Mies sanoo että tunteet kuolleet

Kuinka paljon oot lihonu?

Tunteet kuolevat sen vuoksi, että arkielämästä järjestetään liian tuttua, turvallista, ennakoitavaa, tylsää, kun halutaan tarjota lapsille turvallinen koti. Se arkistaa parisuhteen ja tappaa siitä jännityksen ja miehen ja naisen välisen eroottisen jännitteen. Flirttaavat viestit vaihtuvat "kulta, hae lapsi soittotunnilta ja tuo samalla maitoa ja jauhelihaa" -tyyppiseen viestintään. Jos mies sitten työssään on tekemisissä esim. apua tarvitsevien naisten kanssa, on odotuksenmukaista, että jossain vaiheessa hän alkaa saada joltain työssä kohtaamaltaan naiselta kehuvia, kiittäviä, kannustavia viestejä. Ne palauttavat miehen omanarvontunnon ja saavat hänet tuntemaan itsensä arvostetuksi ja ihailluksi mieheksi. Syntyy jännite. Miehen libido herää ja hän alkaa vastailla viesteihin flirtaten. Kotona sama harmaan turvallinen arki jatkuu, mutta töissä mies alkaa odottaa kohtaamisia sen naisen kanssa, joka saa hänet jälleen tuntemaan itsensä mieheksi. Siitä se sitten alkaa, ja jossain vaiheessa touhu menee fyysiseksi: halaus vaihtuu hyväilyksi jne. Sitten pitää järjestää tapaaminen, että "voidaan puhua siitä, mitä (melkein) tapahtui". Sen jälkeen pettäminen on vain ajan kysymys. Miehestä tulee entistä poissaolevampi ja hän alkaa keksiä valkoisia valheita saadakseen itselleen omaa aikaa unelmoida toisesta naisesta, chattailla hänen kanssaan, tavata häntä.

Jostain sysytä jos nainen pysyy hoikkana ja seksikkäänä, tunteet eivät kuole samalla tavalla kun jos nainen lihoo ja rupsahtaa LOL

Vierailija kirjoitti:

Tunteet kuolevat sen vuoksi, että arkielämästä järjestetään liian tuttua, turvallista, ennakoitavaa, tylsää, kun halutaan tarjota lapsille turvallinen koti. Se arkistaa parisuhteen ja tappaa siitä jännityksen ja miehen ja naisen välisen eroottisen jännitteen. Flirttaavat viestit vaihtuvat "kulta, hae lapsi soittotunnilta ja tuo samalla maitoa ja jauhelihaa" -tyyppiseen viestintään. Jos mies sitten työssään on tekemisissä esim. apua tarvitsevien naisten kanssa, on odotuksenmukaista, että jossain vaiheessa hän alkaa saada joltain työssä kohtaamaltaan naiselta kehuvia, kiittäviä, kannustavia viestejä. Ne palauttavat miehen omanarvontunnon ja saavat hänet tuntemaan itsensä arvostetuksi ja ihailluksi mieheksi. Syntyy jännite. Miehen libido herää ja hän alkaa vastailla viesteihin flirtaten. Kotona sama harmaan turvallinen arki jatkuu, mutta töissä mies alkaa odottaa kohtaamisia sen naisen kanssa, joka saa hänet jälleen tuntemaan itsensä mieheksi. Siitä se sitten alkaa, ja jossain vaiheessa touhu menee fyysiseksi: halaus vaihtuu hyväilyksi jne. Sitten pitää järjestää tapaaminen, että "voidaan puhua siitä, mitä (melkein) tapahtui". Sen jälkeen pettäminen on vain ajan kysymys. Miehestä tulee entistä poissaolevampi ja hän alkaa keksiä valkoisia valheita saadakseen itselleen omaa aikaa unelmoida toisesta naisesta, chattailla hänen kanssaan, tavata häntä.

Muutama vuosi sitten oli tutkimus että miehet jotka tekevät vähän kotitöitä ja muutenkin kohtelevat naistaan huonosti saavat enemmän ja parempaa seksiä

Jätä se

Uusi vako on löytynyt kynnnettäväksi. Ehkä on jo pullatkin uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Jostain sysytä jos nainen pysyy hoikkana ja seksikkäänä, tunteet eivät kuole samalla tavalla kun jos nainen lihoo ja rupsahtaa LOL

Juuri näin. Jos nainen on kaunis ja hoikka, miehen tunteet heräävät. Jos nainen lihoo tai vanhenee, tunteet kuolevat. Kun nainen laihduttaa taas tai menee kasvoleikkaukseen, niin kas kummaa, miehen tunteet heräävätkin jälleen. Ja niin edelleen.

Tätä on miehen "rakkaus". Mies ei rakasta naista vaan ulkonäköä. Muistakaa naiset tämä kun mietitte menettekö yhteen miehen kanssa. Miehen tunteet liittyvät tasan tarkkaan siihen, kuinka nuori, hoikka ja kaunis olet. Mieti tarkkaan, mitä syitä sinulla on käyttää elämääsi olemalla miehelle koriste-esine. Voit tehdä elämälläsi niin paljon muutakin.

