Olivatko äitinne teidän kanssanne, kun olitte lapsia?

Oli, mutta en muista leikkimistä. Leivoimme ja siivosimme yhdessä. Viikonloppuisin kävime uimassa tai hiihtämässä koko perheenä.

Hän taisi alkaa tekemään täyttä työpäivää vasta silloin, kun olin noin 10 v, sitä ennen oli osa-aikainen.

Vm -68

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse täysin lapsen kanssa eläneenä koen jotenkin epäreiluksi, että oman ikäpolveni äidit eivät eväänsä liikauttaneet lastensa viihtymiselle.

He kasvattivat lapsensa elämää varten, ei maailman keskipisteiksi.

En muista että koskaan olisi leikkinyt. Elin lapsuuteni 80-luvulla ja äitini oli tosi nuori. Olin 9-vuotiaaksi ainut lapsi ja muistan vain että minua kuskattiin aina mummolaan.

Muistan että hän teki päivittäin monipuolista hyvää ruokaa, osti minulle hienoja vaatteita ja leluja sekä piti kodin tosi siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Hän meni aamulla töihin, tuli viideltä syömään ja lähti sitten takaisin töihin. Tuli joskus kotiin, kun menin yhdeksältä nukkumaan, mutta ei aina. Viikonloppuisin jos menimme maalle, hänellä oli töitä mukana. Kerran lähdimme etelään jouluna, ja silloin käytiin vielä taksilla viemässä eräs työ matkalla lentokentälle. Hän oli tehnyt töitä lähtöön asti ja pakannut jotain äkkiä miten kuten. Etelässä hän teki töitä uima-altaalla. Ymmärrätkö nyt? ap

Myös isäni oli. Olen mm. reissannut hänen kanssaan kaksin pienestä saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äiti oli töissä ja teki aamuvarhaisella ja iltapäivästä yöhön kotitöitä. Vietin lapsuuteni enimmäkseen yksin, mitä nyt joskus isovanhemmat ottivat mukaansa kauppa-asioille - asuttiin siis maalaistalossa. Kyllä äiti minut hoiti kun olin vauva mutta siihen se jäi.

Olen käynyt terapiassa syistä, jotka johtuvat lapsuudesta: hylätyksi tulemista, traumaa, yksinäisyyttä. Vaikka mitenkä päin näitä ajattelen, äitiin ja varhaislapsuuteen kiertyy kaikki. Isä oli kusipää ja isovanhemmat ilkeitä, mutta äiti ei koskaan puuttunut asioihin, ei puolustanut, ei mitään. En muista lapsuudesta mitään onnellista.

Joskus oli naistenlehdessä artikkeli "Kadutko että et ole viettänyt lastesi kanssa enemmän aikaa heidän ollessaan pieniä" tms. ja kysyin äidiltä, kaduttaako häntä. Olin järkyttynyt kun äiti vastasi että ei kaduta. 

Äiti on lastenlasten kanssa ollut paljon ja touhunnut, mutta ei se omaa lapsuuttani korjaa.

Hyvin samanlainen lapsuus minulla 1970-luvulla. Vanhempani ovat sentään itse myöntäneet, että eivät ole kaikissa tilanteissa toimineet oikein meidän lapsuudessa. 

Oli. Oli myös toki aina töissä ja teki paljon myös työmatkoja, mutta sitten kun oli kotona niin leikittiin, luettiin, juteltiin, laulettiin ja ihan vaan oltiin yhdessä. Illalla tuli peittelemään ja luki iltasadun, aamulla tuli herättämään. Koskaan ei ollut sellaista oloa että ei saisi tarpeeksi huomiota äidiltä vaikka aina toki veljen kanssa kilpailtiinkin siitä huomiosta. Olemme aina olleet todella läheisiä ja nytkin hän on myös paras ystäväni ja vietämme aina silloin tällöin tyttöjeniltaa kahdestaan tai lähdemme yhdessä reissulle. 

