Mikä se sukunimien suomentamisjuttu oikeastaan oli jokus alle sata vuotta sitten Suomessa?

Moni suomenkilinen Antero kulki kirkonkirjoissa nimella Anders. Ei siis pelkkä sukunimi muuttunut.

Suomenruotsalaisia ovat ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset. Sukunimen "kielisyydellä" ei ole mitään tekemistä suomenruotsalaisuuden kanssa. 

Jännä esimerkki on tuo Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, alunperin Georg Zacharias Forsman, riikinruotsalaisten vanhempien suomalainen lapsi joka innostuu suomalaisuuesta, kirjoittaa kirjoja nimellä Yrjö Koskinen vaikka suomen kieli ei oikein suju, harjoittelee sitä kuitenkin kovasti ja keskustelee mielellään tavan rahvaan kanssa.  Mies on historioitsija ja lehtimies. Myöhemmin Yrjö Koskinen aateloitiin (yhtenä harvana suomenkielisenä) ja hän otti suomalaisen aatelisnimen Yrjö-Koskinen sukunimekseen. Koko nimi oli siis Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen ja suku on edelleen aateliskalenterissa.

Sillä välin joku suomalainen koskinen saattoi hyvinkin pitää nimenään Forsmanin, joku taas kääntää sen Koskimieheksi ja osa Koskiseksi. 

Runeberg on lanseerannut käsitteen suomalaisista kansana. Sivistyneitä ei olla, joten Runeberg kuvaa meidät Sven Dufvan kaltaisina, vähän hitaina mutta umpirehellisinä, tarmokkaina ja rohkeina. Lönnrot kerääsi raja-Karjalasta jonkinlaista kulttuuriaineistoa ja Runeberg runoilee suomalaista sotasankareista. Suomalaisesta luonnosta tulee yhtäkkiä in-juttu ja sivistyneistö matkustaa Kolille ja Aavasaksalle kokemaan kansallistuntoisen katharsiksen. Suomalaisuuden projekti on valmis.

Nauratti kun yhdet kerrostalonaapurin Mukkula-Möttöset vaihtoivat sukunimensä ruotsalaiseksi. Leuka nousi, auto vaihtui uuteen ja muutto paritaloon pian tämän jälkeen. Ja ihan suomalaisia olivat eli näinkin päin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun yhdet kerrostalonaapurin Mukkula-Möttöset vaihtoivat sukunimensä ruotsalaiseksi. Leuka nousi, auto vaihtui uuteen ja muutto paritaloon pian tämän jälkeen. Ja ihan suomalaisia olivat eli näinkin päin joskus.

Jotain juuria niillä oli oltava, ei sitä nimeä ihan noin vaan vaihdeta paitsi keksittyyn nimeen, jolla ei ole juuria missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun yhdet kerrostalonaapurin Mukkula-Möttöset vaihtoivat sukunimensä ruotsalaiseksi. Leuka nousi, auto vaihtui uuteen ja muutto paritaloon pian tämän jälkeen. Ja ihan suomalaisia olivat eli näinkin päin joskus.

Jotain juuria niillä oli oltava, ei sitä nimeä ihan noin vaan vaihdeta paitsi keksittyyn nimeen, jolla ei ole juuria missään.

Sukunimi pitää löytyä sukupuusta mutta se ei tarkoita että ne esivanhemmat olisivat olleet ruotsalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jännä esimerkki on tuo Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, alunperin Georg Zacharias Forsman, riikinruotsalaisten vanhempien suomalainen lapsi joka innostuu suomalaisuuesta, kirjoittaa kirjoja nimellä Yrjö Koskinen vaikka suomen kieli ei oikein suju, harjoittelee sitä kuitenkin kovasti ja keskustelee mielellään tavan rahvaan kanssa.  Mies on historioitsija ja lehtimies. Myöhemmin Yrjö Koskinen aateloitiin (yhtenä harvana suomenkielisenä) ja hän otti suomalaisen aatelisnimen Yrjö-Koskinen sukunimekseen. Koko nimi oli siis Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen ja suku on edelleen aateliskalenterissa.

Sillä välin joku suomalainen koskinen saattoi hyvinkin pitää nimenään Forsmanin, joku taas kääntää sen Koskimieheksi ja osa Koskiseksi. 

