Läheisriippuvainen äiti/anoppi?
Onko kellään kokemusta, miten äidin tai anopin läheisriippuvuus näyttäytyy lähisuhteessa heihin?
Itsestä alkanut tuntua, että hössöttävä ja hyväntahtoiselta auttajalta vaikuttanut anoppi onkin itseasiassa pohjattoman itsekäs manipuloija, joka tekee asioita itsensä, ei toisten takia
Mitä merkkejä kannattaa katsoa?
Kommentit (30)
Kerro lisää. Miksi sinusta on alkanut tuntua tuolta?
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Äitini on läheisriippuvainen, ja olen ymmärtänyt että niin olen minäkin. Tästä kovasti "opettelen" pois, jotta ihmissuhteeni eivät kärsisi .
Miten se on ilmennyt äitini kohdalla?
- marttyyrimainen käytös
- sanoi pienestä pitäen meille lapsille että "olen paras ystäväni"
- tunteista ei ole puhuttu
- konflikteja vältellään, tehdään niin kuin muut haluavat ettei tulisi kärhämää (esim tehdään vain niitä ruokia joista aviomies tykkää, vaikka itse vihaa niitä)
- hänen tapansa tehdä asiat on se ainoa oikea
- ei ole osannut laittaa itselleen rajoja, vaan aina hoitanut muiden asiat pyytämättä - ja katkeroitunut kun ei ole saanut kiitosta
- ei omaa elämää tai harrastuksia, ei juurikaan ystäviä; aina tehty perheen ja aviomiehen ehdoilla kaikki
- katkeroitunut kun hänelle ei tehdä asioista tai häntä ei ajatella, olettaa siis että muut kohtelevat häntä kuin hän muita
Vierailija kirjoitti:
Äitini on läheisriippuvainen, ja olen ymmärtänyt että niin olen minäkin. Tästä kovasti "opettelen" pois, jotta ihmissuhteeni eivät kärsisi .
Miten se on ilmennyt äitini kohdalla?
- marttyyrimainen käytös
- sanoi pienestä pitäen meille lapsille että "olen paras ystäväni"
- tunteista ei ole puhuttu
- konflikteja vältellään, tehdään niin kuin muut haluavat ettei tulisi kärhämää (esim tehdään vain niitä ruokia joista aviomies tykkää, vaikka itse vihaa niitä)
- hänen tapansa tehdä asiat on se ainoa oikea
- ei ole osannut laittaa itselleen rajoja, vaan aina hoitanut muiden asiat pyytämättä - ja katkeroitunut kun ei ole saanut kiitosta
- ei omaa elämää tai harrastuksia, ei juurikaan ystäviä; aina tehty perheen ja aviomiehen ehdoilla kaikki
- katkeroitunut kun hänelle ei tehdä asioista tai häntä ei ajatella, olettaa siis että muut kohtelevat häntä kuin hän muita
EDELLISEEN KORJAUS: - sanonut pienestä pitäen meille lapsille että "olet paras ystäväni", eli asetelma hassu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Vierailija kirjoitti:
Äitini on läheisriippuvainen, ja olen ymmärtänyt että niin olen minäkin. Tästä kovasti "opettelen" pois, jotta ihmissuhteeni eivät kärsisi .
Miten se on ilmennyt äitini kohdalla?
- marttyyrimainen käytös
- sanoi pienestä pitäen meille lapsille että "olen paras ystäväni"
- tunteista ei ole puhuttu
- konflikteja vältellään, tehdään niin kuin muut haluavat ettei tulisi kärhämää (esim tehdään vain niitä ruokia joista aviomies tykkää, vaikka itse vihaa niitä)
- hänen tapansa tehdä asiat on se ainoa oikea
- ei ole osannut laittaa itselleen rajoja, vaan aina hoitanut muiden asiat pyytämättä - ja katkeroitunut kun ei ole saanut kiitosta
- ei omaa elämää tai harrastuksia, ei juurikaan ystäviä; aina tehty perheen ja aviomiehen ehdoilla kaikki
- katkeroitunut kun hänelle ei tehdä asioista tai häntä ei ajatella, olettaa siis että muut kohtelevat häntä kuin hän muita
-pohjattoman kateellinen muille jotka on olleet ns itsekkäitä eli huolehtineet itsestään
-jatkuvaa vertailua muihin
-ns auttaminen tehty oman terveyden ja rahatalouden kustannuksella, mistä pitäisi osoittaa jatkuvaa kiitollisuutta, joka sitoo häneen loppuiäkseen
Äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Huomaa ettet ymmärrä yhtään mitään. Miksi tunget ketjuun?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää. Miksi sinusta on alkanut tuntua tuolta?
