Ajatteletko että sinulla on ihmisyydestä kokemusperäistä tietoa jota useimmilla ei ole?
Ajatteletko että olet laadullisen elämänkokemuksesi perusteella tietoisempi ihmisyydestä (esim. ihmiskunnan tilasta, psykologista ja sosiaalisista lainalaisuuksista) kuin useimmat muut?
Jos vastaat kyllä, pidetäänkö sinua ylimielisenä?
"Laadullinen elämänkokemus" siis erotuksena iän myötä saatavasta kasvavasta elämänkokemuksesta, johon kaikki pääsevät osalliseksi kunhan vain pysyvät elossa.
Kommentit (9)
No sen verran maailmalla asunut ja asun edelleen, että ennakkoluulot ihmisiä kohtaan kannattaa unohtaa. Ihan kokonaan. Suomessa vain suomalaisen näkökannan nähnyt ihminen usein tuomitsee kaikki erilaisuudet. Maailmalla tolla junttiasenteella ei pärjää. Kenestäkään ei kannata olettaa mitään ja kulttuurista huolimatta, ihmiset on aika pitkälle samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele tuollaisia. Tiedän että olen keskivertoa älykkäämpi, ja että sitä on parempi olla tuomatta missään esiin. Toisaalta en hirveästi jaksa ihmisten juttuja, kun ne ovat niin typeriä monesti. Tylsistyn sohvatyyny-mitä ostin eilen kaupasta -juttuihin välittömästi. Yksin oleminenkin on parempaa ajanvietettä, ei mene aika silloin hukkaan.
Laadullinen elämänkokemus on eri asia kuin älykkyys.
Uskon itselläni olevan laadullisen elämänkokemuksen perusteella (mm. psykologisen mielenkiinnon ja tarkkaavaisuuden sekä erityisten yhteisökokemusten yhdistelmänä) enemmän tietoa ihmisyydestä kuin arvioin useimmilla olevan. Toki saatan olla väärässä kun en muiden ihmisten elämänkokemukseen pääse käsiksi, mutta todennäköisesti en.
Jotkut ehkä pitävät minua ylimielisenä tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele tuollaisia. Tiedän että olen keskivertoa älykkäämpi, ja että sitä on parempi olla tuomatta missään esiin. Toisaalta en hirveästi jaksa ihmisten juttuja, kun ne ovat niin typeriä monesti. Tylsistyn sohvatyyny-mitä ostin eilen kaupasta -juttuihin välittömästi. Yksin oleminenkin on parempaa ajanvietettä, ei mene aika silloin hukkaan.
Laadullinen elämänkokemus on eri asia kuin älykkyys.
Uskon itselläni olevan laadullisen elämänkokemuksen perusteella (mm. psykologisen mielenkiinnon ja tarkkaavaisuuden sekä erityisten yhteisökokemusten yhdistelmänä) enemmän tietoa ihmisyydestä kuin arvioin useimmilla olevan. Toki saatan olla väärässä kun en muiden ihmisten elämänkokemukseen pääse käsiksi, mutta todennäköisesti en.
Jotkut ehkä pitävät minua ylimielisenä tämän takia.
Älykkäänä ihmisenä minulla ei ole tarvetta tuollaisen pyörittelyyn. Älykkäänä ihmisenä ymmärrän että ihmiset ovat erilaisia. Tuo vastaa kysymykseesi, vaikka ehkä sitä on vaikea ymmärtää jos on keskivertoa matalaälyisempi.
Ehkä helpoin vastaus olisi, että ihmisten kokemukset, ja niiden perusteella karttuva tieto, eivät ole vertailukelpoisia, koska yksilöllisen ympäristönsä ja elämänsä takia jokaisen ihmisen kokemusperäinen ymmärrys maailmasta olisi erilainen. Eli vastaus otsikon kysymykseen olisi kyllä, koska jokaisella on täysin omanlaisensa kuva maailmasta, mutta niitä ei voi asettaa parhaimmuusjärjestykseen, joten kenenkään ei voi sanoa olevan tietoisempi kuin toinen.
