanpentu jää yksin. Ensimmäiset pari päivää kummatkin pikkuisista olivat peloissaan ja arkoja, mutta tuon 2 viikon aikana tottuivat uuteen kotiin ja oppivat luottamaan siihen, että siellä on turvallista sekä kiintyivät meihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Aika jännää, itse rotukissoja kaksi ostaneena niin kasvattaja kyllä ilmoitti jokaisen pennun erikseen ja ne piti varata kauan aikaa etukäteen, kummatkin kasvattajat halusivat minusta, kodistani ja elämäntilanteesta laajat taustatiedot ja vasta ne hyväksyneenä suostuivat varaamaan pennun. Ja ihan tietty pentu varattiin sekä sitä maksettiin etukäteen varausmaksu. Sitten kävimme pariinkin kertaan kasvattajan kotona varmistaaksemme, että kaikki on hyvin eikä ole pentutehtailija. Kasvattaja antoi myös pitkät ja tarkat ohjeet kaikesta hoitoon ja ruokintaan liittyvästä sekä edellytti, että pidämme "pentuloman", eli olemme vähintään 2 viikkoa kotona töistä ettei kissanpentu jää yksin. Ensimmäiset pari päivää kummatkin pikkuisista olivat peloissaan ja arkoja, mutta tuon 2 viikon aikana tottuivat uuteen kotiin ja oppivat luottamaan siihen, että siellä on turvallista sekä kiintyivät meihin. 

Ja siis kissanpennut piti varata ennen luovutusikää. Kyllä, usea halusi samat pennut, mutta kasvattaja valitsi parhaat kodit niille.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Kaksi viikkoahan on minimiaika että pentu tottuu uuteen kotiin. Toivottavasti ap oppii olemaan hyvä omistaja koiralleen.

Pentuparka millaiseen kotiin on joutunut! Siis ensinnäkin se pentu on ihan vauva vielä. Se on EILEN viety pois emonsa ja sisarustensa luota ja on hyvin hämmentynyt. Se ei vielä tunne teitä eikä tiedä oletteko pahoja pentukaappaajia vai mukavia ihmisiä jotka välitätte siitä - se ei vielä luota teihin eikä kotiinne, ei koe sitä kotipesäkseen. Ja sinä alat tästä päätellä jotenkin että pentu on viallinen! Se on ihan normaali pentu. 

Muutenkin jos menee pentuetta katsomaan, niin se mikä pentu milloinkin on "rohkea" ja mikä välinpitämätön tai arka riippuu paljon kunkin vireystilasta. Nämä voisivat olla huomenna ihan eri tavalla sen mukaan, miten mikin pentu on nukkunut, leikkinyt tms. Kasvattaja katselee niitä pentuja kaikki päivät ja osaa sen takia paljon paremmin arvioida niiden luonnetta kuin pikaisesti katsomaan tuleva ostaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Aika jännää, itse rotukissoja kaksi ostaneena niin kasvattaja kyllä ilmoitti jokaisen pennun erikseen ja ne piti varata kauan aikaa etukäteen, kummatkin kasvattajat halusivat minusta, kodistani ja elämäntilanteesta laajat taustatiedot ja vasta ne hyväksyneenä suostuivat varaamaan pennun. Ja ihan tietty pentu varattiin sekä sitä maksettiin etukäteen varausmaksu. Sitten kävimme pariinkin kertaan kasvattajan kotona varmistaaksemme, että kaikki on hyvin eikä ole pentutehtailija. Kasvattaja antoi myös pitkät ja tarkat ohjeet kaikesta hoitoon ja ruokintaan liittyvästä sekä edellytti, että pidämme "pentuloman", eli olemme vähintään 2 viikkoa kotona töistä ettei kissanpentu jää yksin. Ensimmäiset pari päivää kummatkin pikkuisista olivat peloissaan ja arkoja, mutta tuon 2 viikon aikana tottuivat uuteen kotiin ja oppivat luottamaan siihen, että siellä on turvallista sekä kiintyivät meihin. 