No siis tykkäsin kyllä anopista paljonkin alussa, hän vaikutti harmittoman hyväntahtoiselta. Hällä asuu yksi aikuinen poika vielä kotona, ja anoppi puhuu aina, että poika ei halua muuttaa kotoa.
Tässä parin vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että kun tuo poika lähtee johonkin niin anoppi motkottaa sille ja sitten meille, että koko ajan menossa eikä kotona viihdy yhtään.
Passaa tuota poikaa tarpeettomasti, tarjoilee ruokaa huoneeseen ja poika ei tee mitään kotitöitä.
Anoppi tekee kotona ihan kaiken ja siivoaa taloyhtiön pihaa, vaikkei tarvitse. Huolehtii miehelleen vedenkin lasiin ja ei matkustele, kun pojat ei kuulemma pärjää ilman häntä.
Nämä puheet on kuitenkin anopin itsensä suusta, poika ja mies vaikuttavat ihan pärjääjiltä, anoppi vaan on tehnyt itsestään korvaamattoman.
Anoppi ilkeilee pojalle, jos tämä osoittaa kiinnostusta lähteä kotoa. Et sinä pärjää tms. on kommentti.
Meille anoppi tuo koko ajan tavaraa vaikka on estetty, ja jos puhelimessa sanon että täytyy ostaa räsymatto, anoppi on puolessa tunnissa ovella jonkun maton kanssa.
Olen opetellut varomaan sanojani tai puhumaan mistään tarpeista, kun anoppi hankkii sen heti.
Tulen heti, tottakai, ei mulla ole mitään muuta kyllä käy, ilman muuta!
Anoppi ei sano ikinä ei, mikä ei minusta ole normaalia.
Kun mun mies puhuu sen kanssa puhelimessa niin se alkaa pitkällä marinalla:
Ette käy ikinä, olette unohtaneet minut, ette te välitä.
Ikään kuin kaksi passattavaa aikuista miestä kotona ei riitä😵💫
Ja tässä tovi sitten anoppi oli kylässä ja kaverini soitti, että on tulossa kylään, ja puhelun päätteeksi totesin anopille että hitsi, ei olis nyt jaksanut enää vieraita.
Anoppi säpsähti ja alkoi lähes hysteerisenä pakata kamojaan ja touhotti itsensä ulos.
En toki tarkoittanut häntä, mutta selkeästi luuli näin.
Jos anopille sanoo ei tai kieltäytyy avusta, hän muuttuu marttyyriksi ja aloittaa sen voivoi minusta ei välitetä -mantran.
Niin lueskelin netistä läheisriippuvuudesta
ja jotenkin täsmää anoppiin, mutta hänellä ei ole selkeää kontrolloinnin tarvetta, se on enemmänkin piilokontrollia ja esim. pojan itsenäistymisyritykset hän pilkkaa pois
vähättelemällä pojan pärjäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on läheisriippuvainen, ja olen ymmärtänyt että niin olen minäkin. Tästä kovasti "opettelen" pois, jotta ihmissuhteeni eivät kärsisi .
Miten se on ilmennyt äitini kohdalla?
