Olivatko äitinne teidän kanssanne, kun olitte lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Heips

Olin lapsi 1960 luvulla. Äitini oli töissä, mutta huolehti meistä lapsista. Samoin kuin isäni, oli ehkä aikaansa edellä.

Ihan turvallinen lapsuus, vaikka vanhemmat eivät sinänsä leikkineet meidän kanssa. Kylällä riitti kyllä lapsia joka taloon ja meininki oli vhän " koko kylä hoitaa".

Samoin, 60- luvun alkupuolen lapsi. Keskenään leikimme, kylän kakarat, meitä oli paljon. Äidistäni näin yleensä vain selän, enkä muista olleeni hänen sylissään, mutta äiti ompeli, neuloi, huolehti parhaansa mukaan. Olen katraan 2. eli sain kasvaa aika huolettoman vapaasti, koska esikoinen vaati mua enemmän, seuraavat tietenkin myös. Ehkä ilman tarkempaa kasvattamista, vähän kuin rikkaruoho porkkanapenkissä, minusta tuli erilaisempi kuin äidin huomiota saaneet sisarukseni.

Olen elänyt lapsuuteni 80-luvulla ja ei, äiti ei tosiaankaan koskaan viettänyt kanssani aikaa. Ei leikitty, ei retkeilty, ei matkailu, ei tehty kotitöitä, ei tehty mitään eikä käyty missään kaksistaan.

Ihan pari muistikuvaa minulla on, että kerran saunan jälkeen tein äidille kampauksia hänen tukkaansa ja kerran käytiin hiihtämässä, myöhemmin teini-ikäisenä olimme kerran yhdessä kirpputorilla myymässä jotakin. Nämä ovat olleet siis niin erityisiä tilanteita, että muistan ne tosi hyvin Ihan erityisinä hetkinä.

Muistoni äidistä eivät ole huonoja, mutta emme ole koskaan olleet läheisiä ja muistan jo nuorena ajatelleeni, että äiti ei tunne minua yhtään eikä ole kiinnostunut asioistani.

Onko tämä joku lestapalsta?

Ei todellakaan ollut!

Olen syntynyt -94, enkä muista että äiti olisi koskaan leikkinyt kanssani. Mutta kyllä yhdessä aikaa vietettiin, takkatuli-iltoja, retkeilyä, käytiin lomilla ja kesäisin rannoilla, talvisin hiihtämässä ja laskettelemassa. Myös pelattiin korttia, poimittiin marjoja ja vaikka mitä. Luki iltasatuja kunnes aloin itse lukemaan tarpeeksi hyvin. Silitteli paljon. Äiti oli myös paljon töissä etenkin varhaislapsuudessani, mutta siitä ei ole jäänyt selkeää mielikuvaa. Muistelen rakastavaa ja läheistä äitiä. Mutta ei tullut mieleenkään että äitin olisi pitänyt lapsen kanssa lapsen tasolla leikkiä. Aikuinen oli aikuinen ja lapsi oli lapsi. Koen raskaana nykyisen kaverivahnemmuudrn ajatuksen, en halua joutua esittämään lasta lapselleni jos joskus sellaisen saan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Alle kouluikäinen äiti on kyllä aika nuori.

Äiti ei oikein huomioinut minua pienenä. Hän kaiketi tajusi erheensä jossain vaiheessa, mutta minä, unohdettu lapsi oikein raivostuin, kun hän alkoi yhtäkkiä kyselemään minulta kuulumisia ja päivän vointeja! Oikeasti hirmustuin! Olin ollut näkymätön niin pitkään, että pieni kyseleminenkin tuntui tungettelevalta ja epäilyttävältä.

Isäni kanssa minulla oli hyvät välit. Äiti on edelleen katkera, etten kohtele häntä hyvän päivän tuttua kummempana. Minkäs teet, yritän parhaani, mutta se on kovin vähän koska hän kohteli minua kuin en olisi mitään.

Minun äiti muistelee nyt kun itsellä on lapsia, että silloin kun minä ja sisarukseni olimme pieniä että ei lapsien kanssa tehty mitään, ei todellakaan käyty missään. Kerran kesässä puuhamaassa ja sekin oli kuulemma rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle kidutusta. 

Kuulemma me menimme aina ulos, en tiedä mitä siellä tehtiin mutta vanhemmat ei siis ulos tullut. Sellanen mielikuva on jäänyt, että meillä ei koskaan kokoonnuttu pelaileen mitään, joskus televisiota katsottiin ja saunottiin. Mutta että lapset itseohjautuivat minne kukin.