Itsellänikin on kaksi rotukissaa ja kyllä omalla kohdallani kasvattaja nimenomaan halusi ottaa kantaa  myös siihen, mikä pennuista sopii parhaiten siihen, mitä olen tarjoamassa. Toki toiveen sai esittää siitä, mitä pentua halusi, mutta kasvattajalla oli veto-oikeus siihen, katsoiko pennun sopivan haluajalle ja varausta ei edes laittanut voimaan ennen kuin oli tavannut potentiaalin ostajan kasvotusten ja ostaja tavannut pennun. Jälkimmäisen pennun kohdalla sain valita sukupuolen, mutta kasvattaja ihan yksinvaltiaana ilmoitti, mikä pennuista vaikuttaa luonteeltaan siltä, että parhaiten sopeutuisi ensimmäisen kissani kaveriksi. Ei tullut mieleenkään alkaa kyseenalaistaa asiantuntijan mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi ei saatu valita vaan kasvattaja oli valinnut pennun jo meille sopivaksi puheluiden perusteella.

ap

Tämä siis on kyseisen rotuisista koirista ensimmäinen teille? Eli teillä ei ole kokemusta esim. kyseisen rodun aktiivisen ja touhukkaan aikuisen koiran kanssa pärjäämisestä? Kasvattaja tietää parhaiten pentujen luonteen ja luonteiden haasteet ja osaa valita sen parhaiten sopivan kodin jokaiselle pennulle. Moni varmasti haluaa sitä reipsta ja iloista pentua, joka heti puuhastelee ja tulee syliin, mutta onko ihan jokaisella haluajalla sitten resursseja pitää huolta siitä puuhakkaasti touhuavasta ja paljon aktivointia vaativasta aikuisestakin koirasta tai kykyä kouluttaa sitä aktiivista pentua niin, ettei se koko loppuikäänsä tuohota pää kolmantena jalkana ja mitään kuuntelematta? Ne rauhalliset ja ujotkin pennut kuitenkin tarvitsevat kodin ja voi olla, että kasvattaja on saanut teistä sen kuvan, että teillä olisi kykyä ja tahtoa antaa pennulle sen tarvitsemaa aikaa ja rauhallinen kasvuympäristtö. Pennun kannalta todella ikävä, että näin ei sitten ollutkaan, vaan olisitte toivoneet heti alkuun jo reipasta ja "valmista" pentua. Vähän käy pikkuinen kyllä sääliksi, kun uudessa ja oudossa paikassa, uusien ja outojen ihmisten ympäröimänä päätyy vielä välittömästi vääränlaiseksi ja ei-toivotuksi leimatuksi.

Monia kasvattajia ei kiinnosta kuin raha. Arka pentu nimenomaan tarvitsisi osaavan perheen. Kasvattaja ehkä huomasi että ap ei koiria tunne ja hänelle saa pahnanpohjimmaisen myytyä. Mutta toivottavasti tottuvat toisiinsa. Todella tärkeää on että pennun kanssa nukutaan

Minä olen aina saanut valita pennun, mutta aina olen ottanut toisen koirani mukaan katsomaan miten sopeutuvat. Ilmeisesti aina turhaan. Koirista kokemusta on aika paljon ja jopa diabetes-koiran pitkäaikaisesta hoidosta. Lentee 5 viivaa ja kaikki hyvin kunhan katsoi perään. Kun saa stabiiliin niin siellä pysyy. Haistan muuten diabeetikko-ihmisen sokeritasapainon parinmetrin päähän eli se ns asetonin haju. Sokeripalat taskussa häiritsevät. Ja olen pistänyt ihmisiä ja Kleksanee itseeni leikkaushoidon jälkeen. Kleksane tulee jo coronahoitona kaiketi. Ainakin musta maha oli meikulla.

------------

Niin monellako on koira sängyssä tai lupa tulla. Talvipakkasella ehdoton ykkönen on mäyräkoir kyljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi ei saatu valita vaan kasvattaja oli valinnut pennun jo meille sopivaksi puheluiden perusteella.