- marttyyrimainen käytös
- sanoi pienestä pitäen meille lapsille että "olen paras ystäväni"
- tunteista ei ole puhuttu
- konflikteja vältellään, tehdään niin kuin muut haluavat ettei tulisi kärhämää (esim tehdään vain niitä ruokia joista aviomies tykkää, vaikka itse vihaa niitä)
- hänen tapansa tehdä asiat on se ainoa oikea
- ei ole osannut laittaa itselleen rajoja, vaan aina hoitanut muiden asiat pyytämättä - ja katkeroitunut kun ei ole saanut kiitosta
- ei omaa elämää tai harrastuksia, ei juurikaan ystäviä; aina tehty perheen ja aviomiehen ehdoilla kaikki
- katkeroitunut kun hänelle ei tehdä asioista tai häntä ei ajatella, olettaa siis että muut kohtelevat häntä kuin hän muita
Miksi sitten muita huomioivia ihmisiä pitää mielestäsi kohdella epäystävällisesti? Tyyliin: Äiti katsoo lapsiani, mutta jos hän pyytää pyyhkimään ilmanvaihtoventtiilit kun ei itse uskalla tikkaille, ei toki pidä suostua moiseen?
Itse laitat vain ruokia josta perheesi ei tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kokonaisuudessaan pitää katsoa kaikkein pahimman kautta. Anopeissa ei voi olla mitään hyvää. Jopa sangollusen marjoja tuo pelkkää ilkeyttään ja haluaa manipuloda miniän inhaan säilömiseen.
Sangollisesta marjoja saa syyn jauhaa
-miten kädet ja polvet kipeytyi
-miten se on käytetty, säilötty, kokattu ja syöty väärin
Ja se tuodaan pyytämättä, kytätään mitä sille tapahtuu ja takuulla jos tiedetään että on kiirettä, sairautta, menoa, marjat tuodaan mahdollisimman hankalaan aikaan ovelle pyytämättä, mahdollisimman roskaisina.
Kuten se viiden litran makkarasoppakattilakin jota ei ole pyydetty mutta jolle pitää järjestää kiitosmessu kerran viikossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Huomaa ettet ymmärrä yhtään mitään. Miksi tunget ketjuun?
Eri
No on se hullua jos aikuinen ei kestä vanhan äitinsä höpinöitä, onko se sinusta normaalia? Kirjoittanut vanha äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kokonaisuudessaan pitää katsoa kaikkein pahimman kautta. Anopeissa ei voi olla mitään hyvää. Jopa sangollusen marjoja tuo pelkkää ilkeyttään ja haluaa manipuloda miniän inhaan säilömiseen.
Sangollisesta marjoja saa syyn jauhaa
-miten kädet ja polvet kipeytyi
-miten se on käytetty, säilötty, kokattu ja syöty väärinJa se tuodaan pyytämättä, kytätään mitä sille tapahtuu ja takuulla jos tiedetään että on kiirettä, sairautta, menoa, marjat tuodaan mahdollisimman hankalaan aikaan ovelle pyytämättä, mahdollisimman roskaisina.
Kuten se viiden litran makkarasoppakattilakin jota ei ole pyydetty mutta jolle pitää järjestää kiitosmessu kerran viikossa
Sulla on elämä vaikeeta. Ketjusta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Huomaa ettet ymmärrä yhtään mitään. Miksi tunget ketjuun?
Eri
No on se hullua jos aikuinen ei kestä vanhan äitinsä höpinöitä, onko se sinusta normaalia? Kirjoittanut vanha äiti
MIKSI tuollaista pitäisi sietää?
T järjen ääni
Muiden huomioimiseenkin voi sairastua. Ikävä kyllä. Homman nimi on se, että omat tarpeet sivuutetaan siitä pelosta, että tullaan hylätyiksi, jos ne omat tarpeet ilmaistaan aikuismaisesti. Kyseessa on ihmisen sisäinen alaspäin syöksyvä kierre, jossa tuska sisällä kasvaa. Suhtaudun myötätuntoisesti sekä läheisriippuvan käytöksen kohteisiin että läheisriippuviin itseensä. Ne on vaikeita kuvioita, joita ei itse aina välttämättä huomaa. (Lisäksi todella usein se riippuvuuden kohde tai toinen osapuoli on alkoholisti tai sitten muuten vain aggressiivisella käytöksellään ympäristöään hallitseva tyyppi.)