Toisaalta, olen ehkä paremmassa asemassa hyödyntääkseni mainitsemistasi osa-alueista olemassa olevaa tutkimustietoa. Minulla on luppoaikaa, kielitaitoa, rauhallinen ympäristö, pääsy internettiin ja niin edelleen, joten olen ehkä pystynyt tehokkaammin omaksumaan tietoa havaituista lainalaisuuksista ja selitysmalleista. Tietoisuus ihmisyydestä on ehkä liian liukas käsite vertailtavaksi, mutta tiedän varmaankin enemmän tehdystä muodollisesta tutkimuksesta ja perinteisesti kiinnostavana pidetystä historiasta kuin ikäiseni (maailmanlaajuisesti tai Suomessa) keskimäärin. Eli vastaus avauksen kysymykseen olisi kyllä, ja jatkokysymykseen ei. Ei minua tietääkseni pidetä ylimielisenä, tai ainakaan se ei tule puheissa esille.
En pidä sanasta "psykologinen" (tai esim.sosiologinen), vaan ennemmin sanasta ihmismieli tai vaikka inhimilliset ilmiöt ja käytös.
Psykologia on tiedekunta ja tietty länsimaissa kehittynyt tapa tutkia ihmisen käytöstä ja ajattelua. 1900-luvulla ihmisten kielenkäyttöön alkoi levitä tämän tiedekunnan termistöä ja lopulta ero tutkimusmenetelmän ja kaikille yhteisen todellisuuden välillä rupesi hämärtymään.
Suurin osa ihmiskunnan historiasta ihmisen käytöstä ja ajattelua on kuvattu uskonnoissa, filosofiassa, historiankirjoituksessa ja muuten kokemusperäisesti. Psykologia on sitten tullut joskus 1800-luvulla täydentämään teologiaa, filosofiaa ja taiteita.
Ihmisen käytös ja ajattelu on liian iso juttu, että siihen voisi luovuttaa tulkintamonopolin pelkästään yhdelle tiedekunnalle.
Kyllä. Olen lapsesta asti ollut tahtomattani tarkkailijan roolissa ja olen ilmapiiri-ilmapuntari. Pakostikin tullut kelattua asioita laajemmin.
Ylimielisenä jotkut on pitäneet hiljaisuuden / rauhallisuuden takia, ei siksi että olisin laukonut mun analyyseja. En mä mee kenellekään sanomaan mitään "mää hei nään sun läpi" shittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele tuollaisia. Tiedän että olen keskivertoa älykkäämpi, ja että sitä on parempi olla tuomatta missään esiin. Toisaalta en hirveästi jaksa ihmisten juttuja, kun ne ovat niin typeriä monesti. Tylsistyn sohvatyyny-mitä ostin eilen kaupasta -juttuihin välittömästi. Yksin oleminenkin on parempaa ajanvietettä, ei mene aika silloin hukkaan.
Laadullinen elämänkokemus on eri asia kuin älykkyys.
Uskon itselläni olevan laadullisen elämänkokemuksen perusteella (mm. psykologisen mielenkiinnon ja tarkkaavaisuuden sekä erityisten yhteisökokemusten yhdistelmänä) enemmän tietoa ihmisyydestä kuin arvioin useimmilla olevan. Toki saatan olla väärässä kun en muiden ihmisten elämänkokemukseen pääse käsiksi, mutta todennäköisesti en.
Jotkut ehkä pitävät minua ylimielisenä tämän takia.
Millä perusteella "todennäköisesti" et ole väärässä?
En ajattele tuollaisia. Tiedän että olen keskivertoa älykkäämpi, ja että sitä on parempi olla tuomatta missään esiin. Toisaalta en hirveästi jaksa ihmisten juttuja, kun ne ovat niin typeriä monesti. Tylsistyn sohvatyyny-mitä ostin eilen kaupasta -juttuihin välittömästi. Yksin oleminenkin on parempaa ajanvietettä, ei mene aika silloin hukkaan.