ap

Tämä siis on kyseisen rotuisista koirista ensimmäinen teille? Eli teillä ei ole kokemusta esim. kyseisen rodun aktiivisen ja touhukkaan aikuisen koiran kanssa pärjäämisestä? Kasvattaja tietää parhaiten pentujen luonteen ja luonteiden haasteet ja osaa valita sen parhaiten sopivan kodin jokaiselle pennulle. Moni varmasti haluaa sitä reipsta ja iloista pentua, joka heti puuhastelee ja tulee syliin, mutta onko ihan jokaisella haluajalla sitten resursseja pitää huolta siitä puuhakkaasti touhuavasta ja paljon aktivointia vaativasta aikuisestakin koirasta tai kykyä kouluttaa sitä aktiivista pentua niin, ettei se koko loppuikäänsä tuohota pää kolmantena jalkana ja mitään kuuntelematta? Ne rauhalliset ja ujotkin pennut kuitenkin tarvitsevat kodin ja voi olla, että kasvattaja on saanut teistä sen kuvan, että teillä olisi kykyä ja tahtoa antaa pennulle sen tarvitsemaa aikaa ja rauhallinen kasvuympäristtö. Pennun kannalta todella ikävä, että näin ei sitten ollutkaan, vaan olisitte toivoneet heti alkuun jo reipasta ja "valmista" pentua. Vähän käy pikkuinen kyllä sääliksi, kun uudessa ja oudossa paikassa, uusien ja outojen ihmisten ympäröimänä päätyy vielä välittömästi vääränlaiseksi ja ei-toivotuksi leimatuksi.

Monia kasvattajia ei kiinnosta kuin raha. Arka pentu nimenomaan tarvitsisi osaavan perheen. Kasvattaja ehkä huomasi että ap ei koiria tunne ja hänelle saa pahnanpohjimmaisen myytyä. Mutta toivottavasti tottuvat toisiinsa. Todella tärkeää on että pennun kanssa nukutaan

Niin siis samalla korkeudella sängyn vieressä oleva kassi on ihan hyväratkaisu tai koiralle oma sänky sängyn viereen. Tai koiranpeti sänkyyn tuoliin nojaten. Ja se luiska tai portaat sÄnkyyn.

Kasvattaja kuulostaa todella tökeröltä. Ei ole yhtään paikallaan että jouduit ottamaan koiran jota et olisi halunnut ja joka on luonteeltaan haastava, eikä kasvattaja selvästi ole tarjonnut sinulle tukea tämän pennun kanssa. Rotukoirien kasvattajat yleensäkin teettävät pentuja ansaintamielessä, toiset asiallisesti ja toiset asiattomasti. Ei valitettavasti pidä paikkaansa että kasvattajalta hankittu koira olisi turvallinen tai eettinen valinta.

Arka pentu voi kyllä rohkaistua ja hyvässä hoidossa ajan mittaan varmasti tottuu omaan perheeseensä, mutta on sekin mahdollista että koira on sairas. Tai niin pahasti pelokas että se vaikuttaa luonteeseen myöhemminkin. Sinun sijassasi ottaisin yhteyttä kasvattajaan ja kertoisin suoraan että et ole tyytyväinen tilanteeseen ja pelkäät että koira ei ole kunnossa. Jos kasvattaja tarjoaa asiallisesti neuvoja ja tukea niin hyvä. Jos syyllistää sinua eikä auta, ottaisin yhteyttä Kennelliiton/kuluttajaneuvojaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää mahd hyvää huolta pienestä koirasta, antaa sille rauhallista huomiota ja tarvittaessa käyttää eläinlääkärillä jos näyttää kovin huonolta. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Aika jännää, itse rotukissoja kaksi ostaneena niin kasvattaja kyllä ilmoitti jokaisen pennun erikseen ja ne piti varata kauan aikaa etukäteen, kummatkin kasvattajat halusivat minusta, kodistani ja elämäntilanteesta laajat taustatiedot ja vasta ne hyväksyneenä suostuivat varaamaan pennun. Ja ihan tietty pentu varattiin sekä sitä maksettiin etukäteen varausmaksu. Sitten kävimme pariinkin kertaan kasvattajan kotona varmistaaksemme, että kaikki on hyvin eikä ole pentutehtailija. Kasvattaja antoi myös pitkät ja tarkat ohjeet kaikesta hoitoon ja ruokintaan liittyvästä sekä edellytti, että pidämme "pentuloman", eli olemme vähintään 2 viikkoa kotona töistä ettei kissanpentu jää yksin. Ensimmäiset pari päivää kummatkin pikkuisista olivat peloissaan ja arkoja, mutta tuon 2 viikon aikana tottuivat uuteen kotiin ja oppivat luottamaan siihen, että siellä on turvallista sekä kiintyivät meihin. 

