Olen ainut lapsi ja onnellinen siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi lapsi, teini. Hän on tyytyväinen ainut lapsi.

Mutta ei voi tietää olisiko vielä ihanampaa jos olisi sisarus.

Eikä voi tietää kuinka olisiko voinut olla vielä hienompaa, jos olisi ollut ainoa lapsi.

Olen myös ainut lapsi ja serkuistakin nuorin. Ei mitään valittamista. Miehellä kaksi siskoa ja eivät ole erityisen läheisiä. Toinen narsku ja toinen hössö. Meillä on 2 aikuista lasta. Tyttö ja poika. Eivät koskaan riitele mutta asuvatkin suurimman osan vuotta eri puolilla maapalloa.

5 KEINOA PARANTAA SISARUSSUHDETTA

1. Anna sisaruksen muuttua.

Anna toisen olla sellainen kuin on, vaikka olisit lapsena tottunut erilaiseen ihmiseen.

2. Luo suhdetta teille sopivalla tavalla.

Onko pihan haravointi tai yhdessä saunominen teille parasta yhdessä oloa? Vai mikä?

3. Älä syyttele.

Jos haluat puhua suhteenne ongelmista, älä syyttele vaan kerro, mikä sinusta tuntuu pahalta.

4. Pyydä anteeksi.

Jos olet vaikka vahingossakin loukannut sisarusta, pyydä anteeksi. Sinulle pieni asia voi olla toiselle suuri.

5. Nauti siitä, mitä jo on.

Älä yritä väkisin tehdä sisaruksesta parasta ystävää. Ihan hyvä suhde on jo vaalittava asia.

Vierailija kirjoitti:

Hittojako sillä varallisuudella tekee, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun arkku pannaan multiin?

Elämän aikana varallisuudella voi tehdä paljonkin.

Olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut sisarusta. Minulla oli lapsena paljon kavereita ja muutamilla, joilla oli sisarsukia, arki oli pelkkää tappelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittojako sillä varallisuudella tekee, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun arkku pannaan multiin?

Ostaa ruokaa ja maksaa laskuja.

Kuolleet eivät sapuskaa tarvitse ja perikunta maksaa hautapaikan niin kuin kykenee.

<

Eli lapsilisät, ilmainen päivähoito, koulutus, terveydenhuolto, hoitovapaat, iltapäiväkerhot yms. loputon lapsiperheiden hyysääminen voidaan lopettaa. Kun ei sitä rahaa kerran tarvita mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi ja hyvin tyytyväinen. En ole koskaan kaivannut sisaruksia enkä osaa kuvitella, millaista on omata siskoja tai veljiä. Sain aina vanhemmiltani kaiken mitä tarvitsin sekä heidän jakamattoman huomionsa ja rakkautensa eikä ollut sisarusriitoja. En ole yksinäinenkään, ystäviä ja kavereita on.

En muista, että olisin riidellyt ikinä siskoni kanssa. Siskoni on hieman yli 50 vuotias, minä hieman alle. Vanhemmillamme riitti rakkautta ja aikaa aina ja riittää vieläkin. Sekä minulla, että siskollani on myös perheet, omat ystävät ja harrastukset.

Ei se vanhempien aika ja rakkaus ole lasten määrästä aina kiinni, vaan se riippuu siitä miten vanhemmat ovat elämänsä tärkeysjärjestyksen olevan. Minulla on kolme lasta ja joka ikinen on saanut ja saa yhä vieläkin rakkautta ja aikaa meiltä vanhemmilta.

Tottakai ymmärrän, että kaikki eivät saa useampia lapsia ja jotkut eivät saa toivomuksista ja rakkaudesta huolimatta yhtäkään, mutta sisaruussuhde on varmasti yksi elämän pisimmistä suhteista. Harvoin kukaan riitelee myöskään yksin, joten jos on sisarusten välisiä riitoja, niin harvoin siinä voi vain toista osoittaa syypääksi.