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Hän meni aamulla töihin, tuli viideltä syömään ja lähti sitten takaisin töihin. Tuli joskus kotiin, kun menin yhdeksältä nukkumaan, mutta ei aina. Viikonloppuisin jos menimme maalle, hänellä oli töitä mukana. Kerran lähdimme etelään jouluna, ja silloin käytiin vielä taksilla viemässä eräs työ matkalla lentokentälle. Hän oli tehnyt töitä lähtöön asti ja pakannut jotain äkkiä miten kuten. Etelässä hän teki töitä uima-altaalla. Ymmärrätkö nyt? ap

En oikein ymmärrä, koska jo laki määrittää paljonko ylitöitä voi teettää. Työnantaja joutuu vaikeuksiin jos viikkoylityömäärä ylittyy. Tai oli itse oma työnantajansa. Sitten on eri juttu. Tai oli työhullu ja työtunteja ei kirjattu mihinkään.

En muista paljon mitään ennen kouluikää, mutta olen aika varma, että äiti jonkin verran leikki kanssani koska pikkusisarusteni kanssa oli hyvinkin jaksava ja leikkisä. Olen käynyt vauvamuskarit ja -uinnit, on viety lasten tapahtumiin, vierailtu paljon perhetutuilla, otettu mukaan leipomaan, rakenneltu linnoja pahvilaatikoista ja kirjoista... paljon kuvia omalta kotipihalta leikeistä. Tosi monipuolisesti päässyt tekemään kaikkea ja kokeilemaan eri harrastuksia. Varsinkin piirtämisessä ja maalaamisessa äiti kannusti. Luki iltasadun joka ilta. Kotona oli rauhallista ja lämmin tunnelma. Meitä syntyi yhteensä kolme lasta nuorille vanhemmilleni ja ihan hulluna jaksoivat meihin satsata. Myös isä vietti kanssamme paljon aikaa, leikit hänen kanssaan olivat vähän riehakkaampia ja opetti paljon käytännön taitoja ja puukäsitöitä. Pyrki kai ennakoimaan turvallisuutta meitä opettamalla. He tekivät kotityötkin yhdessä ilman mitään kiistoja sellaisista perusasioista, ne vain hoidettiin. Voin vain ihmetellä miten elementissään molemmat olivat siinä elämäntilanteessa. Tämä 90-luvulla, vielä valuuttalainat ja isän yrityksen ahdinko, silti ne kahdestaan jotenkin pärjäsi aina niin hienosti.

Ei äiti ollut elämässäni ollenkaan.

Muistan, kun kärtin äitiä lukemaan minulle Aku Ankkaa, luki pari sivua ja lopetti. Veli sitten "luki" minulle ääneen vaikkei itsekään osannut lukea. Meillä ei tietenkään ollut lastenkirjoja eikä käyty kirjastossa. Naapurin isommat tytöt otti minut mukaan kirjastoon, kun oli 6-vuotias. Siellä oli taivas. Sain kirjastokortin ja lainakirjan, kun valehtelin kirjastonhoitajalle osaavani lukea vähän.

Pari kertaa saatiin äiti pelaamaan Afrikan tähteä ja lähtemään hiihtämään meidän kanssa. Äiti suuttui, kun hävisi ja marisi koko pienen hiihtolenkin ajan. Eipä sitten enää pyydetty. Varhaisin lapsuusmuisto on äidin selkä, kun hän tiskasi. Kodinhoito ja isän palveleminen vei äidin ajan, sillä meillä ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö.

Ei ollut. Äiti kävi töissä ja meillä oli lastenlikka hoitamassa. Enimmäkseen pyörittiin pihalla leikkimässä muiden lasten kanssa avain kaulassa.

Äiti ei edes ehtinyt synnyttämään minua kun hänellä oli koko ajan niin kiire. Tipahdin tänne maailmaan taivaasta vai lienenkö kenties puusta pudonnut.

Ei äitimme ollut lastensa kanssa. Ei edes sen nuorimman kanssa edes kun tämä oli pieni tai koululainen, vaikka oli ikänsä kotiäitinä.

Kehuu kovasti superäitiydellään mutta henkisesti ei ollut läsnä yhdellekään lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Hän meni aamulla töihin, tuli viideltä syömään ja lähti sitten takaisin töihin. Tuli joskus kotiin, kun menin yhdeksältä nukkumaan, mutta ei aina. Viikonloppuisin jos menimme maalle, hänellä oli töitä mukana. Kerran lähdimme etelään jouluna, ja silloin käytiin vielä taksilla viemässä eräs työ matkalla lentokentälle. Hän oli tehnyt töitä lähtöön asti ja pakannut jotain äkkiä miten kuten. Etelässä hän teki töitä uima-altaalla. Ymmärrätkö nyt? ap

En oikein ymmärrä, koska jo laki määrittää paljonko ylitöitä voi teettää. Työnantaja joutuu vaikeuksiin jos viikkoylityömäärä ylittyy. Tai oli itse oma työnantajansa. Sitten on eri juttu. Tai oli työhullu ja työtunteja ei kirjattu mihinkään.