Runeberg on lanseerannut käsitteen suomalaisista kansana. Sivistyneitä ei olla, joten Runeberg kuvaa meidät Sven Dufvan kaltaisina, vähän hitaina mutta umpirehellisinä, tarmokkaina ja rohkeina. Lönnrot kerääsi raja-Karjalasta jonkinlaista kulttuuriaineistoa ja Runeberg runoilee suomalaista sotasankareista. Suomalaisesta luonnosta tulee yhtäkkiä in-juttu ja sivistyneistö matkustaa Kolille ja Aavasaksalle kokemaan kansallistuntoisen katharsiksen. Suomalaisuuden projekti on valmis.

Forsmannin suku tuli Uplannista Kokkolaan 1600-luvun puolivälissä. Yrjön vanhemmat eivät todellakaan olleet mitään riikinruotsalaisia.

Mun suvun nimi muutettiin venäläisestä suomalaiseksi kolmannen polven toimesta 1910-luvulla.

Minun suvussani oli käsityöläisnimi, joka oli ruotsalainen. Käsityöläisille annettiin/ he ottivat nimet, jotta heidät erottaisi toisistaan asuinpaikan vaihtuessa. Tämä sitten vaihdettiin suomenkieliseen kansallisuusaatteen takia.

Muille sukulaisille tuli sukunimeksi talon tai torpan nimi, joka oli valmiiksi suomeksi. Tosin käsityöläinen esi-isäni vaihtoi sen suomenkieliseen käsityöläisnimeen muutettuaan pois kotoa.

Elokuvissakin esiintynyt näyttelijä Oscar Tengströn oli alunperin Oskari Tukiainen, mutta kun pääsi ruotsalaiseen teatteriin näyttelijäksi, ruotsiksi nimensä joskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eli joskus näinkin päin.

Minulla on isän puolella ollut ruotsinkielisiä sukulaisia, joilla oli ruotsinkielinen sukunimi. Sukunimen vaihtoivat suomenkieliseksi kaiketi isoäitini vanhemmat 1900-luvun taitteessa. Ruotsin kieli hävisi isoäitini mukana, hän ei sitä enää lapsilleen opettanut.

Isoisän puolella taas etunimet olivat ruotsinkielisiä 1910-luvulle asti, vaikka sukunimi oli suomenkielinen ja ymmärtääkseni he puhuivat suomea äidinkielenään. Onkohan tässä ollut enemmän kyse siitä, että todellisuudessa suomenkieliset nimet on vaan kirjattu virallisiin papereihin ruotsinkielisinä? Tyyliin Juha - Johan.

Vaimoni isoisän isä muutti sukunimensä suomenkieliseksi 20- tai 30- luvulla.

Syitä oli 2:

- kansallismielisyys

- hänen nimensä oli jatkuvasti kirjoitettu

jossain väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti et ole suomenruotsalainen. Ruotsinkielisiä sukunimiä annettiin valtavat määrät sellaisille suomalaisille joilla ei vielä ollut sukunimeä. Mikä järki siinä oli, että juuri ruotsinkielisiä nimiä, en tiedä... Esim. armeijassa näitä jaettiin.

Meilläkin oli suvussa Lindström ja Granlund. Kukaan ei puhunut ruotsia.

Hyvin yksinkertaista, upseerit olivat ruotsinkielisiä.

Suomen hallintokieli oli ruotsi.

Meidän suku ylipäätään otti sukunimen vasta vuonna 1920 kun se tuli pakolliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti et ole suomenruotsalainen. Ruotsinkielisiä sukunimiä annettiin valtavat määrät sellaisille suomalaisille joilla ei vielä ollut sukunimeä. Mikä järki siinä oli, että juuri ruotsinkielisiä nimiä, en tiedä... Esim. armeijassa näitä jaettiin.

Meilläkin oli suvussa Lindström ja Granlund. Kukaan ei puhunut ruotsia.

Ruotsinkielisiä nimiä, myös etunimiä annettiin siksi, että lapsia kastaneista ja väestörekisteriä pitäneistä papeista suuri osa oli ruotsinkielisiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että täysin suomen- tai saamenkielisellä seudulla on ruotsinkielisiä nimiä. Joku Svarta on suomentanut sen sittemmin Mustaksi. Sukunimilain alkuaikoina nimi otettiin usein asuinpaikan mukaan. Siksi tämän tuhansien järvien maan asukkaissa on paljon Virtasia, Niemisiä, Järvisiä.

Korhonen taitaa kuitenkin olla yleisin; wiktionaryn mukaan korho on murteellinen sana,jonka merkitys on joko kuuro (deaf) tai ylpeä (proud)!