Jos tulee sisarusten kanssa toimeen, niin silloin se on hieno asia. Jos taas sisaruksia ei voi sitää ja nuorin on valehteleva ja huijaava kpää, niin sellaisesta ei ole iloa. Kokemusta valitettavasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittojako sillä varallisuudella tekee, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun arkku pannaan multiin?

Ostaa ruokaa ja maksaa laskuja.

Kuolleet eivät sapuskaa tarvitse ja perikunta maksaa hautapaikan niin kuin kykenee.

<

Eli lapsilisät, ilmainen päivähoito, koulutus, terveydenhuolto, hoitovapaat, iltapäiväkerhot yms. loputon lapsiperheiden hyysääminen voidaan lopettaa. Kun ei sitä rahaa kerran tarvita mihinkään.

Arkussa et tee niillä yhä vieläkään mitään. Sinähän sitä perintöä yksinäsi kyttäsit.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee sisarusten kanssa toimeen, niin silloin se on hieno asia. Jos taas sisaruksia ei voi sitää ja nuorin on valehteleva ja huijaava kpää, niin sellaisesta ei ole iloa. Kokemusta valitettavasti on.

Ja sinä olet ihana, rakastettava, upea, ajatteleva, toiset huomioon ottava ihminen? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi ja hyvin tyytyväinen. En ole koskaan kaivannut sisaruksia enkä osaa kuvitella, millaista on omata siskoja tai veljiä. Sain aina vanhemmiltani kaiken mitä tarvitsin sekä heidän jakamattoman huomionsa ja rakkautensa eikä ollut sisarusriitoja. En ole yksinäinenkään, ystäviä ja kavereita on.

En muista, että olisin riidellyt ikinä siskoni kanssa. Siskoni on hieman yli 50 vuotias, minä hieman alle. Vanhemmillamme riitti rakkautta ja aikaa aina ja riittää vieläkin. Sekä minulla, että siskollani on myös perheet, omat ystävät ja harrastukset.

Ei se vanhempien aika ja rakkaus ole lasten määrästä aina kiinni, vaan se riippuu siitä miten vanhemmat ovat elämänsä tärkeysjärjestyksen olevan. Minulla on kolme lasta ja joka ikinen on saanut ja saa yhä vieläkin rakkautta ja aikaa meiltä vanhemmilta.

Tottakai ymmärrän, että kaikki eivät saa useampia lapsia ja jotkut eivät saa toivomuksista ja rakkaudesta huolimatta yhtäkään, mutta sisaruussuhde on varmasti yksi elämän pisimmistä suhteista. Harvoin kukaan riitelee myöskään yksin, joten jos on sisarusten välisiä riitoja, niin harvoin siinä voi vain toista osoittaa syypääksi.

Goid for you. Varmaan joillain on näinkin, mutta kovin usein sitä kuulee sisarusten välisistä riidoista ja perinnönjaossa se helvetti usein vasta repeääkin.

Vierailija kirjoitti:

Samoin, sisaruksilla näyttää aina olevan riitaa ja sanomista. Siksi en itsekään tehnyt kuin yhden lapsen. Aviomieheni on myös ainut lapsi, joten varallisuuden kannalta tuo myös on hyvä juttu.

Minä riitelin kyllä siskoni kanssa lapsena paljon, mutta silti hän oli myös paras ystäväni. Riidat loppui siihen paikkaan kun muutin pois kotoa, enkä voi kuvitella että aikuisena enää riideltäisiin. En itseasiassa tunne ketään kuka riitelisi sisarustensa kanssa enää aikuisena, mutta tunnenkin enimmäkseen vain mukavia ja järkeviä ihmisiä.

Olin itse ainut lapsi. En pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hittojako sillä varallisuudella tekee, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun arkku pannaan multiin?

Ostaa ruokaa ja maksaa laskuja.

Kuolleet eivät sapuskaa tarvitse ja perikunta maksaa hautapaikan niin kuin kykenee.

