Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yritin pitkään lukea neukkuklassikoita, siis kirjallisuutta. Unettavaa soopaa ja pian ne menevät jätekierrätykseen
06.08.2022 |
Iso kasa neuvostokirjallisuuskamaa hyvässä kunnossa. Suosikkiani Viktor Astafjeffia yritin lukea mutta ei v*ttu, ei vain pysty. Kenelle nämä oli edes kirjoitettu ja miksi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Neuvostokirjailijat joutuivat alistamaan tuotoksensa monenlaisille sensoreille sun muille. Lopputulos on sen takia sitä itseään, 100-prosenttista paskaa.
Tämä. Tämä ja tämä. Sanoinko jo että tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjalllisuuden klassikoissa on se ongelma että ne kuvaa lähinnä sitä aikaa eikä nykypäiivää. Sen aikaista elämää ja havaintoja sen aiikaisesta todellisuudesta.
En koe sitä ongelmaksi. Ajankuvausta ja historiaa.
Eniten olen harmissani siitä, mitä kaikkea hienoa YKSILÖLLISTÄ kulttuuria Venäjä olisi voinut tuottaa...
Mutta kun ei voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis missä mielessä Viktor Astafjev on suosikkisi jos et edes kirjoistaan pidä?
Kuningaskala alkaa hyvin ja hienoilla sanoilla. Piti oikein ottaa teos eteen ja kirjoittaa timanttinen ote sivulta 8:
Mutta ihminen on sellainen, että niin kauan kuin hän elää, ahertavat hänen sydämensä ja päänsä kiihkeästi keskittäen itseensä paitsi omien muisteluksiensa taakan myös muiston niistä, joita on elämänristeyksissä tavannut ja jotka ovat ainiaaksi vajonneet kuohuilevaan ihmiskurimukseen tai sitten palaneet sydämen pohjaan niin, etteivät enää ole kaavittavissa siitä irti; ettei enää pysty erottamaan toisen tuskaa ja iloa omasta tuskastaan ja ilostaan.
Briljanttia, suorastaan nerokasta. Upeaa. Mutta sitten: 400 sivua unettavaa soopaa. Tätä teosta en ehkä sittenkään polta vielä. Mutta silti en ole neukkututkija jolle tämä saattaisi tuottaa tyydytystä. Otteenkin kirjoittaja kuoli turhaan eläen turhan elämän turhassa valtiossa jota ei enää edes ole.
Mietin hetken ja vedän takaisin väkevän ilmaisuni turhasta elämästä koska mitään elämää ei voi sanoa turhaksi. Valtionsa oli turha, siitä ei epäilystä kelläkään.
Ehkä herra V ei voinut elää elämäänsä millään muulla tavalla.
Silti neukkukirjallisuus on 99,99 % paskaa.
Alue: Aihe vapaa
Kaunokirjalllisuuden klassikoissa on se ongelma että ne kuvaa lähinnä sitä aikaa eikä nykypäiivää. Sen aikaista elämää ja havaintoja sen aiikaisesta todellisuudesta.