Yrittäjä. ap

Äiti ei varsinaisesti leikkinyt meidän kanssa, ja onkin myöhemmin muistellut, että häntä harmitti ettei oikein osannut heittäytyä meidän leikkeihin, vaikka joskus yritin saada häntä leikkimään kanssani. Minulla oli kuitenkin monia sisaruksia joiden kanssa leikkiä, joten tämä ei sinänsä haitannut. Äiti kuitenkin vietti meidän kanssa muuten paljon aikaa. Hän oli pitkään kotiäiti, ja käytiin paljon lähimetsissä retkillä, uimassa, tehtiin perunapainantaa ja batiikkivärjäystä ja vaikka mitä. 90-luvulla tämä. Myös leipomisessa ja muissa kotitöissä saatiin autella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuori äiti ja alle kouluikäisenä hän kyllä leikki kanssani. Leikimme piilosta, sokkoa, puhalsimme saippuakuplia, pihalla istui hiekkalaatikon reunalla ja teimme hiekkakakkuja ym.

Oikeasti äiti kyllä vietti vapaa-ajan kanssani. Hän nimittäin kävi kyllä töissä, mutta illat ja viikonloput vietimme perhe-elämää. Olin pienenä mukana myös pakollisissa kotitöissä jotka äiti hoiti. Isä ei osallistunut kotitöihin ja harvoin leikki kanssani. Sain tiskata äidin kanssa yhdessä. Minulle oli nostettu tuoli tiskipöydän eteen. Samoin pesimme pyykkiä yhdessä. Minä pesin nukenvaatteita ja ripustin ne kuivumaan.

En voi oikein ymmärtää, että AP:n äiti oli aina töissä. Tekikö kenties kahta työtä, vai oliko yrittäjä. Eihän kukaan voi olla aina töissä.

Hän meni aamulla töihin, tuli viideltä syömään ja lähti sitten takaisin töihin. Tuli joskus kotiin, kun menin yhdeksältä nukkumaan, mutta ei aina. Viikonloppuisin jos menimme maalle, hänellä oli töitä mukana. Kerran lähdimme etelään jouluna, ja silloin käytiin vielä taksilla viemässä eräs työ matkalla lentokentälle. Hän oli tehnyt töitä lähtöön asti ja pakannut jotain äkkiä miten kuten. Etelässä hän teki töitä uima-altaalla. Ymmärrätkö nyt? ap

En oikein ymmärrä, koska jo laki määrittää paljonko ylitöitä voi teettää. Työnantaja joutuu vaikeuksiin jos viikkoylityömäärä ylittyy. Tai oli itse oma työnantajansa. Sitten on eri juttu. Tai oli työhullu ja työtunteja ei kirjattu mihinkään.

Yrittäjä. ap

Olisit sit heti sanonu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse täysin lapsen kanssa eläneenä koen jotenkin epäreiluksi, että oman ikäpolveni äidit eivät eväänsä liikauttaneet lastensa viihtymiselle.

He kasvattivat lapsensa elämää varten, ei maailman keskipisteiksi.

Tai sitten eivät kasvattaneet. Itse opin vain sokeasti tottelemaan, en ajattelemaan itse eikä minulle opetettu mitään taitoja. Itse olen itseni kasvattanut yhteiskuntakelpoiseksi.

Olen 60-luvun alussa syntynyt. En muista, että äitini olisi tehnyt oikein mitään kanssani. Viihtyi paremmin kahden veljeni kanssa. Ehkä he tarvitsivat äidin huomiota enemmän, vai oliko syynä se, että poikia arvostettiin minun perheessäni enemmän, tiedä häntä.

Minä kasvoin hyvin omatoimiseksi lapseksi. Viihdyin paljon itsekseni ja lukeminen oli kivointa, mitä tiesin. Kirjasto olikin lempipaikkani.