<

Eli lapsilisät, ilmainen päivähoito, koulutus, terveydenhuolto, hoitovapaat, iltapäiväkerhot yms. loputon lapsiperheiden hyysääminen voidaan lopettaa. Kun ei sitä rahaa kerran tarvita mihinkään.

Arkussa et tee niillä yhä vieläkään mitään. Sinähän sitä perintöä yksinäsi kyttäsit.

Rahat kannattaa käyttää elinaikanaan. Silloin niistä on paljon iloa. En ole kytännyt perintöä.

Olen ainoa lapsi ja usein saanut surkuttelua siitä. Myös näitä itsekkyys ja lellipentu-kommentteja on tullut jopa aikuisenakin. Silti tunnen paljon materialla lellitympiä sisaruksellisia ja huomattavasti itsekkäämpiä oman navan tuijottajia - erityisesti pikkusisaruksissa. Tuossa kirjoituksessa on ihan hyviä pointteja, kuten esimerkiksi tuo ettei ainoan lapsen tarvitse kilpailla ja taistella kyynärpäätaktiikalla kaikesta, jolloin hänen on helppo oppia jakamaan omistaan ja opettelemaan tulemaan toimeen tosi erilaisten ihmisten kanssa. On myös totta, että et yleensä kaipaa sitä mitä sinulla ei ole - kuten sisarusta. En koe, että olisin koskaan kärsinyt siitä, että olen ainoa lapsi. Pikemminkin niin, että usein tuntuu läheisetkin sisarussuhteet olevan aika raskaita ja epätasa-arvoisia (ulkopuolisen silmin) ja sisarukselta joutuu sietämään kaikenlaista pashaa vain koska ollaan sukulaisia ja kasvettu kiintymykseen.

Olen ainut lapsi. Meillä on yksi lapsi. Hänen perheellään on yksi lapsi ja tyttäreni sanoi, ettei ikinä enempää. Miehelläni on kolme sisarusta, mutta eivät ole missään tekemisissä. Tyttäreni miehellä on kymmenen vuotta vanhempi sisko ja välit ovat etäiset.

Olen ainut lapsi ja aina ollut onnellinen siitä. En ole ollut surullinen siitä hetkeäkään. Lapsuudessa vanhemmilla oli vaikeaa ja riitaa ja jos siinä olisi ollut muutama muu vielä meidän kaikkien stressiä lisäämässä, en tiedä miten olisi käynyt.

Kaikki mitä olen nähnyt ystävien keskuudessa, joilla on sisaruksia, on ollut lähestulkoon että ollut sisarkateutta, epäsopua, erilaisia elämänkohtaloita, surua sisarusten toilailuista, sisarukset pyytämässä rahaa ja apua jne Joillakin on 8 sisarusta joista vain kaksi puhuu keskenään ja yksi jo kuoli itsemurhaan.

Onneksi olen ainoa lapsi, ja ihan muut huomioonottavaksi kasvanut, olin päiväkodissa 3-vuotiaasta alkaen, niin opin sosiaaliset taidot sieltäkin.

Minä en enää jaksa läpeensä ahnetta sisarusta. Tosi törkeä ja painostaa vanhempia tekemään testamenttia itselleen. En olisi iki päivänä uskonut tämmöiseen törmääväni eikä olisi isosta jäämistöstä kysymys. Joo mutta saisi ilmeisesti liian vähän eikä se riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi lapsi, teini. Hän on tyytyväinen ainut lapsi.

Mutta ei voi tietää olisiko vielä ihanampaa jos olisi sisarus.

Ohiksena vaan, että en minäkään voi olla varma olisiko elämäni parempaa ILMAN sisaruksia. Aika varma silti olen, että olisi. Sisaruksistani ei ole ollut kuin harmia.

Puolisoni on ainoa lapsi ja hänellä oli onnellinen lapsuus. Minulla on sisaruksia, joista on ollut iloa lapsuudessa, mutta myös paljon harmia. Aikuisena toisesta on tullut juoppo ja toinen on väkivaltainen. En pidä heihin mitään yhteyttä.