Tunnetteko sukumme sisäisiä tai paikkakunta ne kummitusjittuka jotka eivät ole levinneet yleisöksi tarinoiksi?

Vaarini oli rautatieläinen, konduktööri- sodan ja kadettikoulun käynyt mies, hyvin tolkullinen ja meille lapsille äärimmäisen kiltti ja mukava vaari.

Vaari haavoittui sodassa pahoin ja makasi järven jäällä kuolleiden seassa melkein viikon ennenkuin hänet pelastettiin. Selviytymistä pidettiin ihmeenä, toinen käsi oli olkapäästä repeytynyt irti ja toinen jalka polven alapuolelta- pakkanen oli kuitenkin jäädyttänyt vaarin niin että selviytyi.

Tuossa jäällä vaari oli tutustunut porukan muihin jäseniin ja jutellut heidän kanssaan omaakin ruumistaan katsellen. Muut olivat siis jo kuolleita. He olivat istuneet välillä kaksistaan jonkun kanssa, välillä isommalla porukalla.
Olivat siis matkalla johonkin kun pommi osui eivätkä aiemmin olleet toisiaan tunteneet, vain kaksi tuntia olivat asemalta hiihtäneet.

Vaari tiesi kaikki noiden miesten asiat ja kertoi niitä heidän sukulaisilleen.
Muistan kun kerran vaari alkoi puhua jollekin noista omaisista puhelimessa niin hänen päänsä kääntyi tuijottamaan kattoon ja vääntyi oudosti sivulle ja äänikin muuttui, uskon edelleen että silloin puhuja oli joku muu kuin vaarini!

Erään sotilaan nuori vaimo halusi aina kuulla mitä hänen miehensä oli jäällä vaarille puhunut ja matkusti kymmenissä yöjunissa vaarin mukana. Tunsin tämän naisen ulkonäöltään. Mummoni menehtyi sodassa mutta tietääksemme vaarilla ja tuolla naisella ei ollut rakkaussuhdetta.
Lopulta vaarini menehtyi junassa- uudenvuoden aaton yöjunassa erääseen makuuvaunuista. Samana iltana tuo nainen oli jäänyt Helsingissä raitiovaunun alle ja menehtynyt, hän oli ollut tulossa tuohon junaan mutta ei siis päässyt asemalle.

Vuosia myöhemmin eräs vaarini työtoveri tuli juttelemaan minulle yöjunassa, istuimme tyhjässä ravintolavaunussa.
Tuo mies oli myös konduktööri ja työssä. Hän kertoi miten talviöinä monet matkustajat tulivat kertomaan että kaunis nuori nainen oli tullut kysymään heiltä konduktöörit ja he olivat luvanneet kertoa konduktöörille. Aina nainen samassa asussa, aina hieman ennen paikkaa jossa Vaarin arveltiin menehtyneen. Aina tuo nainen lunta harteillaan vaikka olisi ollut kirkas kuutamo yö, eikä konduktööri ikinä tuota naista onnistunut löytämään.

Kertoi että konduktöörit eivät sillä rataosuudella halunneet öisin tarkistaa tyhjiä makuuhyttejä tai vessoja salamatkustajien varalta.
Tuo konduktööri uskoi kerran nähneensä tuon naisen. Ja vaarini kävelevän hänen edellään erääseen tyhjään makuuhyttiin eikä sen jälkeen halunnut tuolla matka osuudella kulkea junan takaosaan.
Silloin kun hän kertoi tuon oli kuutamoinen talviyö, hirvitti kulkea junan läpi omaan hyttiin.
Tuo nainen josta matkustajat kertoivat konnareille oli vaarini tuntema sotamorsian. Lähetin kuvan hänestä tapaamalleni konduktöörille ja hän näytti sitä eräälle kaupparatsulle joka oli naisen kanssa keskustellut.
Sama nainen ja hänet tuo konduktöörin oli nähnyt menevän hyttiin kuolleen vaarini kanssa.

Kerron tämän koska olen juuri nousemassa yöjunaan. Olen matkalla veljenpoikani häihin jossa näen paljon sukulaisiani. Ehkäpä näen vaarin jo matkalla