Vesa-Matti Loiri.Mitä jää mieleen?

Uuno Turhapuro; mennään metsään neniä niistelemään.

Siis minä koen, että Uuno on kuollut, ei Loiri

100 vuoden päästä kukaan ei muista Loiria.

Lapsena tuli uunot katseltua ja kyllähän ne silloin nauratti. Naurava kulkuri samoin siihen aikaan. Laulunsa ei ollut minun makuuni. En muista mikä olisi ollut vähän vakavammista elokuvarooleista muistettavin. Ehkä sitten pahojen poikien jokke-pappa.

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä kukaan ei muista Loiria.

Eipä kukaan Snellmaniakaan muista.

Ei yhtikäs mitään.

Eino Leinon runojen tulkinnat musiikin kanssa.

Olen suuri vanhan suomalaisen runouden ystävä. 

Vierailija kirjoitti:

Eino Leinon runojen tulkinnat musiikin kanssa.

Olen suuri vanhan suomalaisen runouden ystävä. 

Itse taas olen suuri Uunofani ja musiikista ainoastaan sukkahousuinen kasarihevi on ruuansulatukseni sulatettavissa.

Kuuntelin Nocturnen ja Elegian ja myöhemmin sattumalta kuulin Naurava kulkuri radiosta- ensimmäiset saa itkemään ja seuraaava iloiselle päälle, nämä kiteyttää kyllä hyvin kuinka taitava ja eläytyvä Loiri oli roolissa kuin roolissa.

Ylitulkinta. Lahjakas oli, mutta monesti meni yli.

Se makkara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä kukaan ei muista Loiria.

Eipä kukaan Snellmaniakaan muista.

Snellman on jäänyt historiaan.

Yksinäinen Ratsastaja

Se makkara kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä kukaan ei muista Loiria.

Eipä kukaan Snellmaniakaan muista.

Kiitos muistutuksesta,

onneksi sinä ainakin muistit.

Monipuolinen ura. Kiitos siitä 🙏

Hupaisaa verrata kahta suomalaista viihdelegendaa: Rauli Somerjokea ja Loiria ja siitä, miten heidän naisasioitaan käsitellään.

Loirilla oli naisia ja suhteita kaikenikäisiin naisiin, kehui viriiliydellään, kolme avioliittoa. Loppuajat häntä hoisi lapsuuden miesystävä.

Somerjoki kohautti rock-väkeä ilmoittamalla, että harvoin huvittaa ja harvoin seisoo. Hänestä tehdyssä elokuvassa väitettiin, ettei Somerjoella olisi ollut naisasioissa onnea (?). Hän ei koskaan ollut naimisissa. Roskalehdet otsikoi, että tähti kuoli yksin. No joo, kyllähän hän teknisesti oli yksin sydänkohtauksen saadessaan. Tai ei ihan yksin. Hänen rakas kissansa oli myös paikalla, ja kissarukka oli tietysti tavattoman pelästynyt, Rauli oli puolestaan kuollut. Itse asiassa Somerjoki oli viettämässä aikaa peräti kahden naisen kanssa, jotka juuri olivat lähteneet hakemaan alakerran ravintolasta ruokaa, viinaa ja tupakkaa. Kymmenen minuuttia olivat poissa. Naiset, poliisi ja taksi - ei niitä koskaan tarvitessa nää. Tosin Somerjoen sydänkohtaus oli niin massiivinen, että mikään ei olisi auttanut.

Vesku oli ihan hyvä tyyppi. Ihmettelen vaan suuresti miksi häntä hehkutetaan niin paljon. Mihinköhän mahtaa päätyä kuolemansa jälkeen, toivottavasti kerkesi ottaa Jeesuksen vastaan ennen kuolemaansa. Jokatapauksessa rauha hänen sielulleen.

Aladin-leffan HENKI!! Haha voi kun tuli niitä naurettua!! Voi kun tulis pian nyt telkkarista se leffa, siis ei mitään netpixejä vaan ihan vaikka Yleltä tai msukkarilta...

Vierailija kirjoitti:

Naurava kulkuri

Erinomaiset Leino-tulkinnat ja muutama hieno elokuva- ja teatterirooli vuosikymmenten takaa.

Uunosta, Auvosta, Tyynestä, Nauravasta kulkurista tai Nasse-sedästä en haluaisi Veskua muistaa. Sääli, että raha ja naiset veivät hienoa näyttelijää.

Jää mieleen myös "selkää köyristävä siemensyöksy" eteisessä. Juuri muuta Vesku ei osannutkaan kertoa Tervon kirjassa nuoruuden tyttöystävästään, joka jumaloi suurta näyttelijää.

Sen mitä itse lukenut Veskun urasta ja nähnyt hänen töitään (Uunot, Pahat Pojat, Tie Pohjoiseen, Kummeli Kultakuume, Aladdin), ni olihan hän monipuolinen viihdetaiteilija. Hänen laulujutut ei tosin itselle iskeny, siinä hän ei ollut omasta mielestä mikään ''tähti'', mutta ymmärrän sen taiteellisuuden himon mitä hänellä oli hautaan saakka. Vesku oli parhaimmillaan kun hänen annettiin vain heittäytyä rooliin kameran edessä, ja se näkyy juuri Uunoissa hyvin ja joissain TV-ohjelmissa. Uunoissahan on myös paikkapaikoin erittäin nokkelaa kirjoitusta ja poliittista kannanottoa, mutta pääasiassahan ne oli semmosta rillumarei-huumoria pohjimmiltaan, mikä alkoi olemaan auttamattoman vanhanaikaista jo 80-luvulla. Vesku veti sitä roolia silti aivan älyttömän hyvin, olihan se hahmona täysin ainutlaatuinen, uniikki. Riittää ku kattoo miten Uuno kävelee ni se alkaa väkisin jo pistää vähintään hymyä naamalle. Veskun fyysinen komedia oli myös vailla vertaansa, slapstickissä hän oli aivan kuningas. Mutta kyllä se draamakin häneltä luonnistui ja vakavemmatkin roolit, Jokke Pahoissa Pojissa oli erittäin tarkka kuvaus tietynlaisista suomalaisista.

Mitä tulee hänen henkilökohtaiseen elämään, ni kyllähän sieltä paistaa semmoi tuuliviiriys monella tapaa, mitä se elämänkertakirja vain vahvisti. Mutta, se monesti on yleistä kaikilla suurilla tähdillä, ku lukee maailmaltaki niitä isoimpien tähtien elämäntarinaa, ni siellä on myös aina jotain kohauttavaa. Elvis ei ollut puhdas pulmunen myöskään missään tapauksessa, ku tarkemmin miettii hänen elämää. Se tuuliviiriys monesti kertoo siitä että mielessä on jatkuvasti kaikkia villiä ideoita, oli se sitten henkilökohtaisen elämän puolella tai viihteen.

Kun Loirin muiston edessä hiljentyy, jää jälkeen se TAHATON HUUMORI, jota laulutulkinnoissaan oli, ja jota Jope Rienansuu ansiokkaasti matki.  Itselleni Loiri ei ollut mitenkään merkittävä hahmo.  Paljon huonolaatuista tekemistä.  Mutta onhan "taiteilijan" rahansa revittävä.