Itsellänikin on kaksi rotukissaa ja kyllä omalla kohdallani kasvattaja nimenomaan halusi ottaa kantaa  myös siihen, mikä pennuista sopii parhaiten siihen, mitä olen tarjoamassa. Toki toiveen sai esittää siitä, mitä pentua halusi, mutta kasvattajalla oli veto-oikeus siihen, katsoiko pennun sopivan haluajalle ja varausta ei edes laittanut voimaan ennen kuin oli tavannut potentiaalin ostajan kasvotusten ja ostaja tavannut pennun. Jälkimmäisen pennun kohdalla sain valita sukupuolen, mutta kasvattaja ihan yksinvaltiaana ilmoitti, mikä pennuista vaikuttaa luonteeltaan siltä, että parhaiten sopeutuisi ensimmäisen kissani kaveriksi. Ei tullut mieleenkään alkaa kyseenalaistaa asiantuntijan mielipidettä.

Tuokin varmaan totta. Itsellä oli ekana se, että piti todistaa että kelpaa kasvattajan kissoilla kodiksi ja palvelijaksi ylipäänsä. Sitten sai keskustella toivotusta pennusta.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaja kuulostaa todella tökeröltä. Ei ole yhtään paikallaan että jouduit ottamaan koiran jota et olisi halunnut ja joka on luonteeltaan haastava, eikä kasvattaja selvästi ole tarjonnut sinulle tukea tämän pennun kanssa. Rotukoirien kasvattajat yleensäkin teettävät pentuja ansaintamielessä, toiset asiallisesti ja toiset asiattomasti. Ei valitettavasti pidä paikkaansa että kasvattajalta hankittu koira olisi turvallinen tai eettinen valinta.

Arka pentu voi kyllä rohkaistua ja hyvässä hoidossa ajan mittaan varmasti tottuu omaan perheeseensä, mutta on sekin mahdollista että koira on sairas. Tai niin pahasti pelokas että se vaikuttaa luonteeseen myöhemminkin. Sinun sijassasi ottaisin yhteyttä kasvattajaan ja kertoisin suoraan että et ole tyytyväinen tilanteeseen ja pelkäät että koira ei ole kunnossa. Jos kasvattaja tarjoaa asiallisesti neuvoja ja tukea niin hyvä. Jos syyllistää sinua eikä auta, ottaisin yhteyttä Kennelliiton/kuluttajaneuvojaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää mahd hyvää huolta pienestä koirasta, antaa sille rauhallista huomiota ja tarvittaessa käyttää eläinlääkärillä jos näyttää kovin huonolta. Voimia!

Miten ihmeessä rotukoirien kasvattajat ansaitsevat, kun ainakin rotukissojen kohdalla tulee vain persnettoa? Eli vaikka hinnat ovat yli tonnin, niin vastuullisen kasvattajan kulut jokaisen pennun kohdalla ovat tuon yli. Siksi kasvattajat valitsevat kuka saa kissan, ei toisinpäin. Tosi ikävää, jos tässä tapauksessa ollut sekä vastuuton kasvattaja että vastuuton ostaja. Inhottavalta kodilta pienelle koiravauvalle ainakin kuulosta ja ap tosi inhottavalta ja typerältä omistajalta. Toivottavasti on provo.

incel kirjoitti:

Minä olen aina saanut valita pennun, mutta aina olen ottanut toisen koirani mukaan katsomaan miten sopeutuvat. Ilmeisesti aina turhaan. Koirista kokemusta on aika paljon ja jopa diabetes-koiran pitkäaikaisesta hoidosta. Lentee 5 viivaa ja kaikki hyvin kunhan katsoi perään. Kun saa stabiiliin niin siellä pysyy. Haistan muuten diabeetikko-ihmisen sokeritasapainon parinmetrin päähän eli se ns asetonin haju. Sokeripalat taskussa häiritsevät. Ja olen pistänyt ihmisiä ja Kleksanee itseeni leikkaushoidon jälkeen. Kleksane tulee jo coronahoitona kaiketi. Ainakin musta maha oli meikulla.

------------

Niin monellako on koira sängyssä tai lupa tulla. Talvipakkasella ehdoton ykkönen on mäyräkoir kyljessä.

Tä??? Aika sekaisin taidat olla, ei millään pahalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista että kasvattaja valitsee minkä pennun saatte. Eihän se millään voisi edes teoriassa toteutua että jokainen saa sen minkä haluaa - mitä sitten tehtäisiin jos moni haluaisi saman? Lisäksi pitää ottaa huomioon mitä kukin ostaja pennun kanssa haluaa tehdä, esim. Näyttelykoiraa hakeva saa sen rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti lupaavimman, harrastuskoiran hakija energisemmän, pikkulapsiperheeseen ei arinta eikä vilkkainta.