Täällä se sun ukkosi monta kertaa yössä heittää rojuja ränniin ja toitottaa ikuista rakkauttaan.

 Sinulla on kamala paikka kun itselläsi vielä tunnetta.Silti sinuna lähtisin suhteesta jo ihan lasten takia.Iloinen ja elämänhaluinen äiti on parasta lapsille.Löydät kyllä itsesi uudelleen kunhan aikaa kuluu ja löydät kyllä ihmisen jolta saat vastarakkautta.

- itsellä vuosi erosta

Minkä ikäisiä olette?  Yli 50v, tai nemmän. Onko nyt kysymys tunteista yleensä vai halusta sinua kohtaa?  Kummasta hän puhuu, ja kummasta sinä puhut?  Ajatus siitä että hän edelleen "rakastaa" sinua, mutta tällä hetkellä tarvitsee aikaa itselleen ja häntä ei haluta sekstailla= syy miksi ei halua pariterapiaan.  Jos on yli rasittunut ja vähän masentunut halut katoavat=luonnollista ja tilapäistä.  TOIVOA ON vielä jos vain sallit hänen käydä läpi kriisinsä.  Ei haluttomuus aina ole kumppanista kiinni (typerät kommentit laihuudesta ketjussa), vaan elämässä on vaiheita. Rakkaus jota lupaamme vihkivalassamme sisältää myös kriisiajat.

Silti oman rauhasi vuoksi kysy toki silmiin katsoen onko hänelle halua löytää uusi nainen? Jos sitten asennemaailmasi toki saa  olla toinen. Pelkkä väsymys ja haluttomuus eivät ole syy eroon.  Vanhoissa pariskunnissa on monia joilla seksielämä on ohi, ja silti ovat onnellisia yhdessä.  Tätä alle 60v on vaikea tajuta:).

Yksinäinen kukasta kukkaan hyppijä, oli sitten mies tai se eron ottanut nainen, on vanhetessaan surke näky. Jo senkin vuoksi kannattaa harkita tarkkaan ja antaa aikaa.

Pitkissä parisuhteissa tulee näitä vastaan, mutta ei sen takia kannata lähtemistä miettiä. Te ootte perhettä. Kyllästymiseen on lääke alkaa harrastaa jotain mikä voi muodostua yhteiseksi intohimoksi ja sitä kautta yhteys toiseen löytyy uudestaan. Lisäksi itseään kannattaa vaalia harrastamalla itsekseen jotain. Miksi te eroaisitte, jos ei taustalla ole esim. halua perustaa perhe jonkun toisen kanssa? Olkaa erillänne sanalla tapaa kuin perheenjäsenet ovat aikuistuessaan. Ei liittoa tarvitse sen takia särkeä.

Tolle asialle harvoin voi mitään. Kun vaimoni kertoi, että tunteet loppu, vaikka suhde oli oikeasti hyvä silti. Sen hän sanoi itse, että suhde hyvä, mutta ei ole tunteita enää. Mietin hetken ja tiesin, että joku toinen on päässyt hurmaamaan hänet ja olin oikeassa. Vaikka vaimo sanoi, että suhde hyvä jne, niin anto sen toisen tulla väliin silti. Koki sen huuman uudelleen jne. Minä olen sellanen ihminen, että en taistele, koska ei mun tarvi. En alkanut vinkumaan, koska ei ole hyötyä. Toisella on ajatukset jo muualla ja touhuillutkin varmasti jotain, niin ei mun tarvi sietää sellasta. Kuulin vaimoni veljeltä, että hän oli punninnut kumman kanssa haluaa aidosti olla. Sanoin hänen veljelle ettei kai tässä mitään punnittavaa ole, koska kai itse ymmärrät ettei siskosi ole mikään ainoa nainen maailmassa ja miksi minun pitäisi taistella omasta vaimosta. VAimolleni en kertonut mitä veljensä oli kertonut minulle. He siis ovat läheisiä ja juttelevat näitä juttuja. Sanoin vaimolle, että päästän sinut pois ja meidän juttu on tässä nyt sitten. Hoidetaa asiat kuntoon ja erotaan jne.

Vaimo lähti sen toisen matkaan sitten. Kun hän sitten ihan konkreettisesti lähti pois ja ymmärsi etten ota yhteyttä enkä taistele hänestä, niin minusta tulikin kylmä hänen mielestä. Hän ei itse ymmärtänyt sitä, että miksi mun pitäs taistella hänestä, kun hän on jo alottanut jotain muuta. Kun sitten kuuli, että olin tavannut itsekin melko nopeasti uuden naisen ja tapaillut, niin alkoi hirveä sekoilu. Alko syyttely kaikesta. Olin mitvit oikeesti. Tyyppi alotti koko jutun itse ja nyt hän ei kestä minun uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mies kuitenkin antaa minulle toivoa.. ja sen takia tämä Onkin niin vaikeaa.