Vierailija kirjoitti:
Muiden huomioimiseenkin voi sairastua. Ikävä kyllä. Homman nimi on se, että omat tarpeet sivuutetaan siitä pelosta, että tullaan hylätyiksi, jos ne omat tarpeet ilmaistaan aikuismaisesti. Kyseessa on ihmisen sisäinen alaspäin syöksyvä kierre, jossa tuska sisällä kasvaa. Suhtaudun myötätuntoisesti sekä läheisriippuvan käytöksen kohteisiin että läheisriippuviin itseensä. Ne on vaikeita kuvioita, joita ei itse aina välttämättä huomaa. (Lisäksi todella usein se riippuvuuden kohde tai toinen osapuoli on alkoholisti tai sitten muuten vain aggressiivisella käytöksellään ympäristöään hallitseva tyyppi.)
Ei ole. Se on todella usein täysin flegmaattiseksi kapaloitu aikuinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Muiden huomioimiseenkin voi sairastua. Ikävä kyllä. Homman nimi on se, että omat tarpeet sivuutetaan siitä pelosta, että tullaan hylätyiksi, jos ne omat tarpeet ilmaistaan aikuismaisesti. Kyseessa on ihmisen sisäinen alaspäin syöksyvä kierre, jossa tuska sisällä kasvaa. Suhtaudun myötätuntoisesti sekä läheisriippuvan käytöksen kohteisiin että läheisriippuviin itseensä. Ne on vaikeita kuvioita, joita ei itse aina välttämättä huomaa. (Lisäksi todella usein se riippuvuuden kohde tai toinen osapuoli on alkoholisti tai sitten muuten vain aggressiivisella käytöksellään ympäristöään hallitseva tyyppi.)
Muttet kiipeä venttiiliä siivoamaan koska se on sairaan ihmisen yritys hallita sinua?
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Huomaa ettet ymmärrä yhtään mitään. Miksi tunget ketjuun?
Eri
No on se hullua jos aikuinen ei kestä vanhan äitinsä höpinöitä, onko se sinusta normaalia? Kirjoittanut vanha äiti
MIKSI tuollaista pitäisi sietää?
T järjen ääni
Sitä sanotaan aikuisuudeksi kun ei enää kiukuttele kuin kakara äidilleen jos äiti ei osaa liehakoida
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen mutsi. Mulla ikää jo 37, mutta vieläkin yrittää määräillä ja päättää minuin asioistani.
Miksi aikuinen ottaa asian noin jos ei asu samassa taloudessa? Antaa mutsin puhua, tokko kaikki sunkaan puheet äitiäsi miellyttää. Se on aikuisuutta kun pystyy ohittamaan äidin ohjeet , ja silti kuuntelemaan ne .
Huomaa ettet ymmärrä yhtään mitään. Miksi tunget ketjuun?
Eri
No on se hullua jos aikuinen ei kestä vanhan äitinsä höpinöitä, onko se sinusta normaalia? Kirjoittanut vanha äiti
MIKSI tuollaista pitäisi sietää?
T järjen ääni
Sitä sanotaan aikuisuudeksi kun ei enää kiukuttele kuin kakara äidilleen jos äiti ei osaa liehakoida
Blaablaablaablaa.
Läheisriippuvuus on erittäin vakava mt-ongelma ja todella raskasta sukulaisille.
Siis terve ihminen on itsekäs. On tyly äidilleen yms. Perheelleen laitraa ruokaa josta perhe ei tykkää koska ei tahdo olla toisia huomioiva marttyyri.
Anoppi kokonaisuudessaan pitää katsoa kaikkein pahimman kautta. Anopeissa ei voi olla mitään hyvää. Jopa sangollusen marjoja tuo pelkkää ilkeyttään ja haluaa manipuloda miniän inhaan säilömiseen.