Lue keskustelun säännöt.
Olen anoppi
10.08.2022 |
Tässä vaan istun aamukahvilla vielä. Pedit peittämättä, koti siivoamaton. Kuolinsiivous ei edisty. En saa päätettyä mistä tilaisin siivoajan.
Kaipaisin henkistä tukea lapsilta mutten sitä saa kun olen jo hyödytön. En jaksa heitä autella.
Vai onko mulla alzheimer?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin?
Muisti on ihan terävä, en ole kiukkuinen ja ilkeäkään mikä on usein muistisairauden ensimmäinen oire.
Saamaton, mikä sekin kyllä on oire alkacasta dementiasta. Masentunut ehkä hiukan mutta en halua lääkkeitä kun olen vaikeemmatkin paikat elämässä pärjännyt ilman pillereitä.
Lenkkeily ei auta kun kävely on todella vaikeaa. Ja kivuliasta.
Tässä vaan narsisti-anoppi leikkii marttyyria ja hakee huomiota. ( Joku kirjoittaa kohta niin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en petaa petiä, koska on hyvä tuulettaa yön jälkeen. Olen päättänyt olla vihdoin armollinen itselleni, minun ei pidä, jos en jostain pidä enkä jaksa. Olen myös päättänyt etten välitä, mitä muut ajattelevat, tämä on minun elämäni. Koronan sairastettuani, en ole jaksanut pestä ikkunoistakaan, en edes parvekelaseja. Läheisiä en vielä pyydä apuun, josko tästä tokenen.
Vieraita ei pahemmin koronan myötä käy ja kadulta sitä pesemättömyyttä ei vielä huomaa. Bussissa katselen parvekkeita, joistakin huomaa että lasit ovat tosi likaiset, rumaa. Kertoo asukkaasta paljon.
Ehkä kannattaisi pitää sometaukoa ja vältellä mm. ilkeitä trollauksia anopeista. Eivät ihmiset oikeasti ole niin kamalia kuin nettifoorumeiden perusteella voisi kuvitella.
Ei ne lapset ole sun apulaisiasi. Ihan törkeää alkaa ripustautua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset ole sun apulaisiasi. Ihan törkeää alkaa ripustautua.
Sitähän minäkin. Vanhempien pitäisi aina olla vahvoja, kyetä jelppimään. Mutta ei toisin päin.
Lähinnä kai kaipaan sitä henkistä tukea, joku harkitsisi kanssani ja vertailisi siivousliikkeitä ja vähän ymmärtäisi rajoituksia joita kunto on nyt tuonut elämääni.
Lääkäriin?