Toinen lapsi...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan en ole koskaan pystynyt ymmärtämään miksi lapsihaaveita lykätään johonkin kummalliseen "oikeaan hetkeen", jota ei varmaan kukaan pysty määrittelemään. Pitää olla sitä ja tätä ja tuota ennen lasta ja kun ne on täytetty pitääkin olla vielä se tämä ja tuo. Tai vaihtoehtoisesti ollaan jo liian vanhoja ja tarvitaan hedelmöityshoitoja jnejne.

Enkä halua tuomita tällä ketään, jokainen tyylillään, itse en vain ymmärrä. Olen valtavan onnellinen siitä, että kun täytän 35, minulla on kolme lasta, joista nuorin on 9.

En kyllä minäkään. Ihan parikymppisestä olen ajatellut, että lapsi saa tulla, kun tulee. Olisin sopeutunut elämään. En ole haaveillut hienoista matkoista, tai mistään romanttisesta parisuhteesta tai häistä. Ei ole ikinä ollut sellaista, että minulle olisi kuulunut jotain elämässä. Kun muillakin on.

Varmaan mt-tausta on vaikuttanut siihen.

Olen ottanut sen vastaan, mitä olen saanut. Tehnyt sen elämässä, mikä on minulle mahdollista. Hyvin olen pärjännyt.

Täällä samoilla linjoilla... Muistan teininä, kun äitini puhui parhaasta ystävästään, joka lopulta jäi lapsettomaksi. Ensin oli pitänyt olla ensin sitä ja sitten vielä tätä. Aina se lapsi lykkääntyi. Sitten kun oli se hyvä ura, avioliitto ja uusi hieno omakotitalo rakennettu sitä pientä varten niin sitä lasta ei enää saatukaan. Nainen katkeroitui ja lopulta meni välit poikki äitini kanssa.

Mulla on ollut 20 v saakka vauvakuume. Onneksi kohtalo ohjasi minut nykyisen mieheni luokse. Nyt onnellisesti 3 lapsen äiti himpun alle 30veenä ja päivääkään en vaihtaisi. Mulla lapsi/lapset on mennyt paljon muita haaveita edelle. Omassa suvussa myös lapsettomuutta, joten toivoin aina, että en joudu taistelemaan yli 30 veenä asian kanssa.

Mutta ap. Aika iso ikäero tulisi , eihän siinä sinänsä mitään, mutta et ehkä muista ihan sitä vauva-ajan raskautta enää. Meillä kuopus 2v ja edelleen välillä haaveilen lisää lapsia, mutta oikeasti näin on hyvä ja mies muistuttelee "muistatko kun valvoimme vuorotellen kun vauvalla oli korvatulehdus ja hän huusi koko yön" ... Vauvat on ihania, mutta arki myös raskasta. Mulla myös oma sisarus 9v ikäerolla ja voin sanoa, että emme kovin läheisiä ole. Mulla jo niin eri meininki elämässä. :) Tietysti voit täältä kysellä vinkkiä, mutta päätöksen joudut tekemään itse. Jos elämä kuitenkin on hyvää noinkin, miksi enään tehdä uutta?

Yksi lapsi on myös hyvä. Voitte tehdä kaikkea, matkustella. Vanhemmilla jää aikaa aikuiselämään. Seuraava vauva-vähti on sitten isovanhemmuus.

Ihan turhaa jossittelu lapsen tulevaisuutta ei voi ikinä turvata oli rikas taikka köyhä oli maa sodassa tai ei. Lapset ovat lainassa ja ne voidaan ottaa pois milloin tahansa syystä mistä tahansa ei ole mitään turvakuplaa olemassa. Se on elämää.

Olette myös työstäneet melko pitkään asiaa ja se tuntuu vaivaavan sinua. Josko kertoisit tänä iltana miehellesi , että teit tällaisen kyselyn vauvapalstalle ja päätätte jätättekö ehkäisyn pois vai ette. Ei ole myöskään varmaaa, että toista lasta tulisi, vaikka yrittäisitte. Senkin ottaisin asiassa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä:

Myös se mietityttää, että moni ystäväpariskuntamme on tämän kevään ja kesän aikana eronnut. Heillä kaikilla yhteistä on se, että lapsia on ollut enemmän kuin yksi. Kolmella ystäväpariskunnallamme on ollut pitkä suhde takana (puhutaan n. 10 vuoden suhteesta) ja lapset ovat ylittäneet jo "pikkulapsi" ajan, menevät esim. eskariin tai alaluokille kouluun. 

Meillä on yksi lapsi ja hyvä parisuhde. Jos toinen lapsi romuttaa jotain? Tuo enemmän työtä (varmasti), huolia tai uupumusta. Niinkuin muille on käynyt? 

-ap

Mun tuttavapiirissä ainoat pikkulapsiaikana tai ylipäänsä lasten saannin jälkeen on taas olleet yksilapsisia perheitä ja eronneet jo melkein heti sen ainokaisen synnyttyä (vaikka pitkä yritys takana) tai viimeistään 3 v sisällä ainoan syntymästä (jolloin toki kokeneet vauva- ja taaperoajan erittäin raskaana). En satu tuntemaan yhtään paria, joka olisi mennyt tekemään useampia lapsia jos ei sen ensimmäisen kanssa ei mene aika vahvasti. Tarkastapa huviksesi vaikka Tinderistä, kyllä siellä eronneilla on useimmiten vain yksi lapsi.

Kiitos kaikille kommenteista ja pohtimisesta!

Se on ihan totta, ettei kukaan sano, että ylipäätään raskautuisin uudelleen. Ainokainen tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla, mutta se ei tarkoita, että niin kävisi uudestaan. Se on täysin mahdollista, etten edes raskautuisi. Mutta haluan (tai haluamme) kuitenkin tehdä itse sen päätöksen, että yritämmeko raskautua. En halua itse niin, että "elämä päättäkööt". Haluan päättää siitä asiasta itse (eli haluanko raskautua).

On myös lohduttava ajatus, että myös yksilapsinen perhe on aivan yhtä hyvä ja voi tehdä ihania asioita perheenä. Ja se on totta, en on varaa matkustella tms. enemmän, kuin jos lapsia olisi enemmän. Tästä olemme toki "ottaneet ilon irti". 

Olisipa maailmassa jotenkin turvallisempi olo juuri nyt, niin oma olo olisi varmempi. Nyt olo on epävarma, vaikka kuinka yritän perustella asiaa tunteella.

- ap

Jos maailman tilanne tuntuu nyt liian epävakaalta, niin sopikaa että katsotte vaikka uutena vuotena, että mikä tilanne on. Ihan ymmärrettävää, että mieli vetää jarrua päälle, kun kaiken ennustetaan kallistuvan ja euribor seikkailee eessuntaas. Teidän tilannetta ei kukaan muu tiedä, eikä voi sitä päätöstä tehdä teidän puolesta. Lasten hankkimisessa on hyvä olla se tunne mukana mutta joskus on hyvä kuunnella myös sitä järjen ääntä. Mutta asettakaa joku päivämäärä, jolloin teette sen päätöksen tai jäät pohtimaan sitä loppuelämäksi. Kuulostaa siltä, että teillä on kaikki hyvin jo nyt ja päädyitte kumpaan ratkaisuun tahansa, niin voitte olla sen kanssa sinut.