Minä en tässä nyt ole (koiria itsekin kasvattaneena) huolissani että pennussa olisi mitään vikaa, vaan siitä miten huonosti pentua ymmärtävään kotiin se on päätynyt! Pentu on haettu vasta, on ihan normaalia että se on emosta ja synnyinkodista juuri erotettuna masentunut, kauhuissaan tms. Tähän pitää suhtautua rauhallisesti, pitkämielisesti j rakkaudella, antaa pennulle aikaa ja rauhaa tottua. Alkuun älkää odottako liikoja, antakaa sen nyt ensin oppia luottamaan edes teihin. Hyväksykää pentu sellaisena kuin se on, ja sitten kun se on parissa viikossa kunnolla kotiutunut niin alatte enemmän totuttaa asioihin joita se pelkää.

Aika jännää, itse rotukissoja kaksi ostaneena niin kasvattaja kyllä ilmoitti jokaisen pennun erikseen ja ne piti varata kauan aikaa etukäteen, kummatkin kasvattajat halusivat minusta, kodistani ja elämäntilanteesta laajat taustatiedot ja vasta ne hyväksyneenä suostuivat varaamaan pennun. Ja ihan tietty pentu varattiin sekä sitä maksettiin etukäteen varausmaksu. Sitten kävimme pariinkin kertaan kasvattajan kotona varmistaaksemme, että kaikki on hyvin eikä ole pentutehtailija. Kasvattaja antoi myös pitkät ja tarkat ohjeet kaikesta hoitoon ja ruokintaan liittyvästä sekä edellytti, että pidämme "pentuloman", eli olemme vähintään 2 viikkoa kotona töistä ettei kissanpentu jää yksin. Ensimmäiset pari päivää kummatkin pikkuisista olivat peloissaan ja arkoja, mutta tuon 2 viikon aikana tottuivat uuteen kotiin ja oppivat luottamaan siihen, että siellä on turvallista sekä kiintyivät meihin. 

Ja kasvattajat myös edellyttivät, että saavat tietoja ja kuvia kissoita koko niiden elinajan. Ja neuvoivat, että aina voi kääntyä heidän puoleensa jos on kysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaja kuulostaa todella tökeröltä. Ei ole yhtään paikallaan että jouduit ottamaan koiran jota et olisi halunnut ja joka on luonteeltaan haastava, eikä kasvattaja selvästi ole tarjonnut sinulle tukea tämän pennun kanssa. Rotukoirien kasvattajat yleensäkin teettävät pentuja ansaintamielessä, toiset asiallisesti ja toiset asiattomasti. Ei valitettavasti pidä paikkaansa että kasvattajalta hankittu koira olisi turvallinen tai eettinen valinta.

Arka pentu voi kyllä rohkaistua ja hyvässä hoidossa ajan mittaan varmasti tottuu omaan perheeseensä, mutta on sekin mahdollista että koira on sairas. Tai niin pahasti pelokas että se vaikuttaa luonteeseen myöhemminkin. Sinun sijassasi ottaisin yhteyttä kasvattajaan ja kertoisin suoraan että et ole tyytyväinen tilanteeseen ja pelkäät että koira ei ole kunnossa. Jos kasvattaja tarjoaa asiallisesti neuvoja ja tukea niin hyvä. Jos syyllistää sinua eikä auta, ottaisin yhteyttä Kennelliiton/kuluttajaneuvojaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää mahd hyvää huolta pienestä koirasta, antaa sille rauhallista huomiota ja tarvittaessa käyttää eläinlääkärillä jos näyttää kovin huonolta. Voimia!

Ap ei joutunut ottamaan koiraa jota ei halua. Ap ei osannut sanoa ei kiitos. Ap ei myöskään kertonut että onko ollut yhteydessä kasvattajaan pennun takia nyt, joten tuo on tuulesta temmattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaja kuulostaa todella tökeröltä. Ei ole yhtään paikallaan että jouduit ottamaan koiran jota et olisi halunnut ja joka on luonteeltaan haastava, eikä kasvattaja selvästi ole tarjonnut sinulle tukea tämän pennun kanssa. Rotukoirien kasvattajat yleensäkin teettävät pentuja ansaintamielessä, toiset asiallisesti ja toiset asiattomasti. Ei valitettavasti pidä paikkaansa että kasvattajalta hankittu koira olisi turvallinen tai eettinen valinta.