Ap

Jos se oikeasti antaisi toivoa niin kyllä se sitten haluaisi asialle jotain tehdä. Tuo on vain miehen tapa kun ei uskalla itse laittaa poikki. Minulla edellisessä erossa aivan viimeisiin tekstiviesteihin asti mies kaipaili vanhaa ja antoi ristiriitaista viestiä. Koska olin jo sanonut tuota ennen useaan kertaan, että voimme korjata tilanteen ja päästä vielä tuohon vanhaan, mutta mies ei ollut millään tavalla siitä kiinnostunut niin annoin olla. Mies vain satutti lisää haihattelematta menneitä ilman oikeaa tarkoitusta korjata asioita.

Eli kyllä se on nyt ero edessä. Olen pahoillani. Aika parantaa. Erotkaa ystävinä. Lapsesi ovat tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet kuolevat sen vuoksi, että arkielämästä järjestetään liian tuttua, turvallista, ennakoitavaa, tylsää, kun halutaan tarjota lapsille turvallinen koti. Se arkistaa parisuhteen ja tappaa siitä jännityksen ja miehen ja naisen välisen eroottisen jännitteen. Flirttaavat viestit vaihtuvat "kulta, hae lapsi soittotunnilta ja tuo samalla maitoa ja jauhelihaa" -tyyppiseen viestintään. Jos mies sitten työssään on tekemisissä esim. apua tarvitsevien naisten kanssa, on odotuksenmukaista, että jossain vaiheessa hän alkaa saada joltain työssä kohtaamaltaan naiselta kehuvia, kiittäviä, kannustavia viestejä. Ne palauttavat miehen omanarvontunnon ja saavat hänet tuntemaan itsensä arvostetuksi ja ihailluksi mieheksi. Syntyy jännite. Miehen libido herää ja hän alkaa vastailla viesteihin flirtaten. Kotona sama harmaan turvallinen arki jatkuu, mutta töissä mies alkaa odottaa kohtaamisia sen naisen kanssa, joka saa hänet jälleen tuntemaan itsensä mieheksi. Siitä se sitten alkaa, ja jossain vaiheessa touhu menee fyysiseksi: halaus vaihtuu hyväilyksi jne. Sitten pitää järjestää tapaaminen, että "voidaan puhua siitä, mitä (melkein) tapahtui". Sen jälkeen pettäminen on vain ajan kysymys. Miehestä tulee entistä poissaolevampi ja hän alkaa keksiä valkoisia valheita saadakseen itselleen omaa aikaa unelmoida toisesta naisesta, chattailla hänen kanssaan, tavata häntä.

Meillä kävi aika tarkkaan näin, paitsi sukupuolet toisinpäin.

Näin kävi minullekin, syyt olivat seuraavat: 10 vuotta kestänyt henkisten ja fyysisten tarpeiden laiminlyönti. Oli helpompi olla ilman kuin liian vähällä ja lisäksi surkealla seksillä. Asiasta en suostunut puhumaan, eihän minun iloista ja suruista, toiveista ja tarpeista ollut tarvinnut puhua koko suhteen aikana, hän jopa vältteli sitä mitä ihmeellisimmilläkin tekosyillä. Nyt yhtäkkiä sitten tarvitsisi puhua kun nainen sitä haluaa, ei niin pitkän puhumattomuudesta tulleen pettymyksen jälkeen asia korjaannu sormia napsauttamalla vaan tarvitsisi paljon aikaa ja työtä. Erosimme, luojan kiitos.

M

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä oli jo toinen kun noin sanoi. Siihen päättyi riitaisasti 22 vuoden suhde ja lapset jäi kakkoseksi toisen naisen takia isälle.

MEILLÄ MIEHELLÄ MEILLÄ MIEHELLÄ VTTU OPETTELE KIRJOITTAMAAN!!! 😑😑😑

Kerran rikottua ei saa ehjäksi koskaan. Se ei vaan toimi.

Aina on toivoa..

Voi tietysti olla, että tunteet ovat oikeasti kuolleet, mutta hyvin voi olla myös ikäkriisi. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, että ihmiset helposti projisoivat omia ongelmiaan kumppaniinsa ja parisuhteeseen. "Olisin onnellinen, jos saisin olla ilman tuota toista".

Sitten kun on uupumusta, masennusta tai muuta kriisiä niin ei niiden keskellä pysty tuntemaan paljon mitään muuta. Paitsi ehkä jos tulisi joku uusi ihastus, joka laittaa liikkeelle ison tunnemyrkyn. Se oma turvallinen kumppani ei niin innosta.

Minulla oli aikanaan pitkä ahdistusongelma. Ahdistus oli välillä niin suurta, etten olisi halunnut sängystä nousta. Silloin tuli päähän myös se, etten haluaisi miesystävääni enää ja haluaisin vain työntää hänet pois. Jotenkin pääni näki asian niin, että ahdistus helpottaisi, jos miestä ei olisi. Onneksi olin käynyt jo jonkun aikaa terapiassa niin työkaluja itsereflektioon oli. Tajusin, ettei ongelmani ole suhteeni vaan ongelma on muualla. Kun sain ahdistusta aisoihin, myös rakkaus miestä kohtaan palasi takaisin. Emme toki ole olleet yhdessä vielä montaa vuotta. Mutta olen silti onnellinen, etten kaatanut suhdetta oman kriisini takia.