Sinkkuna ärsyttää kun töissä jokaikinen päivä kysellään, miten sujuu rakkausrintamalla

Sano niille, että et halua puhua aiheesta. Outo työpaikka kyllä, meillä ei onneksi puhuta mitään ihmisten henkilökohtaisista asioista, vain työstä. Miesvaltaisen työpaikan etuja.

"No,  miten on tämä keskiviikko mennyt rakkausrintamalla? Onko ollut vielä hiljaista ennen illan rientoja?"

 Vastaa heille vaikkapa että olet päättynyt elää loppuelämässä selibaatissa. Silloin jää enemmän aikaa kaikelle muulle tekemiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen entisessä työpaikassani joutunut vähän samanlaiseen tilanteeseen. Ei toki päivittäin kyselty mutta oli perjantaisin ja maanantaisin erityisesti uteluita viikonlopusta. Lopulta kyllästyin ja kerroin olevani lesbo ja seurustelevani naisen kanssa enkä ollut halunnut tuoda asiaa välttämättä ilmi. Sen jälkeen eräs työpaikan neropatti tuumi: niin sinähän pelaat jalkapalloa. Se riitti ja eivät udelleet enää aiheesta.

Olihan se kiusallista kun etelivat ja muutama nuorempi työkaveri yritti rajoittaa sitä mutta ei silti uteliaiden intoa lopettanut. Olin ainoa sinkku silloisessa työpaikassa ja se kai aiheutti muutamissa uteliaisuutta. 

Hankalinta on olla hetero ja silti ikisinkku. Siinä ei löydy mitään selitystä asialle, niinkuin sinulla. Ei vaan ole seurustelukumppania.

Kysy että mites oma rakkauselämäsi jaksaa, vieläkö on seksielämää jne. Joskus minultakin on joku jumttipönttö udellut. Olen vastannut hiljaisuudella ja ehkä hymähdellyt. Nämä kyselijät ovat mielestäni yksinkertaisia juntteja ja ilkeitä ihmisiä. Ei niistä kannata välittää. Työpaikalla tuon voi laskea jo häirinnäksi kun siellä on pakko olla että saa palkkansa.

Voiko olla että olet alussa kertonut liikaa asioistasi? Rajojen vetäminen jälkikäteen voi olla vaikeaa. Ehdottaisin että alkaisit vastata noihin joko vain hymähtämällä ja kysymällä jotain muuta toiselta eli johtamalla keskustelun muualle, tai jos ei auta, sanomalla "kiitos kysymästä mutta olen ajatellut etten enää puhuisi yksityisasioistani työpaikalla" tms.

Ensimmäisessä työpaikassani työkaverit nimitteli selän takana toisia nimellä totinen torvensoittaja vanhapiika jos oli naimaton ja sanoivat että naimisiin mennään jos päästään naimisiin. Toki minulta kysyttiin onko sutinaa jonkun kanssa, olin 19 vuotta. Naisvaltainen työpaikka.

Minuakin tentattiin perhe- ja parisuhdeasioista heti kun menin uutena työpaikkaan. Osa ei siinävaiheessa edes vielä tiennyt nimeäni, mutta sosiodemografinen kartoitus onkin tietysti se tärkeämpi."No, seurustellekkos sä, onkos sulla lapsia, mitäs sun miäs tekee, vai ookkos sä naimisissa, onkos sulla miäsystävää". Jokainen vuorollaan yritti raottaa tätä salaperäisyyden verhoa, kun en oma-aloitteisesti statustani julistanut. Kunnes kyllästyin. Kahvihuoneessa oli paljon porukkaa, kun yksi taas aloitti: "niin, että onkos sulla sitä miästä, kun me tyttöjen kanssa ollaan miätitty...". Käännyin kysyjän puoleen ja vastasin, että itseasiassa on- ja monta, vaihtelu virkistää. Oli hauska katsoa niitä närkästyneitä naamoja ja sitä sipi-sipi-supi-supi reaktiota, joka vastauksesta seurasi. Lisäksi olin kuulemma ylimielinen. Itse sanoisin, että tilanne minulle 6-0. Loppui kärttäminen.

vastaa niille "juu, olin tässä juuri yksi päivä miehesi kanssa treffeillä. onpa kiva, että teillä on avoin liitto!"

Onko niillä dementia?

No miten sujuu rakkausrintamalla? :D

Oon eronnut ja sama juttu kuin AP:lla. Paitsi oon mies. Vanhemmat mieskollegat kyselee aina välillä, oonko p*llua saanut mitenkä eron jälkeen.M39