G: Jos sinun olisi pakko valita, olisitko mieluummin kuuro vai sokea?
Kommentit (15)
Sokean vaikeampi ns korvata puuttuvaa aistia kuin kuuron.
ja kuurotkin muuten " kuulee" musiikin.
Aikoinani tapasin yhden tytön joka oli kuuro ja tanssi äärrettömän hyvin, ja sitä kun ihmeteltiin niin sanoi että sen rytmin tuntee.
asioista itsekseni vaikka ilman laseja. Sama kai olla sitten sokea. Musiikista en tahtoisi luopua, tulisin varmaan hulluksi, jos en sitä voisi kuunnella. Sokeana voisin yhä kuiskailla rakkaani korvaan hempeyksiä yölläkin.
olisi helpompi kommentoida puhumalla toisten kanssa. viittomakieltä ei kaikki osaa ja kirjoittaa kiakki mitä haluaisi sanoa, olisi aika tuskallista.
Aikamoista rasismia... Matkustaminen kannattaa aina! Sokeakin voi nauttia toisen maan ruuista, musiikkipainotteisesta kulttuuritarjonnasta, vaihtaa ajatuksia paikallisten kanssa jne.
Kuurous on sellanen juttu, joka vaikuttaa ihmiseen paljon enemmän kuin sokeus, uskokaa tai älkää. Kuuroilla on ihan omanlaisensa kulttuuri ja ajatusmaailma, joita kumpaakaan en sitä läheltä seuranneena haluaisi omaksua.
sokeana ei voi elää kovin itsenäisesti. Eikä esim. Kiinan muurille kannata matkustaa, jotkut etelän lomamatkat on asia erikseen.
Kyllähän siitä tuntuman saisi ihan käsin koskettamalla!
kuurous ei enää pelota. mies opiskelee viittomakielen tulkiksi ja kuurojen kulttuuri on tullut tutummaksi.
vaikka musiikki onkin tärkeää, näköaisti on minulle vielä tärkeämpi
Kyllä minusta tärkeämpää on nähdä.
Näköaistia tupataan yliarvostamaan, kuten tästäkin ketjusta huomaa. Ikäviä tilanteita molemmat, mutta kommunikaatio muiden ihmisten kanssa kallistaa vaa' an mulla sokean puolelle.
se on tärkein aistimme, siitä ei pääse mihinkään. Kuinka helvetissä joku voi haluta olla ennemmin sokea kuin kuuro? oottekste ihan terveitä päästänne?
koska olen tosi visuaalinen ihminen. Enkä esim. yhtään musikaalinen.
Ymmärrän kyllä tosi hyvin että joku esim. tosi musikaalinen tai muutenb kuulopainotteinen olisi mieluummin sokea!
Sen sijaan nykysuomalainen elää tiiviissä, turvatussa kommunikaatioyhteiskunnassa, jossa näköaistin merkitys ei ole enää niin valtava. Musta vaan on tärkeämpää pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa kuin nähdä Kiinan muuri.
Ja kuka oikeasti alkaa haukkua toisten järjenlahjoja tällaisessa keskustelussa?
Tahtoisin edelleen soittaa pianoa ja kuulla sen.