Arka pentu voi kyllä rohkaistua ja hyvässä hoidossa ajan mittaan varmasti tottuu omaan perheeseensä, mutta on sekin mahdollista että koira on sairas. Tai niin pahasti pelokas että se vaikuttaa luonteeseen myöhemminkin. Sinun sijassasi ottaisin yhteyttä kasvattajaan ja kertoisin suoraan että et ole tyytyväinen tilanteeseen ja pelkäät että koira ei ole kunnossa. Jos kasvattaja tarjoaa asiallisesti neuvoja ja tukea niin hyvä. Jos syyllistää sinua eikä auta, ottaisin yhteyttä Kennelliiton/kuluttajaneuvojaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää mahd hyvää huolta pienestä koirasta, antaa sille rauhallista huomiota ja tarvittaessa käyttää eläinlääkärillä jos näyttää kovin huonolta. Voimia!

Miten ihmeessä rotukoirien kasvattajat ansaitsevat, kun ainakin rotukissojen kohdalla tulee vain persnettoa? Eli vaikka hinnat ovat yli tonnin, niin vastuullisen kasvattajan kulut jokaisen pennun kohdalla ovat tuon yli. Siksi kasvattajat valitsevat kuka saa kissan, ei toisinpäin. Tosi ikävää, jos tässä tapauksessa ollut sekä vastuuton kasvattaja että vastuuton ostaja. Inhottavalta kodilta pienelle koiravauvalle ainakin kuulosta ja ap tosi inhottavalta ja typerältä omistajalta. Toivottavasti on provo.

Jos ostaja kokee ettei ole valmis ottamaan arkaa ja pelokasta pentua perheeseensä, niin ammattitaidon puutetta osoittaa sellainen kasvattaja, joka sellaista perheeseen sitten tuputtaa. Se, jos joku on väärin koiranpentua kohtaan. Jos pentueesta ei tunnu löytyvän sopivaa pentua uuteen perheeseen, niin sitten jonosta seuraava. Serkkuni odotti uutta koiraansa 5 vuotta, vasta viidennestä pentueesta tuli pentu, joka tuntui sekä uudesta perheestä sopivalle heille, että kasvattajastakin. 

On hiukan epäeettistä vakuutella, että kasvattaja kyllä tietää millainen pennusta tulee ja mihin perheeseen pentu sopii, kun netti on täynnä kokemuksia siitä ettei olekaan sitten tiennyt.  Olisi parempi, että pentu menee sellaiseen perheeseen, josta sekä kasvattaja, että uusi perhe kokee, että tämä tässä on meidän perheenjäsen. Jos toinen osa tuosta yhtälöstä (tai vaikka pentu itse) kokee, ettei kaikki kohtaa, niin sitten vain seuraava perhe jonosta. mielestäni ap:tä ei pidä haukkua siitä ettei heille pentu olisi kelvannut, on vain järkevää ja oikein, että he olivat rehellisiä tuntemuksilleen.

Toivottavasti ap:n pentu potee nyt kuitenkin vain koti-ikävää emon luo eikä niin, että olisi pahnan pohjimmainen pentu tullut perheeseen. Jos viimeistä, niin suosittelen purkamaan kaupan.

Sinä kävit ryöstämässä vauvan pois äidin ja sisarusten luota täysin vieraaseen paikkaan ja ihmettelet miksi se pelkää?

Vierailija kirjoitti:

Sinä kävit ryöstämässä vauvan pois äidin ja sisarusten luota täysin vieraaseen paikkaan ja ihmettelet miksi se pelkää?

Koiranpennuthan ovat aivan vauvoja luovutusiässä. Tietenkin pikku rassukka pelkää vieraassa paikassa, pois emon luota ja vieraiden ihmisten keskellä. Jotka eivät edes vaikuta ymmärtävän mitään sen pikkurassukan hyvinvoinnista.

Varmaan parempi koiralle, että ap palauttaa sen kasvattajalle, joka voi sitten etsiä sille kunnon perheen. Ja ap:n ei varmaan kannata ottaa yhtään lemmikkiä, ei vaikuta siihen sopivalta.